Terve!
Työt pyörähtivät käyntiin täällä Enontekiöllä. Jokusia iltapistoja ollaan tehty työkaveri/kaveri Peten kanssa lähiympäristössä. Vedet on vielä varsin kylmiä, mutta kuivuuden takia vedet ovat ajankohtaan nähden todella alhaalla, jopa loppukesän lukemissa. Pikku hiljaa on kalojakin löydetty. Eräs koski ei ole kovinkaan kaukana tiestä, mutta yhden vesiuoman ja suon ylityksen sekä parinkymmenen metrin "turistinkarkottimen" eli kolme metriä korkean pajukon lävistämisen se vaatii. Sieltä löytyi harria ihan mukavasti pikku kokeilullakin. 40 cm tuntumaan kaloja löytyi useampia ja suurin oli todella pulska, liki kiloinen harrin köriläs. Pituutta oli pikamitalla noin 46-48cm, eli varmaan aika lailla 47cm. Haastetta ylösottoon toi yläperhoon iskenyt noin kymmenen senttiä pienempi lajitoveri. Onnistuin kuitenkin molemmat saamaan haaviin. Ottiperhoina kunnostautuivat normaalit kuulapäät, oliivi larva ja pheasant tail -nymfi. Myös Klinkenin leadhead 3.0 kasvi-/kivikopalla sain pari kalaa. Taimenkontakteja ei näillä ensimmäisillä pikakopaisuilla olla saatu.
 |
| Pulska harri |
 |
| Reilut 80cm harria |
 |
| "Turistinkarkotinta" |
Viime viikonlopun kalastuskohteita miettiessämme saimme kutsun Finnmarkiin taimenen pyyntiin. Peten kaveri Juha on asustellut Kautokeinossa muutaman vuoden ja on kolunnut niitä vesiä vuosikymmenet. Sain vielä viimeiset perhovinkit ja sidoin mutamia otikoita reissua varten. Lauantaiaamupäivästä lähdimme ajelemaan Kautokeinoon, missä tapasimme Juhan. Varsin kova, kymmenen sekuntimetrin tuuli latisti hieman kalastusintoa. Parin tunnin jutustelun jälkeen lähdimme kalaan. Pete ja Juha sonnustautuivat virveleillä ja minä otin #6-luokan perhovavan ja UL-setin. Tuulen takia Juha ei ottanut ollenkaan perhovälineitä matkaan. Heti ensimmäisellä heitolla kävi taimen kurkkaamassa pientä kultatinseliäni, mutta siitä kalasta ei enempää kuulunut. Juha testaili hetken päästä perhovapaani ja koukuttikin välittomästi reilun 40cm taimenen.
 |
| Juha speijaili mallikalan |
Illan aikana saimme muutamia taimenia koukutettua kovasta tuulesta huolimatta. Koko vaihteli 30-40cm välillä. Muun muassa oliivi larva ja musta nymfi kelpasivat kultatinselin lisäksi. Usein piti odotella tuulenpuuskan rauhoittumista, että sai perhon heitettyä edes kelvollisesti. Heittelinkin välillä UL-vavalla vaappua viskellen. Keskityimme enemmän tarinointiin, jossa Juha osoittautui mestariksi. Olen Juhaa vuosia sitten jututtanut Finnmarkissa, silloinkin mahtoi tunti vierähtää. Juha lähti illan tullen kotiinsa, me jatkoimme sinnikkäästi kalastusta. Kävin samalla vaihtamassa UL-vavan nymfisettiin kun odotin olosuhteiden hieman paranevan. Tuuli laantuikin hieman yötä kohden helpottaen kalastusta huomattavasti. Pete sai yhdentoista jälkeen sinisellä tinseliliitsillä komean 52cm taimenen koskenniskan yläpuolelta.
 |
| Peten 52cm |
Kävin koluamassa erään saaren alapuolella yhtyviä virtoja ja löysin sitä useita taimenia. Suurimmat tosin olivat vain 40cm luokkaa. Viimeiseksi kalaksi jäi puoli kahden jälkeen saamani noin 43cm taimen mustalla nymfillä kalvon tuntumasta. Hieman aiemmin Pete sai reissun ainoan hauen mustalla heittoliitsillä. Lopettelin kalastamisen puoli kolmen maissa ja lompsin autolle. Pete tuli varttia myöhemmin. Tulistelimme tovin makkaraa paistellen ja yöllistä auringonpaistetta ihaillen. Telttaan kömmimme yöpuulle puoli viiden maissa.
