Taimenten perään Keski-Suomeen

 Tervehdys!

Juhannuksen jälkeen odotti kesäkalastukseni Suomen kohokohta. Jo tammikuussa oli varattu luvat Konnevedelle. Lisäksi lähdin itselleni oudomman kalastusporukan matkaan, vaikkakin järjestelijän Jannen tunnenkin. Myös Heikin olen muutaman kerran tavannut vuosia sitten. Kenenkään kanssa en ollut kuitenkaan aiemmin kalastanut. Lämpenevät vedet aiheuttivat vielä oman jännitysnäytelmän, mutta olimme tällä kertaa viimeiset jotka kalaan vielä pääsivät. Viime vuonna yritimme vastaavaa reissua, mutta kosket menivät kiinni ennen reissuamme ja avattiin päivä pari reissumme jälkeen. Sovittiin treffit ruokapöydän ääreen Konnevedelle jonka jälkeen suuntasimme ensimmäiselle koskelle. Kilpakalastajat Heikki ja Janne olivat mestareita myös välineiden virittelemisessä ja Heikki lähti suuntaamaan koskelle, kun itse virittelin vasta ensimmäisiä vehkeitä käyttökuntoon. Toki oma valmistautuminen oli ollut hieman vaillinainen edellispäivän rengasrikkojen, perämoottorin remontin ym. ylimääräisyyksien vuoksi ja paikalla piti tehdä mm. perukkeet uusiksi kaikkiin vapoihin. Mukaan otin streamer-, pinturi- ja nymfisetit. Kun pääsin viimein koskelle puolisen tuntia Heikin perään, oli rannalla jo kuvaussessiot menossa. Heti oli reissun ensimmäinen 60cm taimen löytynyt. Mitenpä muutenkaan maailmanmestari kalastustaan aloittaisi. Seurailin tovin muiden kalastelua tutustellen koskeen ja pian Jannekin sai komean 55cm taimenen. PT-nymfi vaikutti olevan ottava perho iltapäivän helteessä. Heikki narutteli kaloja sieltä täältä ja saikin pariin tuntiin useita, seuraavaksi suurin taisi olla noin 55cm. Atte nymfaili hieman rauhallisempaa virtaa ja sai useita harjuksia, suurin komea 47cm. Pikkuhiljaa lämmittelin itseänikin kalastuksen pariin, mutta mitään erityistä en siiman päähäni saanut. Kalastin aika paljon surffilaudalla, jossa kävikin illempana useita kaloja kurkkimassa ja osa otti paremmin kiinnikin, mutta reilu virtaama vaikeutti tartuttamista ylävirtaheitoissa. Suurin kurkkaajista olisi kyllä ollut jo komea, mutta muuten lähinnä 35-50cm kaloja. Vettä oli siis jonkin verran tavanomaista enemmän, mikä toi oman haasteensa kalastukselle ja erityisesti kahlaamiselle. Heikki narutti vielä mm. 50cm harjuksen nymfeillään. Itsellä alkusession suurin taimen oli 40cm luokkaa, mutta komeimmat kalat lienee parin kilon lahna ja puolen kilon siika. 

Janne lähti mökille ruuan tekoon seitsemän jälkeen. Aika pian nälkäiset kalamiehet kokoontuivatkin herkullisten burgereiden ääreen. Hieman sai pakottaa itseään liikkeelle tuhdin aterian jälkeen, mutta olettamus oli, että jonkinlaista vesiperhoshätsiä on todennäköisesti luvassa. Eläteltiinpä toiveita myös salakka-ajoista. 

