Keväistä hauenkalastusta

Terve!

Kevät on vierähtänyt kouluhommia pakertaessa, mutta aina välillä on täytynyt päästä kalallekin, yhtä kahta kertaa viikossa. Pääosin virvelin kera, mutta välillä on matkassa kulkenut perhovapakin. Kirjoittelua olen saanut harrastaa riittämiin koulun ansiosta, niin ei ole sitten energiaa blogiin saakka piisannut.

Hauenkalastuskauden korkkasin huhtikuun lopulla. Kalastelin ensimmäiset reissuni keskikokoisen joen suvantoja ja välilampia. Aivan ensimmäisellä reissulla kahlailin paikoin reisiä myöten lumihangessa ja kalatkin olivat vaikealla päällä. Seuraajia kyllä riitti, mutta kolmea karannutta ja paria tärppiä enempää en onnistunut muutaman tunnin pistolla saamaan. Parhaillaan viehettä seurasi kolmekin haukea rinta rinnan, rantaan saakka. Selät olivat täynnä loismatoja, eli pohjassa ovat odotelleet vesien lämpeämistä. 

Haukikauden korkkaus

Seuraavalla reissulla sain jo tapahtumiakin. Viikonloppupistolla Oulun seudulla piti kävästä Jarin ja hänen puolison Virpin kanssa pikainen hauenkalastusreissukin tekemässä. Pariin parikiloiseen jäi saldo, tuuli oli melkoisen kylmä sillä reissulla.

Kolmas kerta toden sanoo. Palasin taas samoille seuduille, missä kävin ensimmäisen piston. Nautiskelin t-paitakelistä ja heittelin leppoisaan tahtiin retroperjantaita puhelimesta kuunnellen. Otin sen verran rennosti että välillä istuskelin tovin auringosta nauttien. Tauon jälkeen alkoi hetikohta tapahtua. Niin vapa niiasi hieman raskaammin ja kohta rantavedessä köllötteli paksu hauki. Totesin kalan olevan sen verta suuri, että päätin kaivaa punnituspussin ja puntarin esiin. Mitankin otin, melkoisen tasan metrin oli tämä varttaan kasvattanut. Pussipunnitus osoitti kalan olevan tuhdissa kunnossa. Painoa oli vähintään 7,5 kg, saattoi olla hieman enemmänkin. Komea kala lähti virkeänä odottelemaan kutuhetkeä.

Kauden eka metrikäs

Seuraavalle reissulle sain testiin uuden hyrräsetin. Nykyajan suuret vieheet on niin raskaita, ettei niitä ihan millä tahansa enää heittele. Jämyt välineet mulla on aiemminkin olleet käytössä, mutta kyllä yli 100 grammasten vieheiden paiskominen oli jo aika työlästä. Lähdin kelluskelemaan joen välilammelle. Lampi vaikutti houkuttelevalta. Virta valui keskelle lampea, ylä- ja alapuolella virtojen jälkeen oli suuremmat järvet. Ja lammessa oli vettä syvimmillään viitisen metriä. Kalat olivat vaan varsin yhteistyöhaluttomia. Pari reilumpaa tärppiä oli ja muutamia pääsin väsyttelemään, taisin jonkun pinemmän käyttää ylhäälläkin. Rannoilla kuulosti ainakin muutamilla pienemmillä kaloilla olevan kutu juuri käynnissä. Tai tavallaann maallahan ne olivat, tulva oli vasta muutama päivä sitten kääntynyt laskuun. Vaisusta reissusta huolimatta Daiwa Prorex ja Abu Svartzonker tuntui mukavalta yhdistelmältä. 

Uus hyrräsetti ja kaupan kylkiäiset

Kelluskelua erämaisella lammella ja uuden setin testaamista

Tulvan hellitettyä Kemijoessa olen tehnyt sinnekin muutaman reissun. Kelluntarenkaalla on päässyt koluamaan päävirran reunamia ja syvempiä vesiä. Sidoin muutamia uusia perhoja ennen ensimmäistä perhoreissua.  Koska heitän haukiperhoja 8-luokan vavalla, täytyy koot yrittää pitää maltillisina tai sitten pitää silhuetti vähän ohuempana. Aika reiluja niistä kuitenkin tuli. Perhojen koot olivat pääosin 23-27cm välillä, yksi oli alle 20cm. Harmaanmustaan laitoin wiggle tailin pyrstöksi eloa tuomaan. Tein myös jonkin verran yli 30cm madejäljitelmän jatkomallina. Ainakin Kemijoessa made kuuluu hauen ruokavalioon, ja niitä piisaa.

Muutamia haukiperhoja. Lime-valkoinen tuntui toimivan

Lime-valkoiseen paukahtikin mukava 5-6 kg hauki kiinni, joka irtosi todella komean loikan sävyttämänä. Lisäksi perhossa oli tärppi. Kalastin upposiimoilla, hitaalla uitolla ja pitkällä (10 sekuntia) odottelulla alkuun. Isohkoilla shadeilla sain pari kalaa 3-4 kilon väliin. Lisäksi oli muutamia tällejä, joista yhtä pääsin hetken uittelemaan. Kala oli perhosta karannutta suurempi eli ainakin yli 6 kilon kala. Kalat ottivat arviolta 4-6 metrin syvyydestä. Tosin suurempi ylössaaduista tuli rannalta toisella heitolla, ennen kun ehdin edes kellumaan. Tuuli oli varsin voimakasta haittaen niin kellumista kuin etenkin perhon heittoa. Rengas ajelehti nopeasti ylävirtaan rannan tuntumassa, keskellä virta vei nopeasti alavirtaan. Niiden välissä rengas pyrki koko ajan pyörimään joten vaati siinäkin jatkuvaa ohjaamista.

Seuraavana päivänä oli mukana koulusta tutuksi tullut perhomies Jere. Koska kalat tuntuivat olevan aika syvällä, ongelmana oli intersiiman piisamattomuus. Volframiconehead oli onneksi Jerellä parissa perhossa, niimpä hänkin pääsi paikoin pohjan tuntumaan ja sai myös pari kalakontaktia. Itse sain shadilla reilun kolmen kilon hauen. Haukea vapauttaessa oli huomaamattani lukko auennut ja kun pudotin shadin renkaan viereen hauen vapauttamisen ajaksi, nousi ylös enää peruke ilman lukkoa ja shadia.. Siirryin sitten perhokalastukseen kun tuulikaan ei ollut lähellekään edellispäivän tasolla. Sain samalla lime-valkoisella perholla vapamitalla mitattuna ihan mukavan 82-84cm hauen eli neljän kilon tuntumaan. Jokin tälli taisi olla lisäksi. Hauet särkivät perhon epoksipään, pitänee koittaa korjailla ja tehdä pari vedosta lisää kun tuntui kelpaavan.

Lime-valkoinen, toimiva väri tuntui olevan

Koska kalastellessa oli tullut useamminkin tunne, ettei vieheitä meinaa paikoitellen saada millään pohjaan, aloin miettimään omistamani kaikuluotaimen virittelyä renkaaseen. Olen aikanaan ostanut Lowrancen x-4 portable -mallin, jossa on näppärä imukuppikiinnitys anturille. Se on ollut helppo asentaa soutuveneeseen, millä yleensä ollaan Oulun seudulla kalasteltu pikku koneen kera. Yksinkertainenhan se on, mutta oleellisimmat eli vedensyvyys ja lämpötila siitä selviää, ja välillä se erottaa ihan hyvin kalatkin. Pohjassa möllöttävien kanssa on haastavampaa. Hetken ihmettelyn jälkeen puukko käteen ja vanhasta liukurista, vanhasta kahluuvyöstä ja ilmastointiteipistä värkkäsin helposti asennettavan kaiun renkaaseen. Kun se vielä sopivasti mahtui renkaan taskuun kaikkinensa kuljetuksen ajaksi, olin tyytyväinen rumaan, mutta ihan kätevään lopputulokseen. Opiskelijabudjetilla tehty, joskus myöhemmin voi kaunistella.

