Vähän kalastelua Inarinjärvellä

Terve taas vaihteeksi!

Tässä koulu- ja muun arkikiireen keskellä on kalastelut olleet sivuroolissa, samoin blogin päivitys. Viime viikolla kävin kuitenkin koulun opintomatkalla Ylä-Lapissa ja sain samalla mahdollisuuden kalastaa hieman Inarinjärvellä. Tarkoitus oli kalastaa myös Menesjärvellä, mutta reissun aikana noussut kuume vesitti nämä suunnitelmat. Inarinjärvelläkin kalastelu jäi hyvin vähiin, mutta vähän sentään ehdin kelluntarenkaallakin kokeilemaan.

Saavuimme Inariin sen verta myöhään maanantai-iltana, että kävin vain tovin heittelemässä virvelillä rannalta käsin ennen pimeää. Näin kuitenkin erään niemennokan tuntumassa muutamia tuikkirenkaita, jotka arvelin harjuksiksi. Vedenpinnassa näkyi kuoriutuvan vesiperhosia, myös ruskeita päivänkorentoja näkyi jonkin verran. Lottolipassa kävikin yksi paremman kokoinen hetken ravistelemassa, lisäksi yksi seurasi rantaan ja yksi kävi tärppäämässä. Saalis jäi kuitenkin yhteen pikkuhaukeen. Mietin kyllä perhovavan kasaamista pikaisesti, mutta heittäminen olisi ollut mahdollista vain rullaamalla ja osa tuikkirenkaista olisi ollut vaikeasti saavutettavissa. Ilta oli kuitenkin kaunis ja tyyni.

Inarinjärven syysiltaa

Seuraavana päivänä jäi illasta enemmän aikaa, joten kasasin kelluntarenkaan käyttöön. Potkuttelin kylmässä vedessa alkuun kauemmas, mistä sainkin ehkä noin kolme-neljäsataagrammaisen siian melkein heti. Otin siian ruuaksi, jota pääsi maistamaan myös mm. japanilainen vaihto-oppilas. Tuuli valutteli rengasta koko ajan kauemmaksi rannasta ja lopulta päätin potkutella rannemmaksi katselemaan, josko harjukset taas illan tullen pintoisi rannassa. Samalla tuulikin alkoi laantua.

Inarinjärven siika

Hämärän pikku hiljaa lähestyessä pintakäyntejä alkoi näkymään. Koska hyönteiset näyttivät olevan samoja mitä edellispäivänä, laitoin siiman päähän ruskean #14 koon päivänkorentopinturin sekä #18 klinkkikoukkuun (eli vastaa noin #12 normaali käyrävartista) tehdyn vihreärunkoisen peurankarvasiipisen kuoriutuvaa vesiperhosta imitoivan perhon. Vesiperhosjäljitelmä kelpasi varsin hyvin, etenkin kun sitä harvakseltaan liikutteli tai veteli rauhallisesti sisään. Kurkkaajia oli reilusti ja muutaman harjuksen sain tarttumaan. Kolme niistä suostui ylös saakka, kooltaan tosin varsin vaatimattomia, yhden ollessa mitan täyttävä. Reilun 40cm harjuksen karkuutin ihan renkaan viereltä. Aktiivinen aika oli lyhyt, ehkä puolisen tuntia. Koitin renkaalla potkutella aina lähemmäs tuikkeja, mutta niitä esiintyi harvakseltaan siellä täällä, joten tuli varmasti liikuttua jonkin verran myös turhaan. Ainoa varmuudella hieman suurempi harjus oli se minkä siimani päähänkin sain, joten yhtään isompaa kalaa en nähnyt. Mukavaa kalastusta kuitenkin ja samalla ensimmäiset perhokalat kelluntarenkaasta käsin. Renkaan olin joutunut survomaan aika tiukasti kassiin jotta sain järkevästi sen matkaan, niinpä rengas olikin alkanut hieman vuotamaan toisesta ponttoonista. Parin tunnin kellunnan jälkeen toinen ponttooni oli jo reilusti tyhjentynyt ja kun samalla pintakäynnitkin hiljenivät, oli hyvä aika lähteä saunaan lämmittelemään. Eipä se kovin lämmintä puuhaa ole kelluskella kylmässä vedessä, vaikkakin vesi yltää vain nippanappa takapuoleen. Keli oli muuten upean aurinkoinen ja lämmin, päivällä oli yli 15 astetta. 

Hieman kärsinyt ottiperho

Liekö kylmässä vedessä kelluskelu myös vaikuttanut, mutta orastava flunssan alku nostatti sitten kuumeen. Loput kaksi yötä olimme Menesjärven rannalla. Oikeastaan Menesjärvi oli lopullinen päätös koko renkaan mukana raahamiseksi, koska tiesin järven olevan rannoiltaan matalan, erityisesti leiripaikkamme läheltä. Menesjärven rannalla jaksoin vain heitellä muutaman heiton virvelillä, kunnes kuume lannisti sänkypotilaaksi. Rannan tuntumassa pintoi pieniä kaloja, todennäköisesti harjuksen tai siian poikasia. Yhtään ei helpottanut se tieto, kun luokkakaveri kertoi nähneen aikaisin aamulla isohkon taimenen pintovan sadan metrin päässä rannasta. Kuumeisena tuli käytyä myös Lemmenjoella kultaa huuhtomassa, mutta se onkin sitten toinen tarina. Liekö sitten kultakuumeen pukannut päälle.

Menesjärveä, taaempana muutama pieni tuikkirengas

Syys-lokakuun vaihteeseen olen suunnitellut vielä harjuksenkalastusreissua, mahdollisesti Ruotsin puolelle. Kelit ja muut muuttuvat tekijät näyttävät, toteutuuko suunnitelma. Ehkä siitä sitten lisää myöhemmin blogissa. Tarkoitus on myös niputtaa viime kesän kalastelut Kuhmossa, josko siitä joku jotain vinkkiä saisi.

Tulevana talvena vapaa-aika on varmasti hieman kortilla. Aion valmistua koulusta etuajassa, joten aloitan nyt vuoden etuajassa tekemään projekti-opintoja Jukola 2020 liittyen, sekä sain myös kesällä itselleni erittäin kiinnostavan opinnäytetyöaiheen, jonka materiaalia alan talven aikana koostamaan. Opinnäytetyöni liittyy Metsähallituksen Esteet pois- hankkeeseen, missä ovat kartoittaneet yli 500 tierumpua lohikalapitoisista puroista Pudasjärven ja Taivalkosken alueella Iijoen sivupuroista. Hankkeessa kartoittavat esteet ja osin niitä korjaavat, kuusi henkilöä on kaksi kesää hankkeen parissa työskennellyt. He tekevät myös sähkökalastusta kalakantojen nykytilanteen selvittämiseksi. Tilastoimista siis riittää pimeinä syys- ja talvi-iltoina. Hankkeesta on Metsa.fi -sivuilla lisää tietoa jos aihe kiinnostaa. Nämä molemmat hommat teen siis ylimääräisenä normaalin koulurytmin lisäksi. Perheellisellä ei siis liene liikaa luppoaikaa luvassa.

Ja täytyy samalla kiitellä kovasti teitä lukijoita, yli 10000 lukukertaa vajaassa vuodessa! Kiitos! Kun aloitin blogini, en yhtään osannut odottaa minkä verran kirjoitteluni ihmisiä kiinnostaa. Enkä ole erityisesti mainostanut blogiani juuri muualla kuin perhokalastajat.netissä ja omalla fb-seinälläni, paria poikkeusta lukuunottamatta. Toivottavasti kirjoitteluni kiinnostavat myös jatkossa.