Kylmän toukokuun kuulumisia Kuhmosta

Helei!

Eipä uskoisi, että on äitienpäivä ja toukokuun puoliväli, kun ikkunasta ulos katselee. Yöpakkasia, koviakin, on ollut melkein joka yö, lunta on sadellut lähes päivittäin eikä elohopea ole noussut montaa astetta plussalle viime viikon paria päivää lukuunottamatta. Kuhmossa pystyy edelleen monin paikoin huoletta pilkkimään, jääkansi peittää liki jokaisen järven. Niinpä tässä ensimmäisen parin viikon aikana, mitä olen Kuhmossa asustellut, olenkin käynyt muutaman kerran pilkillä. Toki koskillakin olen muutaman kerran pyörähtänyt. Pääsin kokeilemaan suurahvenen pilkintääkin, tosin kalan syönti oli ollut viimeiset pari viikkoa todella heikkoa. Päivän saldona olikin itellä yksi reilumman ahvenen tärppi, tukku pieniä ja hauki vei tasurin. Kolmen hengen porukastamme ehkäpä se osaavin, suurahvenia oli hänellä tällekin talvelle noussut (pari 1,3kg), sai ongittua kuitenkin mallikalaksi reilun 700g ahvenen. Tämä jäi ainoaksi suuremmaksi ylössaaduksi ahveneksi. Tällä järvellä jäät olivat jo varsin heikot ja jouduimme kävelemään rantojen tunumassa järven takaperukaan, keskellä oli jo käytännössä pelkkää kohvajäätä. Rannan tuntumastakin löytyi paikkoja, mittä ei kovaa jäätä ollut alla käytännössä lainkaan, enimmäkseen kuitenkin se 10-20cm, jonka päällä kohvaa kolmisenkymmentä senttiä. Toiselta järveltä saatiin sentään paistinahvenia, 100-200g haarukkaan. Nekin löytyivät yllättävän syvältä, 5-6 metristä ja olivat varsin heikolla otilla, kelpuuttaen lähinnä morrin joka oli liki paikoillaan. Muutama sentään erehtyi tasuriinkin. Kuhia käytiin pikku iltapisto kokeilemassa tuloksetta. 

Reilun 700g ahven on jo komea

Kovin talvista oli vielä 7.5.

Metsässä lunta vielä riittää, alkuviikostakin on vielä tarkoitus työpäivät moottorikelkan päällä viettää. Ennusteen mukaan kuitenkin tiistain - keskiviikon seuduilla viimein alkaa reilusti lämpenemään ja yöpakkaset hellittävät. Loput lumet lähtenevät aika vauhdilla. Voisi silti olettaa, ettei tänä vuonna tule kovia tulvia, koska aika paljon lumipeite on jo huvennut ja virtaavien vesien läheltä jäät ovat laajoin aluein kadonneet. Toivottavasti näin, jotta koskille pääsisi miellyttävämmin kalastelemaan viimeistään kuun vaihteen tienoilla.

Koskilla olen muutaman iltapiston tehnyt. Tai olosuhteiden vuoksi en oikeastaan koskilla, vaan lähes seisovassa ja vähävirtaisessa vedessähän kalat ovat vielä olleet. Vielä viime viikolla heittelin eräässä paikassa jään reunaltakin. Yhdessä erittäin rauhallisessa kosken osassa (välipooli) olen käynyt vähän heittämässä, muuten olen kalastellut huhtikuisia paikkoja eli koskien alusia suvantoon saakka. Niskat ovat myös vielä hyvää kalastusaluetta. Olen löytänyt jokusia taimenia oikeastaan täsmälleen samoilta paikoilta missä olivat huhtikuun alussakin. Suurin ylössaatu on 53-54cm luokkaa. Kalat alkavat vähitellen saamaan painoa takaisin, väsyteltäessä huomaa virtaa tulevan pikku hiljaa lisää. Korrejakin näin vielä viikon päivät takaperin. Nyt on alkanut näkymään myös jotain pienehköä kaksisiipistä sääskimäistä hyönteistä. Pintomisia on näkynyt, komeita rauhallisia head and tail -pintakäyntejä. En tiedä sitten, ottavatko jotain kalvosta, vai minkä perässä ovat tällä viikolla olleet. Eräänä iltana bongasin useita taimenia, joista yksi oli varsin hyvänkokoinen. Onhan se hieno näky, kun todennäköisesti nykymitallinen kala käy hitaasti head and tail -pintakäynnin. Oli vain vähän heittokantaman ulkopuolella. Pintaperhoon en ole kuitenkaan yhtään saanut nousemaan. Olen tarjoillut lähinnä korriperhoja ja pienempiä CDC-kalvopintureita. 

