Kuka kumma on tekstien takana

Tervehdys!

Monen vuoden pohdinnan jälkeen olen viimein rohkaissut mieleni, selättänyt laiskuuteni ja päätin aloittaa oman blogini. Tähänkin sysäykseen piti saada iskiasvaivaa, jotta oli aikaa tällaisiin blogihommiin perehtyä pakkolevon merkeissä. Kerronpa alkuun itsestäni, se voi auttaa sinua muodostamaan oman kiinnostuneisuutesi tai todeta ettei tämän herran juttuja jaksa lukea..

Olen 70-luvun loppupuolella syntynyt perheellinen kahden ihanan tytön isä. Suurin osa elämästäni on kulunut Oulun seutuvilla, mutta puolitoista vuotta sitten käänsimme uuden lehden elämässä ja lähdimme molemmat vaimon kanssa opiskelemaan. Myimme talon, jätimme työpaikat ja muutimme Rovaniemelle. Tämän hetken suunnitelman mukaan musta tulee isona metsätalousinsi-nööri. Aiempi toistakymmenvuotinen työelämä oli sosiaalialalla kehitysvammaisten, erityisesti autististen, nuorten parissa.

Kalastus ja luonto on aina ollut sydäntä lähellä. Onkivapa on ollut kädessä jo muutaman vuoden ikäisenä, mutta kummisetäni ja hänen poikansa opetti mut virvelikalastuksen saloihin suunnilleen 7-vuotiaana. Taisinkin olla 7-8 -vuotias, kun sain ensimmäisen virvelini, Daiwan 100AG -umpikelasetin. Partiossakin vierähti useita vuosia. Kummien mökillä Utajärven ja Puolangan rajamailla sain ensioppini erityisesti hauen pyyntiin. Pilkilläkin käytiin. Pilkkiminen oli tärkeää varsinkin 90-luvulla, jolloin kertyi monta kymmentä pilkkipäivää parhaimpina vuosina ja muutamissa kisoissakin kävin. Viime vuosina pilkkiminen on ollut lähinnä harvinaista kevätpäivien harkkua. 

Virvelikalastus ja uistelu olivat tärkein kalastusmuoto vuosituhannen vaihteeseen saakka, kunnes ostin oman Loop Adventure -perhosetin keväällä 2001. Perholitkalla olin kalastanut jo pitkään, kummisedän poika opasti siihen hommaan jo 90-luvun taitteessa. Hyvin opastikin, eka reissulla Kiiminkijoella sain jo valtavasti harreja ja ensimmäisen mittataimeneni. Pelkkiä haaveita moiset saaliit nykypäivän Kiiminkijoessa. Perhonsidontavälineet ostin vuonna -98, jolloin aloitin sitomaan itse perhoni. Muutamaa vuotta aiemmin olin kaverin luona sitonut muutaman perhon, ainakin ensimmäinen Red Tagini taitaa olla edelleen tallessa. Ensimmäisen kunnon vaelluksen tein vuonna 2002, jolloin menimme vaimoni kanssa kihloihin kesken reissun jossain puron varrella aika lähellä Kaitsajokea. Skumppapullonkin kannoin rinkassa hetkeä varten. Sen jälkeen pohjoiseen on pyrkinyt pääsemään joka kesä ja lähes joka vuosi se on toteutunutkin. Eniten reissuja on kertynyt Finnmarkiin, mutta myös käsivarressa ja Ruotsin Lapissa on tullut käytyä.

Tällaisissa maisemissa on hienoa latailla akkuja ja kalastella

Koskikalastus on kiehtonut siis jo 90-luvulta lähtien ja on nykyään tärkein kalastusmuotoni. Koskea on vain kiva katsella ja kuunnella. Vielä kun siihen saa tervastulen tai edes jonkinmoisen nuotion, niin eipä sitä muuta kesällä kaipaa.

