Pistoja Finnmarkiin

Terve taas!

Helteet on nostaneet Enontekiölläkin vedet sen verran lämpimiksi, ettei ole tullut koskilla käytyä. Parilla järvellä kävimme heittelemässä varsin heikoin tuloksin. Kalat tuntuvat olevan aika vaisulla otilla. Finnmarkissa on lämmöt huidelleet myös paikoin jopa yli 21 asteen, mutta viileämpiäkin vesiä löytyy. 

Toissa viikonloppuna päätimme Peten kanssa käydä kalastelemassa Finnmarkin puolella etsien sopivia kohteita. Kävimme Juhaa jututtamassa Cabardaksella ja ihastelimme hyppiviä taimenia. Lupia ei turisteille myyty, vaan luvanmyynti on keskeytetty liian lämpimän veden vuoksi. Paikallisille kausikorttilaisille ja osakkaille kalastus oli mahdollista. Aikamme turinoituamme lähdimme ajelemaan kohti potentiaalista rautujärveä. Puolen yön jälkeen auto parkkiin ja pikkumarssi järvelle. Tuuli puhalteli sen verran, että aaltoja oli järvellä eikä pintakäyntejä näkynyt. Tyydyin uistimen heittoon, toivoen tuulen tyyntyvän. Aika pian Pete saikin pienehkön 300-400 grammaisen raudun. Heittelimme muutamia heittoja uistimia vajotellen ja siirryimme eteenpäin. Silloin tällöin tuntui joku tärppikin, mutta pääosin oli hiljaista. Muutaman heiton heitin streaking caddistakin pinnassa vedellen, kun satunnaisia pienempien kalojen tuikkeja näkyi. Matalassa lahdessa näimme jonkin suuremman kalan mosahtavan, luultavasti taimen. Sinne ehdittyämme kalasta ei kuulunut enää mitään. Aurinko nousi jo hyvää vauhtia, kun päätimme lopetella kalastusta ja marssia autolle. 

Aurinko nousee rautujärvellä

Päätimme vielä ajaa pitkähkön siirtymän ja pistää leiri pystyyn joen varteen, joka laskee pienelle järvelle. Kello oli jo reilusti yli kahdeksan aamulla kun pääsimme perille. Heittelimme väsyneinä muutaman heiton, sainkin heti pari harjusta 40cm molemmin puolin. Lopulta leiri pystyyn ja nukkumaan puoli kymmeneltä. Taisi mennä jo yliväsymyksen puolelle, työpäivään oltiin kuitenkin herätty seitsemän maissa eli yli 26 tuntia oli jo takana hereillä oloa. Teltta laitettiin ilman päälykangasta siinä toivossa, että aurinko ei niin nopeasti lämmittäisi telttaa pätsiksi. Varmaan se hieman auttoikin, mutta kuumuus herätti jo parin tunnin päästä. Ei siinä auttanut kun alkaa keräilemään nuotiopuita ja ryhtyä kahvinkeittoon. Tulet uskalsi tehdä, kun pari päivää aiemmin oli tullut kunnolla vettä ukkosen myötä. 

Aamupalan jälkeen suuntasimme järvelle. Kasasin kuutosluokan perhovavan, johon laitoin kuulapäisen orange tagin ja pienellä coneheadilla varustetun harjusstreamerin. Kokeilimme myös yhtä joen monttua, mutta vain yksi harjus osoitti kiinnostusta perhoon. Tuuli puhalteli aika kovasti järvellä ja haittasi perhon heittoa varsin paljon. Kahlasin jokisuiston hiekkasärkkää pitkin pitkälle järven puolelle syvänteen reunaan. Virvelillä harjuksia tälläsi joka suunnasta kiinni, kunhan ei tarttunut vesikasvillisuutta ensin, jota kyllä riitti. Yksi vauraan oloinen kalakin kävi tömayttämässä. Suurimmat harjuket olivat jonkin verran päälle 40cm. Perhoa jouduin heittämään selin järveen eli "rystypuolelle", muuten tuuli olisi painanut siimat ja perhot päälleni. Harjukset ottivat hanakasti perhoihin, suurin taisi olla noin 45cm. Perhoissa kävi myös yksi selvästi kovempi tälli. Pete heitteli vastapuolella järven rantaa ja sai 43cm taimenen sinipilkkuisella hopealla Meppsillä. Taimen meinasi joutua nopeasti parempiin suihin, kun Pete jatkoi kalastusta kalan perattuaan, aivan parin metrin päässä kalasta. Liekö ollut ensimmäinen heitto vielä menossa, kun takaa oli alkanut kuulua ihmeellistä ääntä ja Peten kurkatessa taakseen, ei kalaa näkynyt enää missään. Heinät heiluivat epäilyttävästi parin metrin päässä ja Peten sännättyä perään minkki oli luopunut saaliistaan, jättäen vain hampaajäljet taimenen päähän muistoksi. Itsekin sain vielä vajaa 40cm taimenen uistimella viimeisiä heittoja heittäessäni ennen paikan vaihtoa.

