Orastava kevät saa vipinää hitaammankin vavanrakentajan touhuihin. Orastava ja orastava, täällä Rovaniemellä on jäätä vielä vaatimattomasti 60-70 cm. No, pääsin siis viimein lakkaamaan vavan, mikä on tämän viimeisen osan pääosissa. Lisäksi koitan summata vavan tarvikkeet ja kustannukset, jos vaikka jotakuta kiinnostaa. Kerron myös lyhyesti vapapussin ja -putken teosta.
Sidosten lakkaus
Lakkaan aina vain yhden pätkän päivässä. En oikeastaan voi edes enempää lakata, kun samalla pyörittimellä levitän lakan ja kuivatan aihion. Lakan kuivaminen kestää vähintäänkin useamman tunnin, joten olen suosiolla kuivattanut yön yli ennen telineestä pois ottoa. Pyörittimestä otan pois parin tunnin kuivumisen jälkeen. Valmistelen aihion lakkauskuntoon siten, että putsaan mahdolliset teipinjäljet yms. sidosten läheltä, tasoittelen vielä sidokset teelusikan kuperalla puolella, painelen sidokset reunoilta tasaiksi ja tiivistän mahdolliset raot, poltan mahdolliset höytyvät ja pölyhiukkaset sidoksista, sekä otan kaikki tarpeelliset välineet saataville lakkauksen ajaksi. Välineisiin kuuluu ainakin lakat ja pieni pensseli, kippoja lakkaa varten, sytkäri (sytkäreitä), paperia, teelusikka, kirkas taskulamppu ja kuumaa vettä.
Lakka notkistuu kun sitä lämmittää. Lämmitän molemmat lakkapullot hetkeä aiemmin kiehutetussa vedessä (olisiko noin 70-80 asteista?), aivan täysin kiehuneeseen en ole tohtinut laittaa ja jostain muistan lukeneeni, että se ei ole edes järkevää. Mittaan lakat tarkasti lääkekippoon ja sekoitan useamman minuutin ajan (noin 3 minuuttia), suhde Flex Coatilla on 1:1. Seos muuttuu kuplattomaksi ja kirkkaaksi, jolloin aloitan lakkaamisen. Laitan myös kuumaa vettä kippoon lakkauksen ajaksi ja pidän sekoitettua lakkakuppia siinä, jottei lakka ala niin nopeasti jähmettymään. Liian pieniä määriä ei kannata tavallisilla ruiskumitoilla mittoa, koska jo pisaran eroavaisuus ainessuhteissa voi vaikuttaa seokseen joko niin, että alkaa kovettua todella nopeasti tai niin, että saa pari kuukautta odotella, ennen kuin pinta on kova. Yleensä olen tehnyt seoksen ottaen noin 1,5-2,5 ml per pullo. Tuo 1,5 ml on jo haastava määrä, 2 ml huomattavasti anteeksiantavampi.
Lakka notkistuu kun sitä lämmittää. Lämmitän molemmat lakkapullot hetkeä aiemmin kiehutetussa vedessä (olisiko noin 70-80 asteista?), aivan täysin kiehuneeseen en ole tohtinut laittaa ja jostain muistan lukeneeni, että se ei ole edes järkevää. Mittaan lakat tarkasti lääkekippoon ja sekoitan useamman minuutin ajan (noin 3 minuuttia), suhde Flex Coatilla on 1:1. Seos muuttuu kuplattomaksi ja kirkkaaksi, jolloin aloitan lakkaamisen. Laitan myös kuumaa vettä kippoon lakkauksen ajaksi ja pidän sekoitettua lakkakuppia siinä, jottei lakka ala niin nopeasti jähmettymään. Liian pieniä määriä ei kannata tavallisilla ruiskumitoilla mittoa, koska jo pisaran eroavaisuus ainessuhteissa voi vaikuttaa seokseen joko niin, että alkaa kovettua todella nopeasti tai niin, että saa pari kuukautta odotella, ennen kuin pinta on kova. Yleensä olen tehnyt seoksen ottaen noin 1,5-2,5 ml per pullo. Tuo 1,5 ml on jo haastava määrä, 2 ml huomattavasti anteeksiantavampi.
