Tulvaiset toukokuun lopun kuulumiset Kuhmosta

Terve!

Meninkin Äitienpäivänä elättelemään toiveita, että tänä vuonna saatettaisiin välttyä suuremmalta tulvalta. Olisihan se pitänyt arvata. Pileen meni. Täysin. 

Jo Äitienpäivän illan ajomatka takaisin Kuhmoon muodostui varsinaiseksi seikkailuksi. Eipä ole ennen tullut ajeltua kesärenkailla lumisemmilla teillä mitä talvella tarttee ajaa. Lunta sateli illan ja yön aikana Kuhmoon paikoin yli 30cm. Ajomatka Rovaniemeltä Kuhmoon kesti reilusti yli 7 tuntia, 400km matka siis. Viimeiset 150 km sai ajella mateluvauhtia ja yrittää pysytellä tiellä. Paikoin lunta oli niin paljon, että maavara loppui ja lumi kahisi koko ajan pohjaan. Aura-autokin tuli vastaan ja sain muutaman kilometrin ajella vastaantulevien kaistalla aurattua tietä, jopa kuuttakymppiä! Mäkien päälle oli työlästä päästä, luistonesto välkytti jatkuvasti ja vauhti hiipui kävelyvauhdiksi jyrkimmissä mäissä. Auton keulakin tukkeutui lumesta täysin ja nosti siten lämmötkin tappiin loppumatkasta. Kovasti oli sääennuste perjantaipäivän ennusteista muuttunut, silloin katsoin kelin olevan kohtuullinen, toki lumi-/räntäsadetta ennustettiin jo silloin, muttei noin paljoa.

Tässäkin lunta oli jo toistakymmentä senttiä, mutta edessä vain paheni

Normaali äitienpäivän ajokeli

No, tämä reilu lumen määrä tietenkin tarkoitti sitä, että sulamisvesiä oli taas luvassa reilummanlaisesti. Kun vielä loppuviikosta vettä satoi yli 20mm, humahti vasta sataneet lumet hetkessä ja vedet lähti reiluun nousuun. Tulvahuippu ajoittuu aivan näille päiville, toukokuun loppuun. Kesäkuun alussa on siis vielä luvassa varsin korkean veden kalastusta vedenkin ollessa vielä erittäin kylmää.

21.5. vesi nousi 10cm päivässä -tahtia Pajakkajoessa

Koskilla olen käynyt useamman kerran. Vielä 16.5. pääsin todella mukavaan hankikorrihätsiin ja näin muutaman aktiivisesti pintovan taimenen, en kylläkään yhtään reilumman kokoista. Jostain syystä mun pintaperhotarjoilut eivät kelvanneet, mutta mustalla nymfillä sain kuitenkin yhden aktiivisen pintojan huijattua, vajaa viiskymppisen. Tällä reissulla matkassa oli myös UL-vapa, kun testissä oli pari jigikoukkuun väännettyä heittosimppua. Olen kaverille luvannut värkätä heittoliitsejä, ajattelin tekasta pari simppua ja ehkä jonkun ahvenen tai salakan myös. Vielä lähtiessä nakkasin rasiaan niiden matkaan yhden nirhan, pintakalastus kun on mukavaa virvelilläkin, silloin harvoin kun sitä nykyään harrastaa. Simppuihin ei tällä reissulla tällejä tullut, ei perhovermein tarjottuna eikä virvelilläkään. Mutta nirha kiinnosti kaloja, sen vähän mitä heittelin. Yksi oli melkein heti kiinni ja toisen sain, komean ilmaloikkatärpin kera. Oikein mukavaa kalastelua se tämäkin on.

Nymfiin haksahtanut, paksu kala

Hankikorreja kelluskeli jopa kymmenittäin 16.5.

Nirhaa nipistänyt

Nirhakokemukset saivat palautumaan mieleen muutaman vuoden takaiset suunnitelmat perhonsidonnan parissa, ja kun vielä Lehtosen Harrikin oli moisia testannut onnistuneesti, tekasin pari perhonirhaa testiin. Uittotekniikan ja toki lopullisen muodon kanssa saa varmasti vielä pähkäillä, mutta uskon näistä olevan iloa erityisesti sileillä virran osilla tulevaisuudessa.

Pari testinirhaa. Uusia protoja on luvassa pienin muutoksin

Vielä 18.5. bongasin pari tuikkivaa taimenta, joista toisen sainkin foamikorriin haksautettua. Kala vain karkasi muutaman sekunnin mittelön jälkeen. Noin puolimetriseksi arvioin tämän hetkeksi jääneen otannan perusteella. Viikonloppuna alkoi veden nousu jo aika selkeästi haittaamaan heittopaikoille pääsyä karsien kalastuskohtia edelleen. Jonkun kalan vielä yhytin, mutta selkeästi työläämmäksi kalastus meni. Mittasin varsin lauantaina 20.5. veden lämpötilan rantavedestä, auringon puolelta. Lämpöä oli iltapäivästä hurjat 0,8 astetta. Kyllä pikkukalat jo kilvan koskeen kiirehtii moisissa hellevesissä. Tokihan tämä on tarkoittanut vielä sitä, että kalat ovat viihtyneet varsin hitaasti virtaavassa vedessä. No, jospa jäät lähtisivät nyt reipasta vauhtia järviltä ja pintavedet pääsisivät lämpenemään, jotta taimenten herkut saisivat nousuinnokkuuden päälle ja pääsisi nauttimaan kunnon streamerkalastajan kulta-ajasta. 

