Pikapisto Kuhmoon

Kun tarpeeksi pahasti polttelee, niin päästävähän se on. Alkoi tuntumaan viime päivinä, että pakko päästä vielä käymään Kuhmossa ennen taimenen rauhoitusta. Sain järkättyä aikaa perjantai-iltapäivästä lauantai-iltaan saakka. Eihän se auttanut kuin ajella 800km muutaman tunnin kalastelun takia.

Perjantaina pääsin neljän jälkeen matkaan. Keli oli sadekuurojen myötä synkähkö ja perille päästyäni hieman ennen iltayhdeksää oli jo hämärää. Kasailin pikaisesti leiriä ja virittelin vermeet, mutta sopivan paikan löytäminen tarpille ja riippumatolle vei aikaa. Niinpä kello lähenteli kymmentä ennen kuin pääsin koskelle. Silloin oli jo liki pimeää. Vesiperhosia näkyi rantapuista pöllähtelevän, joten jonkinlaista kuoriutumista oli ollut. Parisen tuntia koitin tarjoilla mustaa surffia, pupaa ja mustaa streameria, mutta eihän se helppoa ole aloittaa kalastus suoraan niin pimeässä, että surffin valkoista foamiakin näki vain alkuvaiheessa muutaman metrin päähän. Pintakiviäkään ei tahtonut erottaa kuin läheltä ensimmäisen parikymmentä minuuttia. Mustaan surffiin sain pari kalaa nousemaan, toinen oli jokusen potkun kiinnikin. Lopetin kalastamisen puolilta öin. Päätin laittaa kellon soimaan, söin hiukan iltapalaa ja aloin nukkumaan.

Leiri

Kello soi viideltä. Sen verta vilpakka yö oli, että herätessä tuli vilu. Vaatetta saikin lisätä reilusti ja hetken pyöritellä käsiä ja liikkua, että olo lämpeni riittävästi kalastusta varten. Koski oli vahvan usvan peitossa, joka hälveni hiljakseen. Kalastelin seitsemään saakka streamereita ja ahvensurffia tarjoillen, mutta vain yksi tärppi oli saldona. Laitoin vielä toviksi nukkumaan.

Sain itseni kammettua ylös lähempänä yhtätoista. Virittelin tarpin alle kahvittelutulet, vettä sateli edelleen. Laitoin samalla nymfisetin kasaan ja puoliltä päivin hivuttauduin koskelle. Huomasin koskella muutamia vaaleita päivänkorentoja. Kymmenkunta heittoa myöhemmin nelikymppinen taimen nappasikin harmaaseen jäniksenkarvanymfiin. Sain myös muutaman harrin ja pari pikkutaimenta. Pari harria mahtoi olla mitallisia. Kalastelin koskea ylöspäin ja pian vapaa taivutteli kaunis hopeanvärinen saman kokoluokan taimen. Virtaa kalassa riitti esitellen volttirepertuaarejaan. Hieman myöhemmin oliiviin larvaan otti kookkaampi kala. Ihmettelin kalan laiskuutta ja haavin sen kymmenessä sekunnissa. Syykin selvisi. Kala oli repinyt pahasti alaleukansa,varmaan uistimesta tai vastaavasta. Onneksi taimen oli noin 51-52cm, joten otin kalan ruuaksi pois kärsimästä. 

Kovia kokenut vääräleuka

Hopeaa nelisenkymmentä senttiä

Tämän jälkeen olikin hiljaisempaa, sain kuitenkin useita pienempiä taimenia ja muutaman harrin. Aurinko kuitenkin kävi hetkellisesti tervehtimässä. Eräästä montusta löysin taas harreja, joista suurin oli 40-41cm. Nälkä alkoi kurnia, joten kävin makkaranpaistossa ja kahvin keitossa. Lopussa kolusin koskea vielä reilut pari tuntia, mutta saldona oli enää pari mittaharria ja pari pientä taimenta. Päivän aikana tuli kokeiltua useita streamereita ja pintaperhoja, mutta tapahtumat sain vain nymfaamalla pohjan läheltä. Ensimmäinen taimen otti välivedestä, samoin muutama pienempi kala. Laitoin pillit pussiin seitsemän maissa. Kamat kasaan ja ajelu kotia kohti alkoi kahdeksan maissa. Vajaa kymmenen tuntia tuli kalasteltua kaikkinensa. Mukavahan se oli käydä vielä Kuhmon koskilla fiilistelemässä, vaikka olosuhteet olivatkin haasteelliset, eikä aktiivisia kaloja näkynyt lainkaan. Muutamia pieniä harjuksia napsi hyvin pieniä kuoriutuvia päivänkorentoja pinnasta, muuten ei kaloja näkynyt. Keli oli sadekuurojen täyttämä, eikä lämpöäkään ollut kuin yön parista asteesta iltapäivän noin kahdeksaan asteeseen. Muiden kalastajien näin saavan yhden pienen taimenen, joten ei tainnut olla muillakaan helppoa.

Sateen suojassa tulistelua

Näin tuli kesän osalta kalastelut Kainuussa päätökseen. Harrin perässä tulee vielä lähijokia koluttua ja ehkäpä pääsee vielä jonkin pikkureissun kauemmaskin tekemään. Hauenpyyntiä olisi myös mukava vesien viilentyessä harrastaa. Talvella tulee taas ainakin vapojen kanssa värkättyä, kun pari aihiota odottelee kasausta. Pinturikeppi itelle ja streamervapa kaverille. Pitänee niistäkin jotain raapustella kunhan homma etenee. Ja käyttörasioihin on tullut pahoja tyhjiöitä kesän aikana, joten perhonsidonnassa joutuu ahkeroimaan.

Talvelle puuhaa