Menin jatkamaan samaa aluetta nymfisetin kera, missä surffiin oli osoitettu selvää kiinnostusta. Kaloja ei kuitenkaan tuntuneet samat perhot kiinnostavan, jotka olivat toimineet iltapäivällä erinomaisesti. Välillä näin upeita salakka-ajoja keskellä koskea. Yksikin oli sellainen, että salakkaparven levittyä kahden taimenen iskusta, posahteli kaloja koko kosken leveydeltä monta kymmentä metriä alaspäin, kun salakat olivat ajautuneet kovaan virtaan ja ajelehtivat alaspäin. Varmaan kymmenkunta taimenta näkyi parhaimmillaan salakan perässä. Samoihin aikoihin huomasin Heikin väsyttelevän alempana vapa mutkalla. Vaikutti kookkaalta kalalta. Tovin väännön jälkeen kovassa virrassa Janne koppasi kalan haaviin. Kohta Whatsappiin ilmestyikin kuvia komeasta 63-64cm taimenesta. Surffilautaan oli ottanut, kun oli päässyt tarjoamaan perhoa sopivalta etäisyydeltä ja oikeasta kulmasta.

Kalastelun lomassa olin huomannut vesiperhosten kuoriutumisen kiihtyvän ja niiden perässä näkyi niin liki huomaamattomia kalvokäyntejä, kuin raivokkaita hyppyjä pinnassa kuoriutuneiden vesiperhosten perässä. Vaihtelin nymfisetissä perhoja kokeillen mm. paria erilaista kuulapupaa. Viimein laitoin beigen larvan siiman päähän, joka alkoi kelpaamaan hyvin. Sai useita taimenia, tosin kooltaan vaatimattomia, suurimman  ollen ehkä noin 42cm. No, pääsin kuitenkin jo hieman jyvälle. Päätin vaihtaa kuitenkin paikkaa ja nappasin streamervavan ja pinturivavan matkaan. Tarjoilin tinseliä ja surffia heikoin tuloksin. Monin paikoin vaihteleva virtaus haittasi surffin uittoa ja jostakin syystä tinseliin en saanut kaloja innostumaan vaikka kokeilin monen kokoista ja myös kultaisena. Jokin siitä jäi vielä uupumaan kun ei kelvannut. Näin muutaman pintovan kalan lähelläni ja aloin jahdata niitä pintureilla ja pupilla. Useita erilaisia kävin läpi, mutta mikään ei kiinnostanut. Ei edes pieni caddis, joka on usein vähintään jonkin yksittäisen kalan antanut, kun taimenet ruokailevat vedessä kuoriutuvilla vesiperhosilla. Heikki oli käynyt välillä ylempänä koluamassa paikkoja, mutta kalojen otti tuntui hiipuvan illan edetessä. Syönnin hiipuessa ensimmäiset luovuttivat ennen yhtä, Heikki hieman jälkeen. Itse kolusin vielä iltapäiväistä ottialuetta tovin aikaa, mutta kahdelta laitoin itsekin pillit pussiin. Puoli kolmelta pääsin nukkumaan, tosin kämppä oli kyllä melkoisen kuuma ja nukahtaminen vaikeaa.

Aten kanssa herättiin viideltä kahvin keittoon. Janne oli aikonut herätä vartin yli, mutta kun häntä ei kuulunut ja kello lähenteli jo kuutta, lähdettiin kalaan. Menin nymfaamaan edellispäivän parasta aluetta ja jatkoin beigellä larvalla. Jannekin ilmestyi pian perässä. Noin tunnin kalastuksen jälkeen vapa niiasi paremmin. Ajattelin ensin, että reilu 50cm taimen on kiinni, mutta ihmeen tiukassa oli saada kalaa pintaan. Lähellä kala paljastuikin selvästi suuremmaksi ja arvelin nyt olevan yli 50cm kalan siiman päässä. Hetken sai suostutella kalaa kolmosen kepillä haaviin, mutta sinnehän se lopulta sujahti. Janne sattui sopivasti paikalle ja napsi pari kuvaa. Mitattiin kala vain pikaisesti haavissa ja todettiin ainakin 63cm:ksi, Janne ehdotteli että on varmaan 64cm kun kala oli vähän mutkalla. Kerroin, että mulle 63cm riittää hyvin eikä ole tarvetta tarkempiin mittauksiin. Kala takaisin elementtiinsä ja lähdin tyytyväisenä huilimaan rantaan ja hörppäämään vissyä.

63cm beigellä larvalla. Kuva Janne H. 