 |
| Öistä auringonpaistetta kahden jälkeen |
Huonosti nukuttujen muutaman tunnin jälkeen valuimme jokirantaan kahvin keittoon. Tuuli oli edelleen rauhoittunut ja tyyniä hetkiäkin tarjottiin. Näin välittömästi taimenen pintakäynnin kalvossa, selkäevä ja pyrstö vain kävi pinnassa. Ajattelin nyt olevan keltaisen päivänkorennon kuoriutumisen meneillään, jota tähän aikaan kesäkuusta on yleensä näkynyt, joten sitaisin #12 koon keltaisen nymfin siiman päähän ja heitin keskivirtaan. Perhon valuttua alapuolelle ja lähdettyä hieman viistämään pärskähti vedenpinta taimenen paukauttaessa vauhdilla perhoon. Hetken kuluttua haavin pohjalla makaili kaunis 45cm taimen. Kahvien jälkeen jatkoin loppuliu'un perkaamista. Kun nymfiin ei enempää kontakteja tullut, ryhdyin nymfaamaan kuulapäillä pohjia koluten. Hetikohta edellisen kokoluokkaa oleva taimen hyväksyi oliivin larvan ja tarjosi kivat väännöt. On näissä pohjoisen kaloissa mahtavasti voimaa. Siirryin hieman ylemmäksi aivan kosken loppuun, missä loppuliuku alkaa syvenemään. Päävirran takareunasta jytkähtikin raskaammin, ja reilun minuutin väännön jälkeen haavissa lepäili komea 54cm pilkkukylki.
Hieman alempaa sain vielä alle 40cm taimenen, kunnes siirryin alapuolen suvannolle pintakäyntejä bongaamaan. Pete olikin siellä heittelemässä ja kertoi nähneensä muutamia pintakäyntejä, osa ihan hyvän kokoisia. Hetken jälkeen näin alempana hyvän kalan ja lähdin sitä jahtaamaan. Seitsemän, kahdeksan eri perhon yrityksen jälkeen nostin hattua tarkalle kalalle ja palasin takaisin. Siinä se pintoi lähimmillään viiden metrin päässä. Ei se aina helppoa ole. Jotain kala kalvosta haki komein mulauksin, mutta erilaiset nymfit, Adamsit, caddikset yms eivät kelvanneet. Pupavaihtoehtokin tuli siinä pohdiskellessa vielä mieleen, että niitäkö se kalvosta popsii, mutta niitä en tällä kertaa kokeillut. Pete nautiskeli joentörmällä auringonpaisteesta ja ihaili tuikkivia kaloja. Päätimme vaihtaa kohdetta.
Juha liittyi jälleen seuraamme. Aika nopeasti Juha koukuttikin reilun 40cm taimenen pienellä tinselillä. Itse kolusin kivien välejä nymfaamalla oliivilla larvalla ja vihreällä nymfillä. Varustauduin sessioon streamervavan lisäksi nymfisetillä. Sain samoihin aikoihin peräkkäisillä heitoilla pari 40cm molemmin puolin olevaa taimenta, sekä karkuutin yhden. Juhalla oli muutamia tärppejä, mutteivat tarttuneet. Juha lähti alkuillasta toiseen paikkaan jatkamaan kalastelua. Sain kaiken kaikkiaan puolenkymmentä taimenta suunnilleen samaa kaliiperia, joista viimeisimmän, 43cm otin ruokakalaksi. Olikin upean punalihainen ja herkullisen makuinen. Kivien vierustat ja montut olivat ottipaikkoja. Lisäksi sain siikoja toistakymmentä, joista suurimmat olivat ihan mukavaa 45cm luokkaa. Siikatärppejä oli runsaasti. Kultatinselissä kävi yksi taimen komean loikan kera, muttei tarttunut. Pete joutui tyytymään tällä kertaa tärppeihin, mutta näki komean taimenen pintakäynnin. Muutaman tunnin kalastelun jälkeen oli aika suunnata auton nokka takaisin kohti Suomea.
