Viimeiset kuulumiset Kuhmosta

Moro!

Niin se kesä vierähti osaltani Kuhmossa. Kolmen kuukauden kesätyöpesti päättyi. Äkkiä aika kului, vaikka alkuun kalastuksen suhteen olikin varsin nihkeää. Kirjottelen nyt vain pikaisesti viimeisten viikkojen kalastuskuulumiset. Ajattelin loppukesästä taas vetää yhteen kokemukseni Kuhmosta tämän kesän osalta.

Kuten viimeisin kalastuspäivitykseni kertoi, koskikalastus on parantunut huomattavasti kesän edetessä. Ainakin mun mielestä. Viimeiset pari viikkoa kalojen aktiivisuus on ollut pääosin hyvää ja viimeisillä viikoilla sain kaloja melko hyvin. Ja se hienoin juttu on tietenkin se, että niitä rasvaevällisiä taimenia alkoi löytymään jälleen ja useista eri kohteista. Mitään suuria en saanut, pari yli 50cm kuitenkin. Useita oli myös lähelle 50cm. Pupahätseihin en viimeisillä viikoilla montaa kertaa osunut, osasyynä toki myös kalastuksen ajoittuminen pääosin arki-iltojen pikkupistoihin. Usein kun hätsit saattavat käynnistyä vasta yöllä ja arkisin päivystäminen niin myöhään ei ollut mahdollista. Useita pupakaloja kuitenkin sain siimani päähän huijattua, joista osa yksittäisiä pintovia taimenia. Koitin myös ottaa videolle pätkän pupakalastusta, kun näin kaksi pintovaa taimenta sopivasti aika lähellä toisiaan. Toinen lopetti näyttäytymisen heti yhteen ainoaan kertaan, ja toinenkin popsi vain pari pupaa. Asettelin kameran kuitenkin kivelle ja päätin koittaa. Vartin verran yritin niitä jallittaa tuloksetta kamera päällä. Kun suljin kameran ja koitin vielä heitellä hetken, sain suuremman niistä lopulta kelpuuttamaan pupani. Mukavan kokoinen taimen katkoi siimat, kun tapsiin oli tullut hiertymä huomaamattani. Onneksi ei siis päätynyt videolle. :) 

Kaloja tuli pääosin "nymfatessa" ranskalaistekniikalla beigellä ja oliivilla larvalla (hydropsychidae ja rhyacophila -jäljitelmät lienevät), sekä jäniksenkarva- ja pheasant tail -nymfillä ja iltaisin tähyilin pupien perässä pintovia kaloja. Ahvensurffiin ja ahvenstreamereihin sain myös muutamia kaloja innostumaan, samoin perusmustaan violetein lisävälkkein varustettuna.

Tunnelmallista yökalastusta

Kaveri Jari oli jälleen yhtenä viikonloppuna mukana kalastelemassa. Saatiin useita taimenia larvoilla ja jokunen pupillakin. Jari sai oikein komean 52cm rasvaevällisen taimenen. Väsyttelyssäkin riitti draamaa ja ohjelmaa, mutta päättyi onnellisesti.

Komea rasvaevällinen

Yksi hienoimmista viimeisen viikon hetkistä oli Pajakkakoskella. Reilun puolitoistatuntisen aikana käytin ylhäällä puolen tusinaa yli 40cm harria, 3 taimenta ja kymmenkunta säynävää. Harreista suurimmat olivat 45cm paikkeilla. Tämän lisäksi oli paljon tärppejä ja karkuutuksia, myös useista taimenista. Koomisin karkuutus tuli valitettavasti suurimmasta taimenesta, jonka arvioin kolmen metrin päästä ilmaloikasta paksuksi ja hyvinkin 55 senttiseksi, jollei suuremmaksikin. Kala otti alapuolella olevasta peilistä ollessani asettelemassa siimoja käsiini lenkeille pitkää nymffien linkoamista varten, kun oliivi larva sattui juuri osumaan veden pintaan. Ja komealla ilmaloikalla vielä. Luuli varmaankin kalvossa olevaksi pupaksi. Kala lähti melkein heti komeaan syöksyyn päävirtaan, jolloin jouduin jarruttelemaan menoa kämmenellä puolan reunasta. Tihkusateinen keli teki yllättävät kepposet, kun kuminen kammennuppi tarrasi ihmeellisesti peukalon ja kämmenen väliin jäävään uomaan. En tajunnut ottaa kättä heti kokonaan puolalta pois, vaan yritin kääntää peukaloa, jotta kampi mahtuisi pyörimään. Tämä värkkääminen kesti niin kauan aikaa, että kala katkoi 0,23mm fluorot. Ei se juurikaan haitannut, ihmetytti ja nauratti enemmänkin. Eipä ole koskaan noin käynyt. 

Pajakkakoski on mun mielestä varsin helppo kahlailla nyt kunnostuksen jälkeen. Kolusin päävirran reunoja ja isojen kivien ympäryksiä. Vähän tuli sellainen tunne, ettei siellä ollut kovin moni vielä käynyt monttuja ronkkimassa, kun lähes jokaisesta kalapaikan oloisesta jysähti. Osa harreista oli mahtavan paksussa kunnossa. Perhomenekkiä vaan tuli varsin reilusti, kun kiviä on paljon eikä niiden sijaintia vielä osaa ulkoa. Virta on myös paikoin haastavaa tulkita kiven määrän vuoksi. Hieno kalastussessio oli kuitenkin.

Paksu Pajakan harri

Muutenkin viimeisellä viikolla taimenia tuli joka koskesta mitä kävin "hyvästelemässä". Ihmeellisen paljon tuli myös tupeloitua siimojen katkeamisten kanssa. Karkuutin useampia paremman kokoisia kaloja. Osa omaa syytä, osa sitten muista syistä. Ehdin myös vielä opastamaan koskikalastusta työkaveri Mikolle ja opettamaan perhonheiton alkeita hänen siskon pojalleen. Mikko vetäisi komean liki 50cm rasvaevällisen taimenen vaatimattomasti ensimmäiseksi taimenekseen, virvelillä ja sitomallani heittoliitsillä. Hyvin on alkanut "koskikalastusura", kun eka harri oli noin 45cm ja eka taimen kaunis rasvaevällinen. Kuhan pyynnissäkin kävin vielä yhtenä iltana kaverin Erikin kanssa, mutta kuhasaalis jäi silloin laihaksi. Keli oli kuitenkin komea ja ilta tyyni. Mukava sellaisella kelillä on vesillä olla.

Tämä vanhempi istukas kelpuutti violetti-mustan streamerin

Tässä olenkin jo ehtinyt muuttaa kamat takaisin Kuhmoon ja reissata perheen kanssa viikon päivät. Huomenna taas on suunta kotia kohti, maanantaina lähdemme Jarin kanssa Pohjois-Ruotsiin muutaman yön reissulle. Pienehkö vaellusreissu vain tällä kertaa, aika ei kaikkeen riitä. Mahtavaa on kuitenkin päästä vähäksi aikaa syrjäiseen luontoon, missä ei toivottavasti tapaa ketään muuta ja saisi myös kokea mukavaa kalastusta. Kelit eivät hääppöisiltä näytä ja vettähän siellä piisaa, mutta aika näyttää miten reissu onnistuu. Kirjoittelen toki siitäkin sitten jotain kuulumista.

Hieno kesä oli jälleen, kiitos Kuhmo!