Janne jatkoi alueen koluamista ja saikin komean 47cm harrin. Muuten vaikutti aika hiljaiselta. Tosin kalat tuntuivat olevan aika kaukana, mikä vaikeutti kalastamista. Tovin seurailtuani toisten touhuja meni hieman alemmaksi kalaan. Alkuun sain pari siikaa, mutta sitten sain reilun 40cm pulskan taimenen ja hieman myöhemmin vielä 50cm:n. Tulipa jossakin välissä reilun 40cm harrikin.

Nätti 50cm

Päätin siihen lopettaa kalastuksen ja lähteä hetkeksi nukkumaan, että jaksaa vielä toisenkin luvan kalastaa. Heikki oli tullut hetkeä aiemmin kalaan ja näytti jo saavankin pari kalaa. Pari tuntia unta palloon ja mökin siistimistä ja kamppeet autoon. Atte alkio koluamaan lähtiessäni samaa aluetta ja annoin viime hetken perhovinkit. Ne olivatkin auttaneet ja Atte oli saanut kauniin 50cm taimenen vaivanpalkaksi. Heikki kalasti luvan loppuun sakka ja oli saanut nauttia hyvästä harjuksen aktiivisuushetkestä. Kymmenisen harria ja suurin taas noin 50cm. Taisipa olla jokin parempi kontakti +60cm taimeneenkin aivan loppumetreillä. Taitava osaa ja vielä kun jaksaa olla paljon koskella, niin sitten palkitaan runsaskätisesti.

Välillä käytiin taas syömässä ja kaupassa, ennen kuin vaihdettiin koskea. Vesien lämmötkin olivat kuulemma nousseet ja kosket olivat menossa kiinni. Tällä kertaa olimme onnekkaita. Janne ja Heikki olivat taas sähäkkinä ja lähtivät tutkimaan koskea jo ennen luvan alkua. Itsekin pääsin rantaan juuri kun lupa alkoi. Sain aika nopeasti noin 40cm pullean taimenen ja pari tärppiä, mutta perhomenekkiä tuli kun kalastin hankalavirtaista kohtaa pohjia ronkkien. Heikki ja Janne kalastelivat yläpuolellani ja kohta Heikki saikin ensimmäisen yli 50cm kalan. Kalalla oli todella upeat punaiset pilkut ja oli muutenkin aivan valioyksilö. 

Heikin saama upean värinen taimen. Kuva Janne H.

Atte kävi välillä paikalla katsastamassa mutta meni alemmas kalastelemaan. Mikko tuli kalastamaan hieman yläpuolellemme aivan niskaa ja niskan yläpuolista aluetta. Saikin siitä aika nopeasti pienemmän taimenen. Kun kala ei tuntunut olevan erityisen hyvällä otilla, Janne päätti lähteä aivan kosken alaosille. Itse lähdin samaan aikaan myös alemmaksi ja jäin hieman Jannea ylemmäs.