Särkän reunan lähistöllä oli runsaasti kaloja

Päätimme käydä katsastamassa alapuolen joen, vaikka arvelimme sen olevan näillä keleillä hankalaa. Mittasin joella veden lämmön, joka oli hieman alle 20 astetta. Vesi oli kuitenkin niin vähänä, ettei kaloille oikein löytynyt kunnon paikkoja. Pete lähtikin aika pian takaisin järvelle, itse jatkoin vielä puolisen tuntia alaspäin. Löysin pari hieman syvempää kohtaa, joista paremmasta iskikin heti noin 40cm taimen kiinni, mutta irtosi komean loikan aikana. Tallailin Peten perään takaisin järvelle. Pete oli onnistunut hetkeä aikaisemmin saamaan todella komean 58cm taimenen samoilta kohdilta mistä sai edellisenkin. 

Peten 58cm

Minä jäin heittelemään niille main vielä toviksi, vaikka väsy ja nälkä olivat jo melkoiset. Tuuli hellitti hetkittäin, jolloin tuikkeja näkyi joka puolella järveä. Osa vaikutti olevan siikoja. Kortteiden reunamilla näkyi taimenten pintakäyntejä, joten siirryin lähemmäksi. Uistintani seurasikin muutamia taimenia, joista suurimmat oli hieman yli 40cm. Yhden 45-50cm näin hyppäävänkin ja taimen kävi läiskäyttämässä siimaani kun tarjoilin uistinta. Lopulta luovutin, kun energiaa ei oikein enää kalastukseen ollut. Makkaranpaiston jälkeen lähdimme ajelemaan Peten kavereita moikkaamaan, jotka olivat Norjassa reissaamassa. Puolen yön maissa pääsimme perille. Teimme porukalla ruokaa ja nautimme tulistelusta yli kolmeen, kunnes väsy vei väkisillä nukkumaan.

Aurinko herätteli jo kahdeksan jälkeen väsyneen kalamiehen. Veto oli poissa eikä kalalle ollut kiire. Aikaa kulutettiin useampi tunti, kunnes viimein iltapäivän puolella päätimme palata vielä rautujärvelle, kun satuimme kohtalaisen lähellä olemaan. Talsimme tällä kertaa järven toiselle puolelle. Kalat vaikuttivat olevan heikolla syönnillä eikä tärppejä kuulunut. Parista kohdasta löysin ilmeisesti pienehköjä taimenia, joiden tärppejä kertyi iltapäivän mittaan  kymmenkunta. Pari kalaa seurasi rannan tuntumaan, suurempi reilu 40cm. Tuulen ansiosta ei sääskistä eikä muistakaan ollut mitään haittaa joten siinä mielessä järvellä oli mukava olla. Alkuillasta päätimme luovuttaa ja ajella Suomen puolelle. Veto oli miehistä poissa, kun untakin oli kertynyt turhan vähän. Lämmin keli ei yhtään helpottanut.

