Purokunnostusta ja Kalahässäkkää

Kuhmon Kalahässäkkätapahtuman (17.-18.6.) pääteemana oli tänä vuonna Suomen Suurimmat Koskienkunnostustalkoot. Toiveissa oli jopa 150 talkoolaista, mutta paikalle saapunut noin 75 hengen talkooporukkakin loihti taimenen eteen jälleen upeaa työtä. Kuhmo kehittyykin pikku hiljaa taimenille entistä otollisemmaksi seuduksi. Mediaa oli paikalla mukavasti, mm. Arktiset Vedet kuvausryhmineen sekä Haavi Auki -ryhmä. Moni muistanee Haavi Auki -jengin erityisesti parin vuoden takaisesta jaksostaan Kuhmosta Konsta Pylkkäsen jäljillä. Taisivat löytää silloin Sinisen ajatuksenkin, ainakin omansa. Arktisten Vesien Kalahässäkkä-jakso esitetään marraskuussa, Haavi Auki ilmoittelee kunhan saa filmin valmiiksi YouTube -kanavalleen.

Heräilimme päivään nihkeästi, edellisiltana käytiin toki kalastelemassa kaverini Jarin kanssa ja unet jäivät siten lyhkäsiksi. Saimme kuitenkin itsemme väännettyä paikan päälle ajallaan. Ilmoittautumisten jälkeen porukka hajautettiin eri kohteisiin. Kuulin sivukorvalla, kun Timo puheli jollekin kaipailevan yhteen porukkaan paria lisämiestä. Minä ilmoitin heti, että voidaan Jarin kanssa tulla. Samaan aikaan alkoi koskitalkkari Juhani tiedustelemaan vähän matkan päässä mikrofonillaan, että löytyisikö pari kappaletta kameraa pelkäämättömiä talkoolaisia lähtemään Haavi Auki -porukan kanssa omalle kohteelle. Tuota... siis Haavi Auki... kamerat...Gulp! Naureskelimme Jarin kanssa, että mihin sitä taas tulikaan luvattua...

Yllättävä talkooporukka 

No, päivästähän tuli oikein mainio. Seppo, Tomi ja Jan ovat sen verta mahtavia persoonia, että heidän kanssaan oli helppo tulla toimeen. Kun vielä kohdevalvojana oli kuhmolainen supliikkimies Timo, tuli kunnostustalkoista osaltamme erittäin mukavat. Päräytimme Haavi Auki -porukan uuden karhealla 80-luvun mersun matkailuautolla kohteeseen ja matkalla tutustuimme toisiimme. Alkuun kamera ja sovitut kuvaushetket vaativat totuttelua, mutta työn touhuissa kameraa ei enää edes noteerannut, mitä nyt heidän ammattimaista touhua välillä ihasteli. Muutaman tunnin lyhyehkön rupeaman aikaansaannoksena saimme yhden upean kutupesän luotua taimenille. Tämä vaati alkuun kohdan syventämistä 30-40 sentillä siirtämällä kaikki kivet, sorat ja hiekat sivummalle ja täyttämällä aikaansaatu kuoppa 40 sentin vahvuisesti kutupuuhiin soveltuvalla soralla. Rautakanki, lapiot ja kädet olivat kovalla käytöllä kaivuutyön aikana ja rakentelimme samalla alapuolelle porrasta, jotta vesi saadaan pidettyä riittävän ylhäällä syksylläkin. Kutupesästä tuli noin metrin levyinen ja pari metriä pitkä. Ämpärijono pyöri tovin aikaa ennen kuin kuopassa oli riittävästi soraa. Lopussa tutkailimme virtauksia ja ohjailimme niitä kutupesään paremmin soveltuvaksi. Kaivuutyön ohessa teimme löytöjä, mm. lasinsirpaleiden ja erittäin hienon pakin kannen verran. Ajan patinaa pakista löytyi jo kovasti. Saattoipa olla, että on lojunut purossa sodan ajoilta lähtien. Tämä jäi koskitalkkarille muistoksi kiitoksena hienosta rypistyksestä talkoiden järjestymiseksi.

Tomi ja Jan työn touhuissa. Vakavaa puuhaa niin kuin näkyy

Työmaata

Löytö

Kunnostustalkoot päättyivät ilmaiseen ruokaan kirjastolla. Samalla oli arvontaa ja muuta ohjelmaa. Ruodon myyntipisteelläkin tuli käytyä ostoksilla. Hauenkalastuskilpailukin olisi ollut ohjelmassa iltapäivällä. Talkoiden ja lyhyiden yöunien jälkeen olo oli sen verta naatti, että lähdimme Jarin kanssa päiväunille. Suunnitelmissa kun oli kalastella tulevana yönä pidempäänkin. Sään muuttuminen lähes hellekelistä sateeseen ja pilvinen yö lupaili hyvää taimenen kalastuksen suhteen. Näistä kalareissuista kirjoittelen eri jutun, olkoon kunnostukset ja Kalahässäkkä tässä jutussa ansaitusti pääosissa.

Purokunnostuksista on itsellä hieman kokemusta, mutta kutupesää en ole aiemmin rakentanut. Timo antoi asiantuntevia ohjeita hyvän lopputuloksen aikaansamiseksi. Syksyllä asiantuntijat käyvät vielä tarkastuskierroksen matalan veden aikaan varmistaen, että olosuhteet ovat edelleen otolliset kutua varten. 

Lopputulos

Mikäli kaikki on kunnossa, on luvassa ensi kevättalvella mätirasiaistutuksia, joilla autetaan uhanalaista taimenta pikku hiljaa lähemmäs entisajan loistoa. Kuhmo ansaitsisi tämän hienon kalan takaisin, täällä kun virtailee satoja kilometrejä rakentamattomia jokia ja järvien välisiä koskia, joissa taimenet ovat ennen muinoin kasvaneet lohen mittoihin. Kertoipa paikallinen tarinavirtuoosi erään pienehkön joen uittoväylien rakentamisesta 50-luvulla, kun räjäytystyöt olivat mätkäyttäneet rannalle 9 kilon taimenen ja tainnuttanut 12 kiloisen. Olisihan se hienoa, jos tulevaisuudessa päästäisiin edes lähelle moisia mahtikaloja, kunhan pääsevät taas sukua jatkamaan ja saavat lihoa järvissä rauhassa.

Kiitokset mukavasta päivästä erityisesti järjestäjille (Juhani, Jani, yms.) sekä tietenkin Haavi Auki -poppoolle hienosta päivästä. Filmiä odotellessa!