Kellon lähennellessä viittä alkoi tapahtua. Mutta ei ollenkaan toivotulla tavalla. Kalastellessani kosken alaosilla satuin katsomaan ylöspäin. Yhtäkkiä näin pään kelluvan koskessa 150 metriä yläpuolellani. Välillä pää hävisi pinnan alle ja tuli takaisin näkyviin. Sitten alkoi kuulua Aten huutoa ja näin hänen juoksevan rannalla ja välillä yritti kurotella koskeen päin. Arvioin Mikon pudonneen koskeen, niskallahan hän oli kun olin tovi aiemmin lähtenyt alaspäin. Kelasin äkkiä siimat ja nakkasin vavan sivuun ja perholiivit pois selästä. Samassa Heikki juoksi luokseni, oli menossa alas suoraan kosken alle ajatuksena, että ehtisi sieltä sitten uimalla mennä pelastamaan. Ei ollut nähnyt Mikkoa lainkaan matkalla, kun edessä oli paljon puustoa ja oli ehtinyt perään vasta myöhemmin kun oli joutunut kahlaamaan rantaan. Samassa näin Mikon istahtavan kivelle eräällä riutalla, aivan nuutuneena. Seurattiin hetki tilannetta, pysähtyikö matka varmasti, ja ehdotin Heikille, että mennään yläpuolelta riuttaa pitkin kahlaten hakemaan Mikko, muuten ei onnistuta. Hieman jännitti yläpuolelta juosten kiirehtiessä, että toivottavasti Mikko pysyy siinä kivellä sen aikaa, muuten käy huonosti. Kahlaaminen oli onneksi pääosin aika helppoa, mutta yksi syvempi ja kovemman virran kohta 20m matkalla oli. Mikko oli aivan poikki ja shokissa. Jalat eivät kantaneet yhtään. Selässä oli todella painavaksi muuttuneet perholiivit, jotka vein Atelle rannan tuntumaan. Heikin kanssa määrätietoisesti kahlaten saatiin Mikko rantaan turvallisesti. Mikko oli niin poikki, ettei jaksanut edes istua. Varmaankin 45 minuuttia vain makoili ja koitti hörppiä vettä. Välillä oksensikin, kun oli niin kovilla maitohapoilla, oli toki varmaan myös vettä hörpännyt. Pikku hiljaa shokki ja hapot helpottivat ja mies pystyi jo istumaan, sitten talutettiin mökille. Heikki kävi vielä hetken kalastamassa, mutta me muut ei siihen pystytty. Atte säikähti todella paljon, kun oli niin lähellä jo yltää, muttei kuitenkaan yltänyt ja näki vain Mikon lipuvan ohi kohti levenevää koskea. Ehti jo ajatella sen olleen viimeisen kohtaamisen. Ja olisi se varmaan ollutkin ilman sitä kiveä, johon juuri sopivasti osui. Ei Mikko olisi yksin sieltä kiveltä selvinnyt rantaan vastavirtaan kahlaten. Ei mitenkään.

Keskusteltiin tapahtuneesta hyvä tovi ja todettiin kaikkien tehneen parhaansa ja sen, mitä yleensäkin siinä hetkessä pystyi tekemään. Onneksi alkoikin olla sopiva aika Jannen bravuurille, Janne loihti upean päivällisen Entrecôtesta kaikkine lisukkeineen. Heikki tuli sopivasti kalalta saunaa lämmittämään. Ison kalan ikkuna oli ollut auki ja Heikki oli hankalassa paikassa menettänyt kaksi isoa taimenta siimojen paukkuessa kiviin. Lohtuna oli saanut vielä noin 60cm, karanneet olivat olleet suurempia. Oliivi larva oli ollut ottipelinä. Siinä olisi varmaan ollut hyvä hetki olla kaikkien kalalla, mutta nyt meni tilanne toisin. Todella maittavan illallisen ja saunan jälkeen oli itsellä kova kiire jo kalalle. Mutta iltakalastus ei vaikuttanut oikein mitenkään lähtevän käyntiin. Oikein kenelläkään ei tuntunut tulevan tapahtumia. Kello lähenteli jo puolta yötä, kun Janne sai isolla mustalla streamerillä noin 50cm kalan. Oma iltakalastus sisälsi vain yhden tärpin ja päätin lähteä nukkumaan ennen yhtä. Ajattelin panostaa taas aamuun. Atte lopetteli samaan aikaan, Janne ja Heikki jäivät vielä koskelle. Heikki saikin sitten vielä ennen yhtä reilun 50cm kalan. 