DIY, niistä mitä kotoa löydät 

Kaikupatentti

Ja pitihän kaikua päästä testaamaan heti seuraavana päivänä. Lähdin iltapistolle taas Kemijoelle. Seitsemän jälkeen pääsin vesille. Tuuli oli puuskittaista liu'uttaen välillä turhan nopeasti rengasta takaisin rantaan. Onneksi oli tyynempiä hetkiä, jotta sain heitellä useammankin heiton virran reunassa. Heti alkuun sain reilun kilon hauen päävirran reunasta. Välillä pari hauenkalastajaa kävi porisuttamassa ja jatkoivat veneellä hetken heittelyn jälkeen ylävirtaan. Kävin parisataa metriä alempana tutkailemassa syvyyksiä ja löytyihän niitä, kun kaiku näytti parhaimmillaan yli 13 metriä vettä. Huomasin toisen ponttoonin vuotavan sen verran, että oli parempi käydä lisäämässä vähän ilmaa, ettei kelluskelut lopu kesken kaiken. Pikku tauon jälkeen palasin virran reunamille. Sainkin ensimmäisellä heitolla noin 85cm laihahkon hauen Daiwan Duckfin shädillä. 

Kemijoessa on joeksi reilusti vettä

Noin 85 senttinen

Sen jälkeen hauenkalastajat palasivat ylävirrasta, heittelivät taas hetken lähelläni ja jatkoivat matkaan alaspäin. Isompia ei ollut heilläkään siiman päässä kuulunut. Vähän ennen yhtätoista illalla, kun suunnittelin jo pois lähtöä, kuului huutoja reilu kilometri alavirrasta päin. Arvelin, että nyt on parempi kala tullut. Ja aamulla Facebook kertoi, että komea 9,7kg hauki sieltä oli noussut. Se on tuo paikanvaihto vähän helpompaa veneellä kuin renkaalla. Valitsemallani paikalla ei sattunut nyt isompi hauki otille (ainakaan mun tarjontaan), vaikka niitä siinäkin takuulla on. Jopa todistetusti, muiden saamina. Komea, ajoittain täysin tyyni ilta asetti kuitenkin mukavat puitteet kellunnalle. Hieman yhdentoista jälkeen pakkasin kamat autoon ja ajelin kotiin. Perhoa ei tullut tällä reissulla heitettyä kuin reilu parikymmentä heittoa.

Kelpaa olla vesillä

Ensi viikolla onkin sitten muutto Enontekiölle eli Hettaan edessä. Siellä pitäisi paiskia töitä syyskuuhun saakka. Eihän se perheelliselle ihanteellista ole olla taas monen sadan kilometrin päässä, mutta pakko on vaan töitä saada ja otettava sieltä mistä saa. Onneksi on mummulat, mihin lapset pääsee kesälomalle. Ajokilometrejä on luvassa, kun toiseen mummulaan kertyy lasten luokse matkaa sitten jo liki 600 km. No, ikävän helpotukseen on iltapistoja kalastuksen merkeissä töiden jälkeen kyllä luvassa. Jospa löytyisi kivoja harjuksen, taimenen, ahvenen ja hauen pyyntipaikkoja. Siikaakin voisin käydä kelluntarenkaalla kokeilemassa kesäkuussa, jos sopiva kohde löytyy.

Koskikalastus on jäänyt nyt täysin unholaan, ja perhoaskit näyttää pahasti vajavaisilta. Saas nähdä missä välissä niitä ehtii täyttämään. Taitaa tämä kesä mennä vähän suppeammalla valikoimalla, eikä uusiin viritelmiin taida kannattaa satsata. Jollei sitten kesän mittaan jotakin ideaa taas keksi.