Sain kaiken kaikkiaan viitisentoista taimenta, joten ihan mukavasti meni pikavisiitti kalojen muodossa. Karkuutuksiahan tuppaa tulemaan, kun kalat ovat "hieman" totuttua aktiivisempia siiman päässä. Joillakin on upeita volttisarjoja takataskussa esiteltäväksi. Kaikki normaalikäytössä olevat perhoni ovat väkäsettömiä, mikä pohjoisessa lisää karkuutusten määrää. Teinkin muutamia väkäsellisiä perhoja matkaan. Petellä oli vähemmän tapahtumia, mutta komea taimen kuitenkin tuli. Kruununahan tuolla on luonto, rauha, keskiyön aurinko ja maisemat. Sen verran lähellä paikat nyt ovat, että varmasti tulee kesän aikana käytyä muutamaan kertaan. Sitä ennen pitää taas jaksaa sidoskella perhoja lisää. Ja kuukauden päästä alkaa sitten se paljon odotettu pupakausi. Toivottavasti sattuu joku pupahätsi omalle kohdallenikin. Se onkin sitten eri asia saako niitä taimenia jallitettua, ne kun osaavat olla nuilla seuduilla joskus todella oikukkaita pyydettäviä. Joskus todella nopeaan uittoon pitäisi osata lisätä väristyksiä vavan kärjellä tai muita vastaavia jippoja ennen kuin koukulliset pupan tekeleet kelpaavat. Vapaasti ajelehtivilla en ainakaan minä ole tuolla onnistunut, vaan aina on vaadittu uittoa.
Iltaisin on tullut jonkin verran täydennettyä myös kovin vajavaisia nymffausrasioita. Sarjatuotanto on sen verran karvasta kalkkia mulle, että välillä on pitänyt sitoa muutakin, kuten Petelle heittoliitsejä. Mutta ompahan hieman oliiveja, ruohonvihreitä ja vaaleanharmaita larvoja lisää, sekä jäniksenkarva- ja mustia nymfejä. Tein myös muutamia pink tageja CDC-häkilällä. Tosin tehdyistä perhoista jo kymmenkunta on jäänyt pohjaan, joten urakkaa piisaa edelleen.
Nyt nautitaan juhannuksesta perheen parissa, mutta eiköhän sitä juhannuksen jälkeen taas kalalle ehdi. Vettä on sadellut lähipäivinä siihen malliin, että vedenpinnat lähtenevät taas nousuun. Aika näyttää miten se vaikuttaa kalojen ottiin. Lämmöt alkavat olla kohta parhaimmillaan. Tällä hetkellä ne ovat kymmenen asteen seutuvilla tai hieman yli paikasta riippuen.
Laitellaan kuulumisia taas kun muutaman reissun ehtii tekemään.
 |
| Keltaiseen nymfiin haksahtanut |
 |
| 54cm |
Hieman alempaa sain vielä alle 40cm taimenen, kunnes siirryin alapuolen suvannolle pintakäyntejä bongaamaan. Pete olikin siellä heittelemässä ja kertoi nähneensä muutamia pintakäyntejä, osa ihan hyvän kokoisia. Hetken jälkeen näin alempana hyvän kalan ja lähdin sitä jahtaamaan. Seitsemän, kahdeksan eri perhon yrityksen jälkeen nostin hattua tarkalle kalalle ja palasin takaisin. Siinä se pintoi lähimmillään viiden metrin päässä. Ei se aina helppoa ole. Jotain kala kalvosta haki komein mulauksin, mutta erilaiset nymfit, Adamsit, caddikset yms eivät kelvanneet. Pupavaihtoehtokin tuli siinä pohdiskellessa vielä mieleen, että niitäkö se kalvosta popsii, mutta niitä en tällä kertaa kokeillut. Pete nautiskeli joentörmällä auringonpaisteesta ja ihaili tuikkivia kaloja. Päätimme vaihtaa kohdetta.