 |
| Lakkauspuuhissa, olennaisimmat työvälineet näkösällä |
Laitan pyörittimen päälle ja alan levittämään lakkaa. Sivelen ensin sidoksen keskelle reiluhkosti ja sitten siveltimellä siistin reunat. Langan yli aihion puolelle lakkaa pitää saada milli pari, jotta lakka peittää koko sidoksen. Tarkistan onko lakkaa suunnilleen sopivasti ja siirryn nopeasti seuraavaan sidokseen. Hieman liikaa tai hieman liian vähän saa olla, mutta reilusti liian vähälle jättäminen aiheuttaa jähmettyessään ongelmia. Käyn näin nopeasti sidokset läpi. Vaparenkaan jalan seutu on haastavin lakata (siveltimellä joutuu vähän tökkimään lakkaa vaparenkaan jalan "alle"), samoin suoran linjan tekeminen sidoksen reunaan, pienikin käden tärinä näkyy. Pyrin tukemaan kättä tuolin nojaan tms. tätä tehdessä. Kun lakkaa on pätkän jokaisessa sidoksessa, aloitan tarkistuskierroksen. Jos jossain on liian vähän, lisään lakkaa. Liikoja voi poistaa. Tässä vaiheessa lakka voi olla hieman jähmettynyttäkin, koska lämmittämällä lakka notkistuu. Käytän siis samalla sytkäriä ja notkistan lakkaa. Lämmitän sytkärillä aihion sivulta, en alta. Altakin voi lämmittää, mutta se täytyy tehdä reilusti alta, muuten lakka kärähtää. Sivulta on mun mielestä helpompi hallita lämmittämistä. Tätä voi jatkaa hyvän aikaakin, jotta sidoksiin saa sopivan määrän lakkaa. Tai tämä ainakin toimii Flex Coatin kanssa. Sidokset voi myös lakata useammassa kerroksessa ohuita kerroksia tehden. Yleensä aina olen saanut kerralla hyvän ja siistin lakkauksen, joskus olen joutunut paikkokierroksen tekemään.
Kun lakkaa on sopivasti, otetaan taskulamppu ja sytkäri käyttöön. Kirkkaalla (pitää olla kirkas) taskulampulla erottaa kaikki, pienetkin, ilmakuplat sidoksissa. Sytkärillä saa ne houkuteltua pois, vaatii kyllä malttia ettei polta lakkaa. Hieman kärähtäneen lakan saa vielä pelastettua sivelemällä juoksevampaa lakkaa päälle, lopputuloksesta ei erota mistä on lakka meinannut kärähtää. Liian ahneesti kuplia ei saakaan poistaa, vaan muutama kerralla ja väliin sitten toisesta sidoksesta kuplia poistamaan. Kun lakka on hieman jäähtynyt, saa kuplia taas poistettua. Joskus tämä kuplien poistoprojekti on kestänyt liki tunninkin, mutta aika hyvin olen kuplat pois saanut. Yleensä aika lailla kaikki. Isot kuplat on helppo poistaa, mikrokuplien poisto vaatii kirkkaan valon ja tarkkaa silmää. Tähän löytyy varmasti hyviä vinkkejä ammattilaisilta, mutta olen tämän saanut toimimaan riittävän hyvin näin ja pitäytynt tässä tyylissä. Pieni kaasutoho on varmasti sytkäriä parempi, mutta sytkärillä pärjää kyllä. Kun kuplat on poistettu, jätetään aihio pyörittimeen kuivumaan. Olen yleensä vähän ajan päästä vielä taskulampulla tarkistanut, onko kuplia ilmaantunut, mutta yhtä poikkeusta lukuunottamatta niitä ei ole enää myöhemmin tullut. Silloinkin sain pari ilmaantunutta kuplaa vielä sytkärillä pois.
Tähän vapaan tuli parin sidoksen kohdalla jostain syystä sen verran paljon pieniä mikrokuplia, etten millään saanut kaikkia pois, vaan lakka meinasi alkaa joko kärähtämään, tai mikäli lämmitti liikaa, alkoi keräämään lisää kuplia. Onneksi kuplat ovat hyvin pieniä, eikä niitä erota kuin kirkkaassa valossa läheltä katsottuna. Voi olla, että sidoksessa oli vähän rasvatahraa tai jokin muu syy, miksi kuplia tuli niin herkästi. Joistakin lakkauksista voi myös havaita, etteivät ole täysin tasaisen muotoisia, mutta pääosin lakkaus onnistui hyvin.