Uni ei taaskaan tullut kovin helpolla, vaikka väsytti melkoisesti. Liekö päivän tapahtumilla vaikutusta asiaan. Viideltä silmät eivät meinanneet millään aueta, mutta Aten kanssa sinnikkäästi taimenenkiilto silmissä lähdettiin. Toki vuotavat kahluuhousut eivät myöskään liiemmin houkutelleet (molemmat mukana olleet vuotivat niin että toinen sukka oli aina aivan märkä), mutta sinnillä tuli lähdettyä. Päätin tarjoilla nyt streamereitä reilun painon kera. Alkuun laitoin perukkeeseen pari grammaa, mutta kun tuntui, ettei sillä pääse riittävän syvälle, vaihdoin 3,5 gramman mönttiin. Sitten alkoikin tapahtua. Ensin oli pienessä salakkastreamerissa tärppi. Samoin mustassa streamerissa hieman eri kohdassa. Kun kunnon otteja ei kuulunut, vaihdoin ison kultatinselin, se on ennenkin toiminut kovissa kuohuissa hyvin. Ja pian ottikin komea taimen loikan kera kiinni. Koska olin aika hankalassa paikassa heittämässä, olin jo etukäteen päättänyt, että paremman kalan iskiessä lähden heti kahlaamaan parikymmentä metriä alanpäin, missä on sopiva kivi ja kiven huove haavimiseen. Ja niin tein ja kala tuli uskollisesti mukana. Nopea väsyttely ja kala haaviin. Pulska ja komea tämäkin. Pikaiset haavimittailut antoivat mitaksi 61cm. 

61cm kultatinselillä. Kuva Atte S.

Kala tuntui sen verta hyvälle, että lähdin taas tauolle. Seurailin Aten kalastelua tunteroisen, kunnes päätin vielä heitellä vartin verran. Sitten päätin lähteä vielä pienille unille ja kalastaa sitten luvan lopun. Juuri kun pääsin mökille, Heikki viestitteli karkuuttaneensa 70cm mörön. Ja sitten oli saanut samasta peilistä lohtuna pari 50-55cm taimenta surffilaudalla. Selvästi olisi siis ollut aktiivisuutta jos vain olisi jaksanut kalastaa.

Tunnin unien jälkeen vielä koskelle. Menin perkaamaan kovaa kosken osaa samalla setillä, kultatinseli ja iso paino. Heittelin ylävirtaan, upotin ja pidin tuntumaa. Yhtäkkiä alavirran puolella, juuri kun siima oikeaa ja perho alkaa pyörähtämään suoraksi siiman jatkeeksi, tulee aivan karmean kova tärppi! Vapa melkein putoaa. Ja irti! Kelailen hämmentyneenä siimat ja totean 0,35mm siimojen katkenneen noin 30cm perhon yläpuolelta. Hämmästelin hetken, mutta samalla myös harmittelen "laiskuuttani". Aamuinen kala teki hyvin pienen nirhauman siimaan. Huomasin sen kyllä silloin, ja kiskoin siimasta "täysillä" eli niin kovaa, että alkoi uppoamaan pikkurillin nahkaan, saamatta sitä poikki. Tuumasin vain silloin Atelle, että kyllä tämä mun kalat kestää. No, siitä se nyt meni poikki. Eli tuohan ei ollut mun kala kun ei kestänyt.. Mutta en kyllä ole moista tärppiä tainnut toiste kokea, tai ehkä se 71cm ennätyskalani alavirtatärppi oli samaa luokkaa. Kalan kokoa en tiedä, muttei se toki pieni voinut olla ja sellaisesta ison kalan paikasta se otti. Veikkaan, että kala oli lähtenyt perhon perään alavirtaan ja perhon pysähtyessä veti siihen virran tuomana todella vauhdilla. Uskoisin, että +60cm nyt kuitenkin vähintään. 

Ottipaikkaa, kovien kuohujen alta syvästä vedestä

Sen jälkeen en saanut enää kaloja kiinnostumaan streamereistäni. Muita vapoja en ottanut enää viimeiselle sessiolleni mukaan. Heikki oli löytänyt vielä aktiivisia kaloja nymfaten eli pikku perhot kelpasivat. Atte oli kolunnut juuri samaa aluetta, mutta niin vai Heikki nosti kolmella peräkkäisellä heitolla +50cm taimenet. Heikki kalasteli taas viimeiseen saakka ja sai lopussa vielä useita kaloja, joista suurin noin 60cm. Perhoja oli joutunut jo vaihtelemaan että oli saanut viimeiset kalat ottamaan, mutta on se vain helppoa kun osaa. Noissa olosuhteissa oli erityisen suuri merkitys sillä, että sai perhot riittävän nopeasti riittävän syvälle, mutta tuntuma piti silti osata säilyttää, muuten olisi ollut perhot pohjassa jokaisella heitolla.

Sitten olikin aika laittaa kamat kasaan, siistiä mökkiä ja lähteä kotimatkalle. Ensikertalaisena voin olla kohtalaisen tyytyväinen, sain kuitenkin pari komeaa kalaa ja lisääkin oli tarjolla, mutta jotenkin oma streamerkalastus oli tehotonta, samoin surffin uitto. Erityisesti surffilla olisi tärkeää muistaa uittaa jokainen uitto huolella ja heittää tarkkoja heittoja, veikkaan siinä ajoittain hieman oikoneeni. Tällaisissa paikoissa, missä on jatkuva kalastuspaine ja paikoilla käy varmasti paljon taitavia perhokalastajia, pitäisi tehdä asia vielä huolellisemmin kuin yleensä. Samoin painojen kanssa streamerin heittoa olisi voinut harjoittaa hieman enemmän jo aiemmin. Ensimmäisenä iltapäivänä uitin tovin jigikoukkuun sidottua painavaa tinseliä, mutta muuten jäi kokeilut vähälle. Samoin pupahätsissä jäi huolelliset leiseringin nostot tms. nostouitot vähiin, kuulapupa-arsenaalia olisi pitänyt laajemmalti kaivaa. Se on kuitenkin usein toimivin taktiikka kun vedessä kuoriutuvaa vesiperhosta kuoriutuu massoittain. Tai olisihan se Pandoran lipas voinut aueta vielä kokoa pienemmällä Caddiksellakin. Mene ja tiedä. Nymfaamiseen en käyttänyt niin paljoa aikaa kuin muut, mutta onhan se tehokasta kun jaksaa lirkkiä pohjan tuntumasta. Heikiltä sai myös hyviä vinkkejä kehittää sitä muotoa edelleen. Reilu vesi hankaloitti ensikertalaista ja karsi pois ison osan heittopaikkoja, paikoin kun ei päässyt edes veteen, saatika heittämään. Varmasti matalammalla vedellä ottipaikkojen erottaminen helpottuu, samoin niiden kalastaminen. Mutta lisääntyy silloin niiden häirintäkin kun muutkin pääsevät heittämään, eli eipä se välttämättä siitä juuri helpotu.

Pitäkäähän kuitenkin itse kukakin harkinta päässä kun kahlaatte suurilla koskilla. Nytkin Mikko oli nähnyt vielä hieman keskemmällä taimenen, mille lähti tarjoilemaan perhoa. Ja edellisreissulla siinä oli ollut helppo kahlata... Näin ne tilanteet muuttuvat ja olosuhteiden mukaan pitää muistaa toimia. Nyt oli tuuri matkassa.

Omat perhokalastusreissut jatkuvat reilun viikon päästä, kun lähdetään Jarin kanssa Ruotsin Lappiin. Keväthän meni hauenkalastuksen merkeissä, ja oltiinhan me taas HK Openin Rennosti-sarjan kuudensia, sentin erolla kolmanteen. Pari kymmenen kilon ylitystä sain silloin, joten eipä ole hauenkalastuksen suhteenkaan valittamista. Talvinen veneprojekti valmistui toukokuun puolivälissä ja vei kyllä paljon aikaa ja puhtia. Mutta nyt kelpaa kalastella sillä. 

Vuoden eka kymppi ja ensihetket uudella veneellä, kuva Jari K.

Tässä välissä saatan käydä pikaisesti Kemijokea koluamassa haukien merkeissä, katsotaan ehdinkö ja lähtevätkö vesien lämmöt laskuun vai eivät. Mutta eiköhän Ruotsin reissun jälkeen rapsaa taas tule. Suunnitelmissa on kalastaa alkuun harria ja loppureissu ollaan taimenen perässä. Finnmarkiin halajaa myös mieleni, toivottavasti pääsen elokuun lopulla.

Nyt koskivedet ovat vielä monin paikoin lämpimiä, malttakaa mielenne. Mutta sitten, koskilla nähdään!