Juha liittyi jälleen seuraamme. Aika nopeasti Juha koukuttikin reilun 40cm taimenen pienellä tinselillä. Itse kolusin kivien välejä nymfaamalla oliivilla larvalla ja vihreällä nymfillä. Varustauduin sessioon streamervavan lisäksi nymfisetillä. Sain samoihin aikoihin peräkkäisillä heitoilla pari 40cm molemmin puolin olevaa taimenta, sekä karkuutin yhden. Juhalla oli muutamia tärppejä, mutteivat tarttuneet. Juha lähti alkuillasta toiseen paikkaan jatkamaan kalastelua. Sain kaiken kaikkiaan puolenkymmentä taimenta suunnilleen samaa kaliiperia, joista viimeisimmän, 43cm otin ruokakalaksi. Olikin upean punalihainen ja herkullisen makuinen. Kivien vierustat ja montut olivat ottipaikkoja. Lisäksi sain siikoja toistakymmentä, joista suurimmat olivat ihan mukavaa 45cm luokkaa. Siikatärppejä oli runsaasti. Kultatinselissä kävi yksi taimen komean loikan kera, muttei tarttunut. Pete joutui tyytymään tällä kertaa tärppeihin, mutta näki komean taimenen pintakäynnin. Muutaman tunnin kalastelun jälkeen oli aika suunnata auton nokka takaisin kohti Suomea.
 |
| Näitä tulee kesän aikana jahdattua enemmänkin, tässä öinen nymfikala |
Sain kaiken kaikkiaan viitisentoista taimenta, joten ihan mukavasti meni pikavisiitti kalojen muodossa. Karkuutuksiahan tuppaa tulemaan, kun kalat ovat "hieman" totuttua aktiivisempia siiman päässä. Joillakin on upeita volttisarjoja takataskussa esiteltäväksi. Kaikki normaalikäytössä olevat perhoni ovat väkäsettömiä, mikä pohjoisessa lisää karkuutusten määrää. Teinkin muutamia väkäsellisiä perhoja matkaan. Petellä oli vähemmän tapahtumia, mutta komea taimen kuitenkin tuli. Kruununahan tuolla on luonto, rauha, keskiyön aurinko ja maisemat. Sen verran lähellä paikat nyt ovat, että varmasti tulee kesän aikana käytyä muutamaan kertaan. Sitä ennen pitää taas jaksaa sidoskella perhoja lisää. Ja kuukauden päästä alkaa sitten se paljon odotettu pupakausi. Toivottavasti sattuu joku pupahätsi omalle kohdallenikin. Se onkin sitten eri asia saako niitä taimenia jallitettua, ne kun osaavat olla nuilla seuduilla joskus todella oikukkaita pyydettäviä. Joskus todella nopeaan uittoon pitäisi osata lisätä väristyksiä vavan kärjellä tai muita vastaavia jippoja ennen kuin koukulliset pupan tekeleet kelpaavat. Vapaasti ajelehtivilla en ainakaan minä ole tuolla onnistunut, vaan aina on vaadittu uittoa.
Iltaisin on tullut jonkin verran täydennettyä myös kovin vajavaisia nymffausrasioita. Sarjatuotanto on sen verran karvasta kalkkia mulle, että välillä on pitänyt sitoa muutakin, kuten Petelle heittoliitsejä. Mutta ompahan hieman oliiveja, ruohonvihreitä ja vaaleanharmaita larvoja lisää, sekä jäniksenkarva- ja mustia nymfejä. Tein myös muutamia pink tageja CDC-häkilällä. Tosin tehdyistä perhoista jo kymmenkunta on jäänyt pohjaan, joten urakkaa piisaa edelleen.
Nyt nautitaan juhannuksesta perheen parissa, mutta eiköhän sitä juhannuksen jälkeen taas kalalle ehdi. Vettä on sadellut lähipäivinä siihen malliin, että vedenpinnat lähtenevät taas nousuun. Aika näyttää miten se vaikuttaa kalojen ottiin. Lämmöt alkavat olla kohta parhaimmillaan. Tällä hetkellä ne ovat kymmenen asteen seutuvilla tai hieman yli paikasta riippuen.
Laitellaan kuulumisia taas kun muutaman reissun ehtii tekemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti