Kokemuksia Kuhmon ja Kainuun koskilta

Kainuun ja erityisesti Kuhmon kosket vei tämän herran sydämen mennessään lopullisesti elokuussa 2005, jolloin tein ensimmäisen kunnon koskireissun Kainuuseen. Kokemusta oli jo aiemminkin muutamilta Kainuun kohteilta, erityisesti lähempää Oulua. Kuhmon koskille reissu oli ensimmäinen ja jätti pysyvät "arvet". Tästä reissusta voit lukea tarkemmin täältä. 

Tämän jälkeen reissuja Kuhmoon ja Kainuun itäisempiin osiin on tullut tehtyä joka vuosi, yleensä useampi reissu vuodessa. Lasten syntymän jälkeen olen pyrkinyt maksimoimaan vähentyneiden kalastuspäivien nautinnon sovittelemalla muutaman koko viikonlopun laatureissun kalenteriin ja vähentänyt reilusti arki-iltojen reissuja. Nämä reissut on järkiään suuntautunut Kainuuseen. Vuosien varsilla olen ehtinyt aika monia kohteita koluamaan, joista osa  on tullut aika tutuiksi ja suosikkikohteitakin on löytynyt. Viime kesä antoi uuden hienon mahdollisuuden, kun opiskelun puolesta piti suorittaa työharjoittelu alkukesästä ja harjoittelupaikan saaminen lähistöltä ei ollut itsestään selvyys. Niimpä keskustelujen jälkeen päätin hakea mm. Kuhmoon töihin ja sinne myös pääsin. Tämä kymmenviikkonen antoi mahdollisuuden kalastaa Kuhmon vesillä "kyllästymiseen saakka" ja tutkailla uusia kohteitakin. Kalastuspäiviä Kuhmossa ja Kainuussa kertyikin viime vuonna nelisenkymmentä, vaikka viikonloppuja kävin toki perheen luona viettämässä.

Kuhmon vesillä viihtyy

Kertyneiden kokemusten myötä ajattelin raottaa hieman itselleni muodostuneita ottiperhoja ja kalastustekniikoita vuodenaikojen ja vedenkorkeuden mukaan, lähinnä sumarikaudesta taimenen syysrauhoitukseen. Syysrauhoituksen jälkeen en ole Kuhmossa koskaan kalastanut. Kainuun länsiosissa olen parit harrinpyyntireissut tehnyt, mutta en käsittele tässä niitä sen tarkemmin. Saatujen kalojen suhteen otanta ei ole mulla mikään valtava, parisen sataa "vanhan mitan" ylittävää eli yli 40cm taimenta Kainuun vesiltä vuosien saatossa, mutta jonkinlaisia eroavuuksia omassa kalastuksessa olen löytänyt perhojen ja tekniikoiden suhteen. Mitallisia harreja olen saanut lähes joka kohteelta ja yli 40cm:ä noin kymmeneltä eri joelta/koskelta. Kohtuullisia harrivesiäkin siis Kainuusta löytyy. Koitan muistaa mainita myös toimivia harriperhoja, mikäli ne poikkeavat muuten mainituista. Toivottavasti viihdyt ajatelmieni parissa ja saat vinkkejä omaan kalastukseesi.

Nämä perhot ja tekniikat ovat siis mulle hioutuneet toimiviksi vuosien varrella, mihin itse luotan. Eniten (eli lähes aina) mukana kulkevalla kalakaverillani Jarilla on hieman erilaisia suosikkeja, toki myös samoja löytyy. Kalastustyyleissä ja tekniikoiden valinnoissakin on eroja. Niinhän se menee, että niillä perhoilla saa mihin eniten luottaa, koska silloin kalastustarkkuus ja keskittyminen on yleensä hieman parempaa. Ja ainakin mulla vedessä oleva perho on pyytänyt keskimäärin paremmin kuin rasiassa oleva, vaikka salalarvat ja muut legendat moiseenkin kykenevät. Mutta larvasta asiaan..

Kevättalvi

Korrinahkoja. Näistä voi päätellä olevansa oikeilla seutuvilla

Sumarikausi Kuhmossa on upeaa aikaa. Pintovia taimenia voit bongata useilta eri koskilta ja joskus jopa saadakin moisen. Ensikosketuksen korrikalaan tai yleensäkin kevättalven kalastukseen tein pääsiäisenä 2007 Pajakkajoella. Saarikoski palkitsi heti taimenella, joka iski White Marabou Muddleriin. Viime vuosina reissuun on pitänyt päästä joka kevät.

Viime vuonna oli hienosti järjestetty Hankikorriviikot-tapahtuma, pitihän sitä käydä kuuntelemassa Huitilan Matin korriluentoa ja legendaarisen korriperho Potemkinin sidontaa seuraamassa. Matin asiantuntemus ja paneutuminen aiheeseen on kunnioitusta herättävä. Kainuun kalastusasioiden puuhamies Simo Yli-Lonttisen ja tarinamestari Antti von Vannisen (isolla C:llä, vai miten se menikään) kanssa aika ei käy pitkäksi ja keskustelunaiheita riitti pitkälle yöhön. Eräät kajaanilaiset herrasmiehet tarjoilivat hienoja makuelämyksiä itsevalmistetulla oluellaan. Opastoimintaa ja muuta aktiviteettia järjestelevä Korhosen Jani oli myös projektissa mukana ja kertoili koukuttavia tarinoita koskilta suurista taimenista, karanneista tietenkin. Saattoipa touhussa olla muitakin, mutta muiden kanssa en porinoille sattunut, tai en muista... Seuraavana aamunakin lähdettiin kuitenkin kalalle. 

Taimenen tuikki on hieno näky talven jälkeen

Hankikorreja näkee usein tepastelevan keväthangilla

Koska säät ovat keväällä vaihtelevat ja on paljon myös tuurista kiinni, oletko koskella oikeaan aikaan, on hyvä varautua reissuun eri tilanteisiin soveltuvin perhoin ja välinein. Kaiken natsatessa kohdalle pääsee tarjoilemaan pintaperhoja pintoville kaloille, mutta tuiskussa ja tuulessa voi joutua kalastelemaan pohjia pitkin mikäli tapahtumia siiman päähänsä kaipaa. Kylmällä vedellä kaloja on turha etsiä koskesta, vaan kalat ovat hitaasti virtaavassa tai seisovassa vedessä. Niskat, jopa kymmeniä metrejä ennen koskea, loppuliu'ut suvantoon saakka, hitaat välivirrat tai sivu-uomat ja jopa ihan suvannot ovat ottipaikkoja. Kaloja löytyy sellaisista paikoista, mistä ei pelkästään kesäisin kalastava uskoisi niitä löytävän. 

Tällaisella vesisateellakin on näkynyt pintovia kaloja

Tämä kuuskymppinen otti vesisateella valkoiseen liitsiin.

On hyvä myös huomioida, että huhtikuussa vedet ovat yleensä alhaalla ja varsin kirkkaita ja siten kalat voivat olla todella arkoja. Useasti on käynyt niin, että pintova kala on kadonnut heti, kun on päässyt tarjoamaan perhoa kalalle. Ei kannata siis ihmetellä, jos kalat eivät meinaa korriperhoon noustakaan. Pintaperhostelussa olen käyttänyt aika ohuita (0,15-0,18mm) ja pitkähköjä (3-4m) perukkeita, kalat ovat kuitenkin hidasvirtaisessa vedessä ja kylmänkankeita. Välillä pintovista kaloista pystyy helpostikin päättelemään, onko kyseessä taimen vai harjus. Harjuksen rauhoitusaikaan 1.4.-31.5. kannattaa olla heittämättä, mikäli tunnistat kalan harriksi.

Kevättalvella vedet on kirkkaita ja kalat arkoja

Nymfi etsiskelemässä kuoriutumispaikkaa

Pinnasta tai oikeastaan lähes pintakalvosta olen onnistunut parhaiten matalalla kelluvilla korrijäljitelmillä ja kalvonymfeillä, joissa voi olla esim. foamia tai CDC:tä kannattelemassa perhoa kalvossa. Korrihan ei kuoriudu vedessä, joten en ole ihan varma tulkitseeko kala perhon veteen joutuneeksi tuulen tms. pudottamaksi kuoriutumassa olleeksi nymfiksi vai miksi, mutta jokusia kaloja olen kalvonymfeillä saanut. Väreinä käytän lähinnä mustaa, musta-oranssia ja ruskeanoranssia. Yleisin koukkukoko on #10-14, mutta joskus olen saanut jopa #18 -koukkuisella nymfillä. Perinteiset painottamattomat ja kuulapäiset nymfit ovat myös korrikauden vakioperhojani. Väreinä ovat samat kuin pintakalvossa, koot yleensä #10-16. Yleisin kalastussettini on Potemkin tai vastaavan typpinen matalalla kelluva korriperho, jonka koukunmutkasta on muutaman kymmenen sentin siimatapsissa eli rigissä painottamaton musta nymfi. Mikäli vettä on kohdassa reilummin, saatan käyttää kuulapäistä nymfiä ja joskus pidemmän hieman tapsia. 

Joitakin toimineita perhoja

Peruskaliiperia oleva reilu 40cm pinturitaimen, foamisiipisellä korrilla

Mikäli pintovia kaloja ei näy eikä korrejakaan kuoriudu, tai vaikuttaa, ettei isommat kalat aktivoidu pintasyöntiin, kaivan esille streameraskin. Kalastelen yleensä laiskuuttani kelluvalla siimalla ja painotetuilla perhoilla, mutta uppoava siima toimii tässä tilanteessa hyvin, jolloin voi uittaa painottamattomia perhoja pohjan tuntumassa. Streamereissä pääväri on ollut valkoinen, esimerkiksi suosikki White Marabou Muddler. Pinkki on kiva ja toimiva lisä valkoiseen perhoon, sinertävät sävyt ovat myös toimivia. Simput toimivat myös todella hyvin kevättalvella ja se onkin usein ensimmäinen valintani streamerkalastuksessa. Myös liitsit, erityisesti valkoinen pinkkikauluksella, sekä ruskea, ovat toimineet hyvin. Tärkeintä on uittaa perhoja hyvin hitain vedoin lähellä pohjaa, silloin tapahtumia on tullut eniten. Perhojen koot ovat mulla olleet yleensä hieman kesää maltillisimpia, streamerit koossa #4-6, liitsit #8-10 -koukussa. Alla muutamia esimerkkejä toimineista perhoista:

Suosikkisimppuni alta kuvattuna

Näillä pitäisi jo vavan taipua

Alkukesä

Tulvavedessä kalastaminen on jäänyt todella vähiin ja huhti-toukokuussa olen keskittynyt hauen pyyntiin. Niimpä korrikauden jälkeen olen kalastellut Kainuussa vasta toukokuun lopulla. Toukokuun loppu ja kesäkuu juhannuksen seutuville saakka on ollut yleensä hienoa kalastusaikaa. Kalat tankkaavat talven jäljiltä ja iskevät hanakasti perhoon. Moni kala on unohtanut talven aikana, minkälaisia "ruokia" olisi syytä varoa, jollei halua huuleen reikää. Salakka tuntuu nousevan koskiin vasta kesäkuun puolella, vaikkakin toukokuun viimeisinä päivinä olen joitakin salakoita ja salakka-ajojakin koskessa nähnyt. Ahven on jo oletettavasti koskessa, joten streamervalinnoissa voi päätyä ahveneen. Yksi jo alkukaudesta toimiva luottoperho on keltainen Spuddler. Myös simpun kutu on käsillä, joten oikeissa virrankohdissa simppu voi olla lyömätön ase. Salakkajäljitelmätkin on kaloja antaneet, mulla hienoimpana reilu 60cm taimen Kynäkoskelta toukokuun viimeisenä päivänä isolla tinselillä. Sitten kun salakka on koskeen tullut, on ainakin itsellä parhon valinta aika helppoa. Erityisesti kesäkuussa on hyvät mahdollisuudet nähdä salakka-ajoja koskissa tai koskien alla. Toki asialla on välillä hauet, mutta etsivä löytää taimeniakin. Salakoiden imitoinnissa käytän enimmäkseen suurehkoja tinseleitä sekä häkiläsiipisiä ja bucktailsiipisiä streamereitä. Perhojen kokohaitari on noin 9-18cm. Perukkeen kärjen paksuudessa ei kannata liikaa nuukailla, itellä on käytössä yleensä väliltä 0,28-0,33mm. Eipähän harmita niin helposti ja voi antaa kalalle reilusti painetta,  jos se iso sattuu iskemään vaikka kivikon lähellä tai kovimpien kuohujen niskalla.

16cm tinseliin haksahtanut

Ahvenet toimii läpi kauden

Salakoita

Streamerit eivät etenkään runsaan veden aikana toimi aina pinnan tuntumasta, jolloin on kalastettava syvemmältä. Kärkiuppoava siima, nopeasti uppoavat perukkeet, painotetut perhot ja jopa lisäpainot perukkeessa tuovat tähän helpotusta. Jos haluaa saada perhoa syvälle, kannattaa heitto- ja uittosuunnat suunnata ylävirran puolelle. Pinnemmasta olen onnistunut aika lailla joka suunnasta, mutta tehokkainta kalastus on mulla ollut ylävirran tai poikkivirran suunnista, tai vähintäänkin perho on tullut kalan eteen ylävirrasta, eli olen alavirtaan "vajottanut" painavaa perhoa (tai perukkeessa olevan painon avulla) laskemalla oletetun tai nähdyn kalan eteen. 

Pikkuperhoissa tehokkainta on pohjan tuntumasta ronkkiminen, joten larvat ja nymfit toimivat hyvin. Kesäkuun puolivälissä olen muutamilla koskilla nähnyt keltaisen päivänkorennon runsaita kuoriutumisia ja niihin aikoihin on keltainen tai kellanvihreä nymfi toiminut hyvin, erityisesti harrille ja ihan pinnan tuntumastakin. Muuten  suosikkini alkukesään ovat ruohonvihreä larva sekä oliivi nymfi, molemmat reilun kokoisina (#10) ja 3,5mm volframikuulalla varustettuina. Nykyaikaisittain "ranskalaistekniikalla" uitettuna erittäin toimiva parivaljakko. Sain viime kesänä parhaana päivänä reilusti toistakymmentä vanhan mitan täyttävää (yli 40cm) taimenta näillä kahdella, ja muutaman pinturi- ja streamerkalan vielä lisäksi. Larvojeni värit on läpi kesän oikeastaan ruohonvihreä, oliivi ja vaaleanruskea/beige.

Läpi kauden toimivia nymfejä ja larvoja, edessä alkukauden suosikit

Tuhdimpi nymfikala, oliivilla #10 koon nymfillä

Kesäkuussa alkavat jo ensimmäiset pupahätsit, joten peilejä, välivirtoja ja loppuliukuja kannattaa iltaisin pitää silmällä. Niskallakin voi tapahtua. Kirkkaan vihreä pupa on ollut yksi toimivimmista pupista. Sellaisella sain viime kesänäkin ensimmäisen pupakalani 14.6. Parhaiten olen saanut virran mukana vapaasti uittaen ihan kalvossa (tarvittaessa rasvaan), tai hieman nykien rantaa kohti uivaa pupaa mukaillen. Esimerkiksi Finnmarkissa toimiva hyvin nopea uitto ei tunnu toimivan lainkaan, vesiperhoset lienee eri lajia ja käyttäytyminen siten myös.

Viime kesän eka pupataimen oli nätti reilu 50cm

Pintaperhoissa eletään päivänkorentojen parasta aikaa. Vesiperhosiakin alkaa kuoriutumaan jo toukokuulta lähtien, joten molempia on hyvä askissa olla. Päikkäriperhoissa pärjää perinteisillä harmaalla Adamsilla ja ruskealla aika pitkälle. Keltainen kannattaa muistaa myös. Vesiperhospintureissa en ole erityisiä eroja havainnut, eniten siiman päässä on Caddis. Tähän aikaan vuodesta tulee pintaperhoja käytettyä turhan vähän, eniten harrin pyynnissä.

Peruspintureilla pärjää

Keskikesä

Keskikesällä on mahdollisuuksia todella hienoihin pupa- ja pintaperhokalastushetkiin. Nämä hetket ovat parhaimmillaan usein loppuillasta ja yöllä. Pupien kuoriutumiskestot eli "pupahätsit" saattavat kovastikin vaihdella. Joskus tuntuu, että "pupalätinää" kestää pari tuntiakin, mutta toisinaan vain muutaman minuutin. Taimenet nappaavat usein pupan varsin sähäkästi, "tuikit" ovatkin monesti räiskähtäviä pyörähdyksiä kalvossa. Aamuyöstä pupahätsit ja kalojen aktiivisuuskin alkaa usein hiipumaan, mutta aikaiset aamut ovat myös tunnettua ottiaikaa, erityisesti streamerkalastajalle, mutta myös pintaperho voi haksauttaa hienon kalan. Keskikesällä on aivan riittävästi valoa kalastaa läpi yön.

Keskikesällä kannattaa siis viritellä kevyempi #3-5 -luokan vapa ja siihen vesiperhosta jäljittelevä pinturi tai pupa, viimeistään illan lähestyessä. Käytän usein kahta pupaa, tai saatan viritellä perukkeeseen on pupan ja pinturin. Pupahätsien aikaankin matalalla kelluva pintaperho, esim. pienehkö Caddis, voi toimia erinomaisesti. Pupien värisävyissä on aika monenlaiset toimineet, mutta erityisesti kirkkaan vihreä ja oliivi ovat pelanneet hyvin. Viime kesänä kantautui huhuja toimivasta pupasta, jossa etuosa oli claretin väristä ja takana kirkkaan vihreää. Itse en niillä muutamalla reissulla, mitä ehdin kokeilemaan, saanut kaloja. Omat hetkensä on myös beigen tai oranssinruskean värin kanssa, niitä kannattaa rasiassa pitää. Pupamalleista eniten käytössä on chenilleperäiset jatkoperäpupat (Jyhis-perhon kaltaisia) sekä superpupan tyyppiset, foamiselkäiset versiot. Kokohaarukka on yleensä #12-16, joskus #10. Muillakin on kaloja kyllä tullut, kuten perinteisillä SL- ja VA-pupilla sekä sparklepupilla. Myös kuulapupilla olen onnistunut, joko vapaasti uittaen tai leiseringin nostolla. Pietun pupa on oikein toimiva perho. Pintaperhoista Caddiksen lisäksi pienehköt Streaking ja Elk Hair Caddisten kaltaiset matalakellujat ovat toimineet. Nalle Puhillakin saavat, tottakai.

Tässä joitakin toimivia pupia

Pupakalastuksen haasteet tulevat erityisesti silloin, kun hätsit ovat lyhyitä, eikä sinulla ole varmuutta mitä kalat syövät. Mikäli ensimmäinen tarjokas ei kelpaakaan, saatat joutua odottamaan seuraavaa hätsiä ennen kuin pääset jatkamaan testiä, ja pahimmassa tapauksessa seuraava hätsi tulee sitten jonain toisena iltana tai yönä. Kalojen syönnöksiä tutkimalla pääsisi paremmin jyvälle, mutta nykyalamitan myötä eväleikattuja taimenia on tullut otettua ruokakaloiksi entistäkin harvemmin. Harjuksia en ole Kuhmosta raskinut ottaa, vaikka muutamissa kohteissa satunnaisen ruokakalan ottamisen kanta voisi kestääkin. Kaiken natsatessa kohdalle saa kuitenkin kokea mun mielestä yhtä hienoimmista perhokalastushetkistä. Ärhäkät tärpit pinnassa ovat jo hienoja kokemuksia, vaikka taimen veisikin pidemmän korren.

Yöllistä kuoriutumista ja kalojen aktivoitumista odottelevia kalastajia

Myös streamerkalastus on edelleen varsin tehokasta, kuten oikeastaan läpi kauden. Salakka-ajoja voi nähdä vielä heinäkuussa. Yöaika voi olla erinomaista streamerkalastusaikaa, joten varsinkin jos pupahätsejä ei näy, kannattaa koskella kalastaa streamereillä. Streamereistä tehonsa ovat näyttäneet erityisesti ahvenjäljitelmät. Myös surffit (varsinkin ahven ja salakka) ja hiiriperhot kannattaa siiman päähän laittaa, niin voi saada kokea hienoja tärppejä ja hyppyjä. Kyllä jokunen kala ylös saakkakin tulee. Tinseleitäkään ei kannata unohtaa, varsinkaan kultaista. Kesällä voi kokeilla streamereiden koon pienentämistä. Olen joskus saanut hyvin kaloja #6-8 -koon streamereillä, erityisesti kovemman kalastuspaineen koskilla ja pienemmissä vesistöissä. Kalat ovat nähneet kesän aikana jo paljon, erityisesti kimaltelevia tinseleitä, joten joskus ottiperho löytyy niistä, missä ei ole kimalletta ja värimaailmakin valju. #6-koon Muddler Minnow on helppo valinta kesällä pienemmillä metsäjoilla (ja toimii muuten erinomaisesti pohjoisessa). Rainbow on myös yksi suosikeistani lähes kaikilla koskilla.

Toimivia streamereitä koossa #2-4

Pohjaan reilusti painotettuja zonkereita, pintaan surffit

Erisävyisiä ahvenstreamereitä on hyvä olla askissa

Hauskuutta ja toimintaa voi hakea vaikka hiiriperholla

Metsäjokien kuningas, Muddler Minnow yhtenä variaationa

Muddler Minnowin pettämä pienehkön joen "luomu"

Myös "streamerlarvastus" kovassa koskessa antaa usein tapahtumia, aivan valkoisten kuohujen keskeltä ja reunoilta. Käytän siinä usein hyvin ohuen silhuetin tinseleitä tai conehead-streamereitä. Ohut silhuetti päästää perhon nopeammin syvälle. Lyijyä on joskus perukkeessa jopa 7-8 grammaa, volfram-coneheadista ja runkolyijystä huolimatta. Pohjaan pitää päästä kovan virran läpi ja nopeasti. Ahven- ja simppuperhoja uitan välllä myös tällä tavalla.

Streamerlarvastusperhoja

Epoksipäiset ohuen silhuetin salakat on toimivia kovassa koskessa

Loppukesä

Juhannuksen seuduilta lähtien vesi on alkanut yleensä lämpenemään reilummin, ja saattaa olla heinäkuun lopulla ja elokuun puolella niin lämmintä, että koskikalastuksen järkevyyttä joutuu tarkkaan harkitsemaan. Vedetkin saattavat laskea alas, mikä nopeuttaa lämpiämistä. Vapautettavien kalojen mahdollisuudet selvitä "rääkistä" heikkenevät selvästi. Mikäli vedet lämpiävät liikaa, olen pyrkinyt suuntaamaan reissuni viileämpiin vesiin, esim. Ruotsin puolelle. Vesien lämpötiloja ja korkeuksia voit seurata täältä.  Kalastuksen järkevyyttä kannattaa alkaa pohtimaan, kun vesi on yli 20 asteista, maksimina olen koittanut pitää 21 astetta.

Lasken tässä loppukesäksi käytännössä elokuun, koska taimenen syysrauhoitus alkaa nykyään jo 31.8. Aiemmin tuli käytyä taimenenpyynnissä aina 10.9. saakka, ja syyskuun alun reissut ovat monesti olleet jopa koko kesän parhaita. Kalat saattavat olla kesän jäljiltä jo tarkempia ja arempia perhojen suhteen, mutta elokuun edetessä kalastuspaine koskilla hellittää ja kalatkin saavat rauhoittua. Lisäksi kalat tankkaavat talvea ja kutua varten.

Kauden lopulla kalat on tankanneita ja hyväkuntoisia

Päiväaikaan olen saanut kaloja houkuteltua hyvin surffiinkin, kultatinseli toimii myös hyvin. Ahvenet läpi kauden toimivina ovat myös vakiokalustoa, mm. oliivi Rainbow on antanut loppukaudesta hyvin. Iltojen pimetessä koittaa mustien perhojen, erityisesti hahmoperhojen aika. Jopa pilkkopimeässä voi kalastaa näillä tuloksekkaasti. Tällöin kalastan yleensä niskoja, välivirtoja ja loppuliukuja, missä ei tarvitse pintakiviä liikaa varoa. Näppituntumalla kalastus on todella jännittävää. Kalan koostakaan ei ole niin hyvin kärryillä, samoin väsyttäminen otsalampun valokeilalla siimaa seuraten on mieleenpainuvaa hommaa. Pimeässä tapahtuu myös pupakuoriutumista, joten pupatkin toimivat ja jokusen kalan olen onnistunut niilläkin saamaan. 

Pimeässä voi onnistua narraamaan kauniitakin yksilöitä, kuvaaminen vaan on hankalaa :D

Pimeällä vesiperhosia voi löytyä massoittain kiviltä

Hahmoperhoissa olen tykästynyt erityisesti karhunkarvasta tehtyyn siipeen, koska siipi kannattelee perhoa aivan lähellä pintaa, halutessa jopa vanaa tehden ja pitää myös hyvän hahmon. Myös häkiläsiipisiä tulee käytettyä, kuten kettusiipistäkin. Zonkeritkin toimivat, mutta ovat karhusiipistä raskaampia heitettäviä. Käytän useimmin kokomustaa tai musta-hopeaa (esim. Hevimies), jonkin verran musta-keltaista (esim. Kuhmo-Special) tai musta-oranssia. Käytän yleensä aika isoja perhoja, koukuissa #1/0-4 ja 10-16cm pitkinä. Elokuun alkupuolella varsinkin on myös pienemmät toimineet hyvin. Elokuun lopulla ja syyskuun alussa ykkösvärini päiväsaikaan on ollut violetti. Helmiäis-violetti tinseli on antanut erinomaisesti kaloja, harmaa-violetti -yhdistelmä toimii myös. Simpuilla olen myös saanut, ja Rainbow oliivina tai normaalivärissä löytää tiensä aika usein siimani päähän.

Loppukauden perhoja

Pikkuperhoista Pheasant Tail -nymfi on ollut mulla parhaimmillaan elokuussa. Nykyaikaisen kuulapäisen version lisäksi olen tykännyt uittaa suurehkoa painottamatonta nymfiä siten, että peruke on painotettu ja perho uisi mahdollisimman vapaasti. Tällä tavalla karkuutin yhden varsin vauraan oloisen kalan muutama kesä sitten peilistä, jota mm. uistinmiehet olivat hetkeä aiemmin kovastikin kolunneet tuloksetta. 

Isomman perässä?

Jos haaveilet taimenennätyksen rikkomisesta ja suurista kaloista Kainuussa, kannattanee satsata silloin Kuhmon suurimpiin vesireitteihin tai vaikkapa Hyrynsalmen Kynäkoskelle tai Luvankoskelle. Kuhmosta saadaan joka vuosi joitakin komeita kaloja. Viime kesältä suurin mistä kuulin taisi olla noin 5kg kala. Suurin koskitaimen mistä olen kuullut tänä aikana mitä siellä olen kulkenut, on komea 85cm kala vaappumiehen saamana. Aika monelta koskelta nousee kolmen-neljän kilon kala tai kaloja vuosittain. Itse en ole mitään jättisuuria Kainuusta saanut, toki muutamia 60cm ylityksiä olen onnekseni päässyt haavimaan, ja useampia lähes "mitallisia" on tullut. Pidän itse jo yli 50cm kalaa komeana, ja pienemmissä vesistöissä pienempikin täyttää ison kalan kriteerit. Keskikoko on pyörinyt varmaan siellä 45-47cm nurkilla. Viime kesänä taisi Kainuussa 55cm ylittyä viidesti, minkä suhteen kesä oli paras tähän mennessä.

Viime kesän suurin, 62,5cm, tuli pohjan tuntumasta ahvenstreamerillä

Otin varsin tarkasteluun kymmenen suurinta taimentani Kainuun vesiltä, josko niistä voisi jotain suuntaa päätellä "sen suuren" saamiseksi. Näistä 6 on tullut streamerillä, joista kolme pitävät myös "mitalisijoja" eli ovat suurimmat kalat. Tosin kalastan niillä myös eniten. Ahvenstreamereillä on tullut 3 (2x Golden Shiner -variaatio ja oliivi Rainbow), tinseleillä 2 ja 1 Kuhmo-Specialilla. Lopuista 2 kalaa on tullut  oliivilla nymfillä ja 2 liitseillä (valkonen ja musta). Streamerkaloista 5 on tullut normaalisti kalastaen pinnan tuntumasta ja yksi syvältä reilusti painotetulla perukkeella kalastaen, joten puolet kaloista on tullut pohjan tuntumasta ja puolet aivan pinnan läheltä. Kellonaikojen suhteen hajontaa on jonkin verran. Yksi on tullu aikaisin aamulla, iltapäivällä muutama ja alkuillasta suurin osa, erityisesti kuuden maissa. Kuukausittain jaettaessa näistä kymmenestä huhtikuussa on tullut 1, toukokuussa 1, kesäkuussa 4, heinäkuussa 2, elokuussa 1 ja syyskuussa 1. Lyhyenä johtopäätöksenä voi siis tehdä sen, että isompiin on mahdollisuus melkein milloin vain ja millä perholla tahansa, kunhan vesistöön kiinnittää huomiota mistä niitä tavoittelee, sekä sattuu olemaan oikeassa paikassa kalan aktiiviaikaan. Toki suurella perholla kalastaminen varsinkin alkukaudesta voi helpottaa sen suuren saamista. Hyvä on myös muistaa, että alku- ja loppukesästä järviltä saattaa käydä koskien alla ja koskissa suuria kaloja hetken pistäytymässä ravinnon perässä.

Oikean kalastustekniikan valinnalla on myös vaikutuksensa. Esimerkiksi tämän kesän suurin taimeneni olisi jäänyt saamatta ilman syvältä kalastamista. Kokeilin tietämäni muutaman neliön montun ensin pinnan tuntumasta noin kymmenellä heitolla ilman tärppiä. Tiesin siinä ainakin jonkun kalan olevan, joten painotin peruketta reilusti ja heitin ylävirtaan montun yläpuolelle, upotin montun pohjan tuntumaan ja vedin perhoa vain hitusen pohjavirtaa nopeammin. Kala iski heti ensimmäisellä heitolla, joten tekniikkamuutos vaikutti olleen merkittävä tekijä, perhokin oli sama koko ajan.

Summa summarum

Kuten tekstistä voi päätellä, aika samankaltaiset perhot toimivat läpi kauden. Esimerkiksi streamereissä riittää hyvin, että löytyy tärkeimmistä ravintokohteista jäljitelmiä eri kokoisina, eri vesikerroksiin ja virrannopeuksiin. Toki ärsyväreilläkin on omat hetkensä, mutta itse käytän niitä harvoin. Siipimateriaaleilla voi vaikuttaa perhon soveltumiseen eri virrannopeuksille. Kovassa virrassa käytän jäykempiä siipiä, ohuempaa silhuettia ja muddlereita, missä pää on leikattu kiilamaiseksi ja pienehköksi. Tinselit sidon kovimpaan koskeen ohuemmiksi ja saatan painottaa. Koukkuvalinnoilla voi myös vaikuttaa uintisyvyyteen ja uppoamiseen. Toki kovassa koskessa pelkkään ylävirtakalastukseen sopii oikein hyvin huonomminkin kovaa virtaa sietävät ja voimakkaamman hahmon perhot. Hitaammissa virranosissa elävät materiaalit ovat parhaimmillaan.

Streamerkalastuksessa tykkään kalastaa monipuolisesti eri tekniikoilla. Kalastan pinnassa, välivirrassa ja pohjassa ja myös eri suunnista. Uitan "vapaasti", viistätän, uitan hitaasti ja nopeasti, saatan koittaa jäljitellä saaliin pakoreaktiotakin parilla pyrähdyksellä ja pysäytyksellä. Ehdottomasti suosikkina on pintakalastus keveillä streamereillä ja surffilla, mieluiten ylä- tai poikkivirtaan. Surffi tuntuu toimivan paremmin pää alavirtaan uitettuna. Tekniikka tarjoaa hienoja tärppejä ja sydämentykytyksiä. Keskityn pääosin päävirran lähistöllä oleviin monttuihin, kivien ympäristöihin ja muihin ottipaikoilta tuoksuviin kohtiin. Koitan myös seurailla, mistä muut kalastavat, josko satun huomaamaan jonkin kohdan jääneen toisilta kokeilematta.

Nymfeissä pärjää muutamalla perusvärillä, samoin larvoilla. Eri kokoja vaan ja eripainoisina niin pärjää aika lailla kaikissa tilanteissa. Nymfikalastus on tehokasta, jos saa pidettyä hyvän tuntuman perhoihin, perhot ovat oikean painoisia ja saat uitot sopivan mittaisiksi ilman perhojen viistämistä. Pupakalastus on kiehtovaa, mihin perehtymistä suosittelen kaikille. Pupiakaan ei tarvitse mitään hirveän laajaa arsenaalia, muutamalla perusmallilla ja värillä pärjää valtaosan tilanteista. Pupakalastus voi vaatia opettelua, kalat saattavat olla tarkkoja uittolinjojen ja yleensäkin tarjoamisen suhteen. Pintaperhoissa oikeastaan vain sumarikausi vaatii eri perhoja, muuten pärjää tutuilla otikoilla. Pintaperhon ja kevyen nymfin tai pupan yhdistelmää suosittelen kokeiltavaksi, pintaperho toimii samalla hyvänä tärppi-indikaattorina. 

Tässäpä olen koittanut "tiivistetysti" käydä läpi omia kokemuksiani. Kerrottavaa kertyy äkkiä runsaasti, sen verran laaja aihe on. Paljon varmasti puuttuu vielä niin tekniikoihin kuin perhoihinkin liittyviä asioita, mutta jo näillä vinkeillä pitäisi Kainuussa vavan notkahtaa. Toivottavasti saatte jotain vinkkiä itsellenne. Jos tapaat mut jokivarressa niin porinoille voi rohkeasti tulla. Viime kesänäkin meinasi jotkut reissut mennä enemmän tulistelun ja jutustelun puolelle kun sai vaihdella ajatuksia muiden kanssa.

Toivonkin kireitä siimoja tulevalle kalastuskaudelle ja innovaatioita sidontapenkin ääreen itse kullekin!