Kalakontaktit ovat tulleet omaan kevätkauden "suosikkitapaan" eli simppujen uittoon. Intersiima ja hitaasti vaaka-asennossa vajoava simppu on ollut toimiva yhdistelmä, tosin torstaina en saanut siihenkään tärppiäkään. Ei sekään siis aina toimi. Ei toiminut pinkki liitsikään, pitihän sitäkin muutama heitto kokeilla. Pohjahaat on verottaneet pohjan tuntumassa kalastaen simppuja turhan tiuhaan tahtiin, mutta niiden seutuvilta on tuntuneet kalatkin löytyvän. Volframi on ollut ainakin itsellä "kirosana", kun upottaa turhan nopeasti pää edellä ja vaatii siten liian nopean uittotyylin. Koskissahan ne on oikein hyviä. Messinkinen conehead ja koukun varressa pieni lisäpainotus tasapainottamassa uppoamisasentoa on rauhoittanut uppoamisnopeutta, kun perho uppoaa lähes vaa'assa. Näin voi halutessaan painottaa perhon uimaan koukku ylöspäin, tekemällä koukun varteen kölipainotuksen. Sellaisiakin olen käyttänyt ja taisipa suurin kala sellaisen kelpuuttaa. Intersiimalla on hyvä uitella painottamattomia perhoja ja olen niinkin kalastanut. Kylmän kauden väreillä en ole saanut tapahtumia, ehkäpä perhot ovat saaneet turhan vähän peliaikaa. Hyvin maltillisella, pelkällä runkopainotuksella ollut simppu on kelvannut ja sellaisia olen käyttänyt matalammassa. Kalat ovat tulleet reilun puolen metrin vedestä aina pariin metriin saakka, joten perhoja täytyykin löytyä erilaisia eri syvyyksiin, jollei jaksa siimoilla koko ajan pelata. Matalassa kellusiima ja vähän painotettu perho on toimiva yhdistelmä, parissa metrissä intersiima ja hieman enemmän painotettu on toiminut ja uittorytmi on pysynyt riittävän rauhallisena. Kohottelua olen myös kokeillut parilla nymfillä, mutta tärppejä en ole siten saanut. Harjoittelut jatkuu ensi viikolla. 

Iltapistoilla kalojen aktiivihetket ovat olleet kuuden seuduilla ja vielä illalla yhdeksän jälkeenkin on muutama kala käynyt pinnassa. Kelit ovat olleet haasteellisia, siimarenkaat jäätyvät jatkuvasti, useat siimat toimivat kylmässä heikosti jäykistyen kovasti ja tämä tietenkin näkyy heittopituuksissa. Pohjoisen tuuli on ollut välillä sen verran napakkaa, että on vaikeuttanut heittämistä. Puuskat ovat heittäneet lumipöllyä siimaan jäätyen siihen välittömästi. Hetkittäin on ollut tyynempää ja aurinkokin on lämmittänyt. Tämä on usein aktivoinut kaloja, vaikkakin tuikkeja on näkynyt kesken lumikuuronkin. Pahimmillaan jäitä on saanut raksia pois kolmen heiton välein. Tämä toki jo vähän lannistaa yrittämistä. Tähän aikaan vuodesta osaa kuitenkin nauttia sesongin alkamisesta myös ilman heittoja, niinpä välillä tulee vain oleiltua ympäristöä tutkaillen ja mahdollisia tuikkeja bongaten.

Jäätyneet vaparenkaat ja koho vinkkaavat ajankohdasta

Välillä on taimeniakin eksynyt siiman päähän

Perhoja on tullut muutamia kymmeniä sidottua. Täydentelin alkuun nymfiaskia. Sinne sain tehtyä oliiveja, mustia ja pheasant tail -nymfejä, vihreitä, oliiveja ja vaaleanruskeita larvoja sekä muutamia muita kuulapäitä, kuten Kurtin Heikin askista kopioituja CDC-häkilällisiä Orange Tag -muunnelmia. Koukkukoot ovat olleet niitä suuremman pään eli lähinnä #10-12, larvoissa myös #8. Pienempiä ehdin jo muutaman tehdä, mutta #14-16 kokoja pitää vielä jokunen tehdä. Kasasin tälle vuotta varsin pienen, Vissun Slim -askin nymfausta varten. Rasia ei vie paljoa tilaa ja siten mukava kuskata matkassa. Reissun jälkeen voi sitten täydennellä puuttuvat kolot toisista askeista. Uskon reissuillani pärjäävän pikkuaskilla, jossa on yksinkertainen valikoima perhoja. Nymfaus ei kuitenkaan ole mun pääkalastusmuoto. Välillä sitäkin on kiva harrastaa, onhan se tosi tehokasta. Streamereissä olen ehtinyt oikeastaan vain simppuja tekemään. Tein perhoinventaarion ja kirjasin ylös puuttuvat perhot. Pinturipuolelle ja puparasiaan pitää myös täydennyksiä tehdä, mutta kohtuu kunnossa rasiat ovat. 

Alkuviikkoon on vielä ehkäpä pilkkireissua suunnitteilla, sitten tulee siirryttyä kokonaan kesäkalastuksen pariin. Koskilla tullee vietettyä siten enempi aikaa, vaikka vedet ovatkin nousussa ja siten olosuhteet muuttuvat haastavammiksi. Pikku hiljaa pääsee kuitenkin siihen mielekkäimpään puuhaan, eli KOSKIKALASTUKSEN pariin seisovan veden kalastuksesta.

Vaan nyt jatkan äitienpäivän viettoa perheen parissa, illalla ajelen takaisin Kuhmoon pariksi viikoksi töitä tekemään ja tietenkin kalastelemaan. Nauttikaahan niin omasta ajastanne rakkaan harrastuksenne parissa, kuin myös tärkeimmästä ajasta perheen parissa.