Kun vapa on ollut yön yli telineessä, olen yleensä nostanut vielä pariksi päiväksi johonkin kuivumaan siten, ettei mikään osu sidoksiin ja näin varmistanut, että lakkaus on varmasti kova. Kerran aiemmissa projekteissa jäi yhden pätkän lakkaukset hieman tahmeaksi pinnalta ja kuivatin pari viikkoa tällä tavalla, kunnes oli täysin kovat lakkaukset. Lopputuloksesta lakkauksia ei erottanut, kun muihin vertasi.
Käsittelin kelakiinnikkeen puuinsertin vielä lopuksi kertaalleen Renaissance -vahalla, jotta mahdolliset rakenteluvaiheen pintanaarmut ja tahrat sai vielä pois ihasteluvaihetta häiritsemästä.
 |
| Lakkauksen tarkkailua ja mikrokuplien poistoa |
Kun lakkaa on sopivasti, otetaan taskulamppu ja sytkäri käyttöön. Kirkkaalla (pitää olla kirkas) taskulampulla erottaa kaikki, pienetkin, ilmakuplat sidoksissa. Sytkärillä saa ne houkuteltua pois, vaatii kyllä malttia ettei polta lakkaa. Hieman kärähtäneen lakan saa vielä pelastettua sivelemällä juoksevampaa lakkaa päälle, lopputuloksesta ei erota mistä on lakka meinannut kärähtää. Liian ahneesti kuplia ei saakaan poistaa, vaan muutama kerralla ja väliin sitten toisesta sidoksesta kuplia poistamaan. Kun lakka on hieman jäähtynyt, saa kuplia taas poistettua. Joskus tämä kuplien poistoprojekti on kestänyt liki tunninkin, mutta aika hyvin olen kuplat pois saanut. Yleensä aika lailla kaikki. Isot kuplat on helppo poistaa, mikrokuplien poisto vaatii kirkkaan valon ja tarkkaa silmää. Tähän löytyy varmasti hyviä vinkkejä ammattilaisilta, mutta olen tämän saanut toimimaan riittävän hyvin näin ja pitäytynt tässä tyylissä. Pieni kaasutoho on varmasti sytkäriä parempi, mutta sytkärillä pärjää kyllä. Kun kuplat on poistettu, jätetään aihio pyörittimeen kuivumaan. Olen yleensä vähän ajan päästä vielä taskulampulla tarkistanut, onko kuplia ilmaantunut, mutta yhtä poikkeusta lukuunottamatta niitä ei ole enää myöhemmin tullut. Silloinkin sain pari ilmaantunutta kuplaa vielä sytkärillä pois.
 |
| Vasemmalla kultaraitojen välissä on muutama mikrokupla. Nämäkin lähti lämmittämällä pois |
Tähän vapaan tuli parin sidoksen kohdalla jostain syystä sen verran paljon pieniä mikrokuplia, etten millään saanut kaikkia pois, vaan lakka meinasi alkaa joko kärähtämään, tai mikäli lämmitti liikaa, alkoi keräämään lisää kuplia. Onneksi kuplat ovat hyvin pieniä, eikä niitä erota kuin kirkkaassa valossa läheltä katsottuna. Voi olla, että sidoksessa oli vähän rasvatahraa tai jokin muu syy, miksi kuplia tuli niin herkästi. Joistakin lakkauksista voi myös havaita, etteivät ole täysin tasaisen muotoisia, mutta pääosin lakkaus onnistui hyvin.
Kun vapa on ollut yön yli telineessä, olen yleensä nostanut vielä pariksi päiväksi johonkin kuivumaan siten, ettei mikään osu sidoksiin ja näin varmistanut, että lakkaus on varmasti kova. Kerran aiemmissa projekteissa jäi yhden pätkän lakkaukset hieman tahmeaksi pinnalta ja kuivatin pari viikkoa tällä tavalla, kunnes oli täysin kovat lakkaukset. Lopputuloksesta lakkauksia ei erottanut, kun muihin vertasi.
Käsittelin kelakiinnikkeen puuinsertin vielä lopuksi kertaalleen Renaissance -vahalla, jotta mahdolliset rakenteluvaiheen pintanaarmut ja tahrat sai vielä pois ihasteluvaihetta häiritsemästä.
Valmis!
Näin vapa valmistui viimein! Olen lopputulokseen tyytyväinen. Ainahan sitä tulee tunne, että jotain olisi voinut tehdä toisin, mutta hyvä näin. Samoin joissakin työvaiheissa ei aina onnistu täysin toivotulla tavalla. Vihreän sävyn toivoin vielä hieman kirkkaamin erottuvan sidoksista, siksi sitä hillitysti laitoin, mutta aika hyvä väriyhdistelmä omaan makuun tuli. Parin sidoksen lakkaukset olisi voinut onnistua vielä paremmin. Omasta puumerkistä tuli ihan erilainen mitä alunperin suunnittelin, mutta en löytänyt Rovaniemeltä sopivan ohutta valkoista maalikynääkään puumerkin tekoon, joten tyydyin tarravaihtoehtoon ja väriksi vaihtui hopea. Olennaisinta on kuitenkin, että ei ainakaan mene koskella vapa sekaisin toisten kanssa. Vapapussi pitäisi vielä tehdä, siihenkin on jo vähän ideaa. Mutta toivottavasti pääsen pian koeheittämään vavan: kolmet kelluvat siimat, yksi intteri ja yksi upposiima odottaa testiä, kuinka soveltuvat vapaan.
Pikapunnitus antoi vavalle hieman päälle 90 grammaa painoa. Tämä on vähän enemmän kuin kuvittelin/tavoittelin. Yksi selittävä tekijä voi olla se, että ilmoitettu aihion paino (mitä en tosiaan hoksannut itse kotona punnita ja tarkistaa), saattoi olla P2000-aihion eli lakkaamattoman aihion paino ja tämä Clear Gloss eli lakattu malli painaisi silloin muutaman gramman enemmän. En tiedä, arvaan vaan. Myös lakkaa on hieman paksummin kuin aiemmissa vavoissani, koska sidoslanka oli selkeästi paksumpaa ja vaati siten enemmän lakkaa peittyäkseen. Mutta seiskaluokan vavaksi varsin maltillinen paino. Kelaksi tähän on varattuna Orvis Access 7-9, jolla on painoa noin 150 grammaa. Vasta kunnon heittokokeissa näkee, onko kela sopivan painoinen tähän vai joutuuko kela-asiaa vielä pohtimaan.
Näiden sepostusten myötä pääsitte näkemään yhdenlaisen tavan kasailla vapoja. Tapoja on varmasti paljon ja monia asioita voi tehdä toisin, näin minä olen oppinut ja itse opetellut. Vavanrakennuskurssejakin on, sellaisesta varmasti oppii nopeasti perusasiat. Videoista saa halutessaan paljon apua. Toivottavasti edes joillekin lukijoille on tullut tunne, ettei tämä mitään ihmeempää rakettitiedettä ole ja innostuu hommasta, mukavahan se on uniikeilla vermeillä kalastella. Vavan testausta on luvassa korrireissulla, pitänee sitten testaamisesta jotain kirjoitella, mm. miltä rengastus vaikuttaa. Vapapussi pitää vielä tehdä kevään kuluessa, ehkä putkikin, ainakin jossain välissä.
Pikapunnitus antoi vavalle hieman päälle 90 grammaa painoa. Tämä on vähän enemmän kuin kuvittelin/tavoittelin. Yksi selittävä tekijä voi olla se, että ilmoitettu aihion paino (mitä en tosiaan hoksannut itse kotona punnita ja tarkistaa), saattoi olla P2000-aihion eli lakkaamattoman aihion paino ja tämä Clear Gloss eli lakattu malli painaisi silloin muutaman gramman enemmän. En tiedä, arvaan vaan. Myös lakkaa on hieman paksummin kuin aiemmissa vavoissani, koska sidoslanka oli selkeästi paksumpaa ja vaati siten enemmän lakkaa peittyäkseen. Mutta seiskaluokan vavaksi varsin maltillinen paino. Kelaksi tähän on varattuna Orvis Access 7-9, jolla on painoa noin 150 grammaa. Vasta kunnon heittokokeissa näkee, onko kela sopivan painoinen tähän vai joutuuko kela-asiaa vielä pohtimaan.
 |
| Streamerkeppi odottaa käyttöä |
 |
| Sidoksia |
 |
| Harmaa sidoslanka on sävyltään varsin passeli aihioon |
 |
| Puumerkki |
Näiden sepostusten myötä pääsitte näkemään yhdenlaisen tavan kasailla vapoja. Tapoja on varmasti paljon ja monia asioita voi tehdä toisin, näin minä olen oppinut ja itse opetellut. Vavanrakennuskurssejakin on, sellaisesta varmasti oppii nopeasti perusasiat. Videoista saa halutessaan paljon apua. Toivottavasti edes joillekin lukijoille on tullut tunne, ettei tämä mitään ihmeempää rakettitiedettä ole ja innostuu hommasta, mukavahan se on uniikeilla vermeillä kalastella. Vavan testausta on luvassa korrireissulla, pitänee sitten testaamisesta jotain kirjoitella, mm. miltä rengastus vaikuttaa. Vapapussi pitää vielä tehdä kevään kuluessa, ehkä putkikin, ainakin jossain välissä.
Vavan kokonaiskustannukset
Joitakin lukijoita saattaa kiinnostaa, mitä tämä vapa tuli kokonaisuudessaan maksamaan. Laskeskelin myös vähän, minkä verran aikaa meni eri vaiheisiin.
Kustannukset suunnilleen (ulkomailta tilattuihin olen lisännyt postikulut ositettuna kokonaiskustannuksista):
- Aihio CTS MX kaikkine kuluineen noin 195-200€
- Korkit á 1,5€ n. 20€ (näitä pitää tosin tilata ylimääräisiä eli lähes 30€ edestä)
- Kelakiinnikkeen inserttiaihiot 3kpl kynäaihioita yhteensä 11€
- Butti 4€
- HiLevel Skeleton kelakiinnikkeen osat 10€
- Langat ProWrap + Pacific Bay 10€
- Vaparenkaat Pacific Bay + siimanohjaimet Fuji Minima 22€
- HiLevel Winding Check 3€
Tähän vapaan kaikki osaset maksoivat siis yhteensä noin 275-290€. Jos lasketaan vain vapaan käytetyt osat, laskee hinta toistakymmentä euroa (tilasin esim. kärkirenkaita 2, inserttivaihtoehtoja 3, korkkirenkaita ylimääräisiä jne.). Toki liimoja, lakkoja, teippejä yms. on mennyt jonkin verran, mutta ne eivät hirveästi kokonaiskustannuksia nosta. Mikäli kyseisen vavan ostaisi suoraan tehtaalta, siis valmiina, olisi hintalappu aika paljon kovempi, ehkä jopa tuplasti. Normaalisti pelkkä kyseinen aihio maksaa noin 250-270€ (esim. Ruotsista 9´6 #7 aihio posteineen noin 265€). Jos olisin halunnut ja voinut tehdä "parhaista" komponenteista, olisin voinut tilata esim. Strublelta noin 100€ kelakiinnikkeen, RECin vaparenkaat ja siimanohjaimet olisi ollut noin 70€, kahvaan kalleimmat korkkirenkaat noin 40-50€. Tällöin vavan kokonaiskustannus olisi ollut lähes 150€ enemmän. Opiskelijabudjetti ei antanut moiseen myötä. Myin vanhempia vapoja 2 ja yhden kelan, joilla sain pohjakassaa reilut parisataa euroa. Uskon kyllä näiden perustason vaparenkaiden kestävän riittävän hyvin ja toivon, ettei kelakiinnikkeen kierre "korkkaa" ajan saatossa. Toisaalta sen pystynee kohtuudella vaihtamaan mikäli särkyy.
Aikaa pelkästään vavan tekoon meni ehkä suunnilleen seuraavasti: 3h selän mittomiset ja vaparenkaiden paikkojen merkkaus, 8h kelakiinnike, 5h kahva, 2h butti, 6h sidokset vaparenkaiden muotoiluineen ja 6-8h lakkaukset. Suunnitteluaika toki tähän päälle, jota kertyi paljon enemmän kuin työtä, hidas päättäjä kun olen. Mutta työmäärässä laskettuna vavan kyllä noin 30 tuntiin kasaa. Nopea ja osaava kasaa varmasti pariinkymmeneen tuntiinkin.
Noin hintoja liimoista ja lakoista:
- Bison 2-komponenttiuretaaniliima 11€
- Uretaaniliima 10€
- Flex Coat High Build -lakka 16€
- Kuumaliima vaimon askartelutavaroista 0€
Näistä kaikista riittää tarpeita useampaankin vapaan, kuten myös sidoslangoista. Lakka riittää helposti kahteen, jopa kolmeen vapaan. Suurempia vapamääriä tehdessä kustannukset vapaa kohti jäävät näissä siten melko pieniksi.