Reissusta palautumiseen meni pari päivää eikä virtaa kalalle riittänyt. Viikonloppuna kävin Rovaniemellä perheen kanssa laatuaikaa viettämässä, sunnuntaina sai taas ajella takaisin. Jari ja Virpi olivat lähdössä Finnmarkkiin lomareissulle ja ajelivat Rovaniemen kautta. Olimme sopineet, että ehdin vuorokaudeksi heidän mukaan sinne kalalle, kun olin tehnyt maanantain työpäivän jo sisään. Lunastimme luvat alkamaan maanantaina, joten sunnuntai-iltana ei ollut kiire. Finnmarkissa olimme leiriä kasailemassa puoli yhdentoista maissa. Puolen yön jälkeen suuntasimme koskelle. Pupakuoriutumista ei näkynyt juurikaan, mutta ilmeisesti pari taimenta räiskäytti jonkin satunnaisen pupan perässä. Tarjoilin silti parhaissa kohdissa pupaakin, mutta vain siiat kiinnostuivat. Streamerilla kokeilin sitten pupan jälkeen samoja kohtia. Auringon jo noustessa jätin pupavavan jo suosiolla rantaan ja heittelin vain streameria. Lopulta oranssimustaan matukastreameriin paukautti noin nelikymppinen taimen kiinni. Se päätyi ruokakalaksi. Kalaa avatessa selvisi, että se kala oli ainakin syönyt illan aikana pupia. Jarillakin oli oranssirunkoisessa spuddlerissa taimen kiinni, mutta karkasi. Mulla kävi pari kalaa tärppäämässä, mutta muita tapahtumia ei kuulunut. Puoli kuuden maissa aamulla kömmimme unten maille. 

Pupan mallia perhonsidontaa varten

Ennen puolta päivää nousin kahvin keittoon. Polte oli kova nymfailemaan. Olin illalla päättänyt, että käyn koluamassa koskia kunnolla. Aamupalan jälkeen säntäsin kalaan, Jari ja Virpi tulivat perässä. Kaloja ei meinannut millään kuulua, vaikka hyvännäköisiä kohtia saikin kalastella. Alavirrasta tuleva tuuli haittasi nymfaamista melko paljon, etenkin jos yhtään kauempaa yritti kalastaa. Kalastelin parhaita paikkoja varsin nopeasti siirtyen ylöspäin. Siiman päähän eksyi vain satunnaisia pieniä taimenia ja siikoja. Lopulta eräästä peilistä iski parempi taimen kiinni. Vastaiskun jälkeen puolimetrinen todella kauniin värinen taimen olikin metrin ilmassa aivan vieressäni ja hetken kuluttua näytti toisen volttisarjan. Tämän jälkeen kala harmikseni karkasi. Jatkoin peilin koluamista ja pari heittoa myöhemmin vapa taas taipui. Tällä kertaa nelikymppinen taimen tuli haaviin saakka.

Kauniita on Finnmarkin taimenet

Ylempänä alkoi tapahtumia tulla reilummin. Siikoja paukkoi perhoon jatkuvasti, yksi karannut oli varmaan jo lähemmäs kiloa. Suurimmat ylös tulleet olivat puolen kilon tuntumaan. Sain myös pari pienempää taimenta. Sitten päävirran reunasta tuli kovempi tälli. Tunsin heti kalan hieman vauraammaksi ja peruutin pois koskesta rantaan. Sain kalan aika nopeasti lähelleni kovaa painetta antaen. Parin syöksyn jälkeen kala oli jo parin metrin päässä ja aloin irrottelemaan haavia selästä, kun kala yllättäen karkasi. Vaikutti noin 55cm taimenelta. Hetken harmittelun jälkeen jatkoin kalastusta ja karkuutin nelikymppisen taimenen. Ihmeesti tuntui kaloja tippuvan. Aloin muistelemaan, että onkohan mulla ollut joskus aiemminkin kokemusta juuri tuosta Partridgen czech nymph larvakoukusta, että olisi kaloja ihmeellisesti irtoillut. Täytyy laittaa seurantaan. Onneksi mulla ei ole enää montaa siihen koukkuun sidottua larvaa jäljellä. Oliiviin larvaan otti kalat parhaiten, joitakin tuli myös mustalla nymfillä, siikoja erityisesti.

Karkuuttelujen jälkeen oli hyvä siirtyä makkaratulille ja kahvin keittoon. Jari oli saanut ahvenen, muuten oli pidellyt hiljaista. Päätimme vaihtaa paikkaa. Siirtymän jälkeen kahlurit jalkaan ja menoksi. Alkoi olla jo ilta, joten kovin kauaa en voinut kalastella jotta selviän seuraavana aamuna töihin. Kaivoin heti alkuun malliksi reilun 40cm taimenen, sitä ennen oli jo tärppi ja karkuutus. Mintun vihreä larva tuntui toimivan tässä tilanteessa hyvin. Pidin hetken taukoa ja katselin Jarin kalastelua. Pari tärppiä oli Jarillakin, mutteivat jostain syystä kunnolla ottaneet. Pari pupan perässä räsäyttävää taimentakin nähtiin ja tarjoilin niille paria eri pupaa, muttei kaloista näkynyt sen enempää. Päätin käydä hieman ylempänä vielä yhden montun nymfaamassa. Ja kannattihan siellä käydä, kun käytännössä heti kun perhot oikeaan kohtaan heitti, oli jo kala kiinni. Ja melkoinen voimanpesä olikin, tosissaan sai kammeta että sain kalan haaviin. Varsin paksu vähintään 50cm komea taimen. Käytin vain pikaisesti vapamitalla, en halunnut kalaa enempää kiusata. Sen jälkeen olikin aika lopetella kalastusta, heitin vielä jokusen heiton hieman alempana, mutta kellon käydessä jo yli iltakymmentä oli pakko laittaa pillit pussiin. Ajomatkaa kämpille oli kuitenkin reilusti. Jari ja Virpi päättivät myös palata leirille.

Pulska ja vahva kala

Mukava pikku pistohan se taas oli, vaikka kaloja karkailikin liikaa. Useampi mukavan kokoinen kala kuitenkin löytyi. Pupakalastusaika tuntuu olevan ihan käsillä, onhan niitä jo saattanut hyviä iltoja ollakin. Nyt ei ollut kunnon pupahätseistä havaintoja. Parin kalamiehen kanssa jutellessa selvisi, että Pikefossenista oli saatu jokunen päivä sitten todella komea, 86cm taimen. Lieköhän ollut putouksen alapuolen montussa viileämmästä ja hapekkaammasta vedestä nauttimassa. Tavanomaista lämpimämmät vedet saattavat vaikuttaa jonkin verran kalojen syontihalukkuuteen ja sykleihin. Varmasti hyviä aktiivijaksojakin tulee ja nythän vedet viilenevät koko ajan. Suunnitelmissa on lähteä taas tulevana viikonloppuna Norjan puolelle taimenjahtiin. Virtaavan veden kalastus on paljon enemmän omaan mieleen kuin seisovan veden kalastus, joten koskilla tulee varmaan nyt loppukaudesta aika ahkerasti käytyä. Tänään torstaina on vettä tullut todella paljon täällä Hetassa ja sääkarttojen perusteella myös Kautokeinon seutuvilla. Viikonloppuna vettä pitäisi sadella kohtalaisesti lisää, joten vedet on varmasti nousussa. Saa nähdä mitä se tarkoittaa kalojen aktiivisuudessa ja pupahätseissä.

Perhoja on tullut sidoskeltua taas jonkin verran. Lähinnä puparasian täyttöä #12-16 koukkuihin ja hieman pienempiä #14 koon nymfejä. Ennen viikonloppuahan kisoja seuraillessa ehtii vielä muutamia pyöräyttelemään. Lisäksi on tullut tehtyä välinehuoltoa mm. siimojen hoidon muodossa. Testasin muuten keväällä ostamaani Narun SHA -siimaa  ensimmäistä kertaa maanantaina ja täytyy sanoa, että tykkäsin todella paljon. Tuntuu sopivan mulle. Aika näyttää, riittääkö puhti #7 siimalla kääntää suurimmat surffit ja streamerit, mutta siima oli todella helppo- ja pitkäheittoinen CTS:ni kanssa.

Pupia rasiaan, foamijatkoperiä ja surffi/läppäpupia

Ja lisää, vähän erilaisia vedoksiakin, mm. Pajakkapupaa