Perhokalastus on sittemmin vienyt vahvasti mennessään, erityisesti sen pohjattomat oppimismahdollisuudet kiehtoo. Viime vuosina vavanrakennus on tullut uutena osa-alueena mukaan. Aina olen tykännyt ja halunnut värkkäillä kaikenmoista käsin. Virvelikalastus on edelleen mukana, erityisesti hauen pyynnissä. Nykyään kalastusvuoteni kuluu aika lailla näin: talvella vavanrakennusta ja perhonsindontaa sekä kulutan tunneittain aikaa nettikarttojen äärellä uusia kalapaikkoja etsien, erityisesti tulevia pohjoisen kalastusreissuja suunnitellen. Tykkään myös fiilistellä aiheeseen liittyviä videoita katsellen. Joitakin pilkkipäiviä kertyy myös talvisin. Kevättalvella on sitten sumarireissut Kainuun koskille, eräs hienoimmista pintaperhokalastushetkistä mitä Suomessa voi kokea. Keväällä heti jäiden lähdettyä kausi on korkattu hauen pyynnillä leppoisissa tunnelmissa, yleensä Hailuodossa. Kesä kuluukin oikeastaan täysin perhokalastuksen merkeissä aina syysrauhoitukseen saakka. Pohjoisessa on tullut käytyä yleensä heinä-elokuussa, viime vuonna reissu toteutui syyskuun lopussa. Syksyllä vesien viilentyessä hauen pyynti tulee taas mukaan, jolloin erityisesti on tullut kuljettua "sen ison" toivossa. Nyt Rovaniemellle muutettuamme on puro- ja pienjokikalastus tullut vahvasti mukaan ja syksyisin onkin tullut vietettyä useita päiviä rantoja samoillen ja tuikkeja tähyillen.

Hento taimenen tuikki vastarannan penkan vieressä

Blogikirjoitukseni tulevat kertomaan siis pääosin perhokalastuksesta, vavanrakennuksesta, perhonsidonnasta, hauen kalastuksesta ja pohjoisen kalareissuista. Kainuun seutu on sydäntä lähellä, erityisesti Kuhmo, joten sieltä on varmasti juttuja luvassa. En tule kertomaan kaikkien kalapaikkojen nimiä, tarkoituksena on kuitenkin ennemmin tuoda elämyksiä ja toivottavasti jotain vinkkiäkin, kuin paljastella tai ruuhkauttaa kalapaikkoja. Uskon, että ymmärrät tämän. Nyt on yksi vapa työn alla, joten alkuvaiheessa pääset seuraamaan vavan valmistumista. Kuvaaminen ei ole saanut tähän mennessä multa kovin valtavaa panostusta, mutta yritän siihenkin satsata, jotta hyvät kuvat parantavat kokonaisuutta.

Tällaiset harjukset houkuttelevat pohjoiseen

Kirjoittamisen aktiivisuus on vielä arvoitus, kuinka tähän innostun. Varmaan alkuun ainakin juttuja tulee. Kaverini ovat "saaneet kokea", että juttua kalastukseen liittyen multa kyllä riittää, joten toivottavasti jaksan niitä kirjoitella myös teidän iloksi. Myös Kalalla Kainuussa -sivuilta voit lukea joitain päiväkirjatyyppisiä kirjoituksiani tämän pääjuttuni lisäksi. Perhokalastajat.netissä tunnistat mut SK-nimimerkistä, Perhorasiassa taannoin julkaisin muutaman rapsan Harjustelija-nimimerkillä. Kehitysideoita, toiveita ja kommentteja otan mielelläni vastaan blogin suhteen.

Muistathan, että blogissani julkaisemani kuvat ovat minun, etkä saa niitä kopioida käyttöösi ilman lupaani. Rohkeasti vain kysymään, jos jokin kuva kiinnostaa.

Jos kiinnostuit, niin oikein mukavia lukuhetkiä tarinoitteni parissa!

Niin joo, muut kalamiehet ja -naiset on "aina" kiinnostuneita kuinka isoja kaloja kukin on saanut... No, mainittavimmat omat ennätykset ovat: taimen 71cm n. 5kg, harjus 54cm 1,4kg, painavin hauki 10,3kg ja pisin hauki 116,5cm. Ahvenessa kilo on rikkomatta. Voi olla, että jossain vaiheessa näistäkin jotain innostun kirjoittelemaan.

Eka kymppihaukeni, 10,15kg.