Streamereiden sidonta poltteleekin jo kovasti. Muutamia olen saanut tehtyä, mm. painoahvenia #2 -koukkuun. Tein niihin rungon kanin karvasta dubbauslenkillä, siipenä zonkerkaistale siimalla kierrettynä paikoilleen. Pyrstössä on oranssia oravaa, rintaevät ovat kukonniskan pehmeitä haituvia. Siiven päälle laitoin vielä lisää kania muutaman kimpun verran ennen fish skull -pään asennusta. Rungossa on painotusta reiluhkosti. Lopuksi tussailin oliivilla ja mustalla tussilla lisäväritystä. Melko simppeleitä siis, ei niin harmita jos jää pohjaan. Näillä on tarkoitus kalastella pocket -tyyppisesti lyhyin heitoin ylävirran suuntaan kivien ympäryksiä, peilejä ja päävirran reunoja kalastellen.

Painoahvenia pohjaan jätettäväksi. Toivottavasti joku kalakin ehtii kelpuuttaa

Koukkujen kanssa on muuten hyvä olla tarkkana. Tyhmyyttäni (vai nuukuuttani?) sidoin loppuun vuosia sitten hankkimani edulliset jigikoukut (Hanak, Knapek tms.), joihin meni luotto pohjoisen harrireissuilla, kun jopa harrit oikoivat koukkuja. Tässäpä eräs luottamusta lisäävä kuva, ilman pohjatärppejä tai muita "normaaleita" syitä. Kuvassa musta kuulanymfi. Jälkeenpäin muistui mieleen, että tämä taitaa olla jo toinen tapaus, vaikka koukkuja on tainnut olla vain reilu parikymmentä. Luotettavia Tiemcon jigikoukkuja on kyllä ollut jo hetken käytössä, mutta tuli nyt nuo sidottua pois kun ovat lojuneet haittona. Hirveän kova jigikoukkujen käyttäjä en ole. Aika lailla suurin osa kuulanymfeistäni ovat Kamasanin B175- eli heavy -koukkuun tehtyjä, joiden kanssa ei tarvitse kestävyyttä miettiä. Toki saattaa muutama vuodessa jäädä enemmän pohjaan kun ovat koukun kärki alaspäin, mutta tietääpähän ainakin, että koukkuun voi luottaa ja saa antaa reilusti painetta väsyttäessä.

Musta nymfi

Kohtasin myös ikäviä tapahtumia. Tässäpä taas muistutus, miksi niitä pidempiä siiman pätkiä ei nakella veteen/maastoon vaan pannaan vaikka taskuun. Telkkä oli tukehtunut, kun siiman pätkä oli takertunut kielen ympärille. Siimaa oli parisen metriä, mutta oli sen verta tiukalla heinätupossa, ettei telkän voimat olleet riittäneet riuhtoa sitä irti. Ja siis ihan pelkkää siimaa, ei leikareita, perhoja, uistimia tms. Laita siis siimanpätkät talteen.

Telkän tyly tarina

Löysin muuten yhden perhorasiankin. Ruosteesta päätellen viettänyt talven ulkosalla. Jos tunnistat omaksi, otin talteen. Perhot ovat varmasti pilalla, mutta rasiasta voi saada vielä käyttökelpoisen.

Sinunko salalarva-aski?

Vaikka kalalle ei ole olosuhteiden vuoksi ihan maksimaalinen polte aina ollutkaan, niin muuten luontoa on ollut kiva seurailla. Linnut ovat tuoneet ääntä luontoon, leskenlehdetkin jo paikoin kukkivat. Pääsin pariin kertaan töiden puolesta etsimään metson soitimia ja toisella kerralla hienosti tärppäsi. Kolme ukkoa oli soitimella, joista kaksi ottivat toisistaan mittaa todella kovasti. Häviäjä häipyi nolona ja matalana paikalta, voittaja tuli meille elvistelemään saavutustaan 10-15 minuutin ajaksi lumiselle metsätielle. Seurailimme tapahtumaa noin 70 metrin päästä. Kuvat ovat työkaveri Mikon ottamia.

Elvistelijä

Komeaa seurattavaa

Tulevina parina viikkona tulee varmasti koskillakin käytyä, mutta tulvahuippu ei oikein kiehdo, ainakin osa koskista menee todella vaikeiksi kalastettaviksi liikkumisen kannalta. Kausilupa on ostettuna myös Lentualle, jossa tulee käytyä varmasti jo piakkoin. Ehkä harrin kutukin olisi kohta varmuudella ohi, jotta pääsisi vaikka pienemmille joille harrin pyyntiin, niissä kun korkeasta vedestä ei ole niinkään haittaa. Ja tulipahan tehtyä taas uus välineädläys, kun hommasin itelleni viimein vuosia poltelleen kelluntarenkaan. Sain käytettynä edullisesti FishCat 4:n, niin tartuin tilaisuuteen. Ostin edulliset pumpun ja avokantaräpylät, pääseepähän ainakin näin alkuun. Ainakin ahvenen ja hauen perässä olisi tänä kesänä tarkoitus kokeilla. Jigeillä ja varmasti perhollakin.

Uusi vanha menopeli

Kyllä se kesä vielä tulee. Varmasti. 

Koskien varsilla tavataan!