Näistä kaikista riittää tarpeita useampaankin vapaan, kuten myös sidoslangoista. Lakka riittää helposti kahteen, jopa kolmeen vapaan. Suurempia vapamääriä tehdessä kustannukset vapaa kohti jäävät näissä siten melko pieniksi.
Vapapussin ja -putken tekeminen
Vapapusseja saa ostettua erikseen ja joskus voi kuulua aihion mukaankin, mutta itse olen tykännyt tehdä pussin itse, tai kuten nyt edelliseen tekeleeseeni eli Switchiin, vaimo ompeli pussin ja minä nauhat. Mun tekemät ompeleet ei mitään suoria ole, mutta näkyypähän oma kädenjälki niissäkin. Vapapussin mittominen on aika helppoa, huolehtii vain, ettei tee liian kapeita osastoja osille, vaan mittaa vaikka vähän reilusti mieluummin. Malliahan voi ottaa tehtaan pussista ja sitten vain vapojen pituus- ja kokoerosta sekä siitä moniko-osainen vapa on, muokkaa soveltuvaksi. Nuppineuloja, ompelukone ja merkkauskynä on riittävät tarvikkeet. Toki reunaan voi laittaa kanttinauhaa ja kiristysnauhoina voi käyttää monenmoista, itse olen kahdessa ensimmäisessä vapapussissa käyttänyt lyhyitä kengännauhoja. Kankaan materiaalivalinnassa voi miettiä, satsaako vaikka homekestävään kankaaseen joka sietää paremmin kosteuttakin, vai kelpaako mikä tahansa, jolloin kuivatus täytyy muistaa tehdä huolellisemmin. Joskushan kuosi voi olla se tärkein kriteeri.
Ensimmäiseksi kangas leikataan sopivaksi. Mahdollinen läppä on tärkeä huomioida mitatessa ja leikatessa. Nuppineuloilla on hyvä laittaa reunoja kohdille ennen ompelua. Reunat voi ommella joko nurin käännettynä, jonka jälkeen kääntää oikein päin ja silittää "prässin", tai vaikka vain suoraan saumurilla ensin ja sitten kanttinauha vain päälle. Osastojen ompelun olen tehnyt lopuksi. Nauhat olen ommellut käsin noin sentin matkalta pussiin kiinni. Niihin ei kovin suurta vääntöä tai vetoa kohdistu.
Ensimmäiseksi kangas leikataan sopivaksi. Mahdollinen läppä on tärkeä huomioida mitatessa ja leikatessa. Nuppineuloilla on hyvä laittaa reunoja kohdille ennen ompelua. Reunat voi ommella joko nurin käännettynä, jonka jälkeen kääntää oikein päin ja silittää "prässin", tai vaikka vain suoraan saumurilla ensin ja sitten kanttinauha vain päälle. Osastojen ompelun olen tehnyt lopuksi. Nauhat olen ommellut käsin noin sentin matkalta pussiin kiinni. Niihin ei kovin suurta vääntöä tai vetoa kohdistu.
 |
| Ensimmäinen vapapussini |
 |
| Viimeisin vapapussi |
 |
| Homesuojattua kangasta |
Vapaputkenkin tekee kyllä itse halutessaan, vaikka niitäkin saa ostettua erikseen tai voi tulla suoraan aihion matkassa. Halvin tulee lienee 50mm viemäriputkesta ja siihen sopivista tulpista. Tein sellaisen ensimmäiseen vapaani, päällystin vain hyvin kiinnittyvällä auton kojelautaan tarkoitetulla tarralla. Voi myös ostaa messinkiset tulpat ja tehdä vaikka JAPP50-putkesta, ei varmasti ole kovin työläs sekään. Messinkitulpat tosin ovat aika hintavia. Puisia putkiakin olen nähnyt, esim. kuusikulmaisia. Luovuus on rajana tässäkin hommassa.
 |
| Noin kymmenen euron vapaputken tekotarpeet |
 |
| Vapapussi ja putki, jollaisia ei heti vastaan tule |
Ei muuta kuin puuhastelemaan vavanrakennuksen, pussien ja putkien parissa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti