Missä on rasvaevälliset Kuhmon taimenet?

Moro!

Kalakuulumisia huomiota herättävällä otsikolla. 😁 Tämä kesä on ollut kyllä todellakin erilainen kuin viime kesä. Niin kelien, kalastusolosuhteiden, kuin kalojenkin suhteen. Taimenia on tullut hieman viime vuotta nihkeämmin, mutta 50cm ylityksiä on tälle vuodelle kuitenkin sentään toistakymmentä. Kaarneenkosken rauhoittaminen ja Lentuan myöhäinen tulva on pitänyt kookkaamman kalan pyyntiin sopivat paikkavaihtoehdotkin hieman suppeampana. Nyt Lentua kyllä paranee koko ajan ja mukavia kalojakin on jo tullut. Vajaassa kymmenessä kohteessa on kuitenkin tullut tälle vuotta perhoja uiteltua. Ihmettelyä on aiheutunut rasvaevällisten vähyydestä. Viime vuonna sain alkukesästä useista paikoista 35-45cm rasvaevällisiä ja jokusen suuremmankin, tänä vuonna rasvaevälliset ovat olleet todella tiukassa, vain muutama kappale on tullut. Tosin, viime kesän edetessäkin ne tuntuivat vähenevän. Helpoin johtopäätös tähän toki olisi, että niitä on päätynyt kalastajien reppuihin ja varmasti onkin, mutta oudolta tilanne silti tuntuu. Aiempina vuosina käyrä on ollut omalta osaltani nouseva. Kalastuskulttuuri muuttuu täällä hitaasti, mutta onneksi kuitenkin muuttuu. Voihan se olla, etten vain ole sattunut niiden aktiiviaikoihin paikoille tai muuten vain on taidot ruosteessa. Toivotaan näin. Ja en nyt puhu sellaisista "rasvaevällisistä", mitä Kuhmossa oli vielä pari vuotta sitten enemmänkin, eli oli "unohdettu" leikata rasvaevä istukkaalta. Niistäkin näkyi kuvia "luonnontainenina", kun kalastajat luulivat sellaisiksi selkeitä istareita. Rintaevät, selkäevän eturuoto ja pyrstö antavat hyvin viitteitä, onko kala kasvanut laitoksessa vai vapaana. Vanhan pari vuotta aiemmin istutetun istarinkin pystyy aika hyvin erottamaan, vaikka pyrstö olisikin jo täysi ja ehyt. Sitä, onko kala syntynyt luontaisesta kudusta, mätirasiaistutuksesta, istutettu nollikkaana tai yksivuotisena, en kyllä minä ainakaan pysty erottamaan. 😄 Eikä kyllä ole niin suurta väliäkään, kalastuksellisesti. Joten puhun yleensä luonnossa kasvaneista kaloista. Vanhojen, luonnonravinnolle oppineiden istareiden pyytäminenkin on kyllä mukavaa ja ajoittain haastavaa, mutta ne on kuitenkin istareita. Esim. juhannuskalaksi kolkkaamani 53cm eväleikattu oli vanha istari, jolta löytyi mahasta puoliksi sulanut särki, sekä toisen ruodot. Kiva kala toki. Mutta jos vain valita saisi, niin tokihan sitä mieluiten kalastaisi luonnonkaloja. Ja onhan täällä Kuhmossakin hyvät mahdollisuudet komeaan kalaan.

Missä nämä kahdeksaneväiset luuraavat?

Onnekseni joillakin on ollut kunnon taimentapahtumia siiman päässä. Virvelikalastaja oli karkuuttanut kesäkuun puolivälissä 4-5 kilon taimenen kun ei ollut haavia käsillä, karkuutus oli päätynyt surkuhupaisasti siten, että niskasta nostoyrityksellä oli tarttunut vaapun koukku sormeen. Kun koukku oli sormesta irronnut, oli siima katkennut ja kala painunut vaappu suussa koskeen. Tämä oli ilmeisesti järvestä laskeutunut kala. Viime viikolla jututin erästä perhomiestä eri koskella, joka oli karkuuttanut muutamaa tuntia aiemmin oman arvionsa mukaan yli 70cm taimenen. Reilun kokoinen istarikin Kuhmosta on saatu, 73cm. Tämän kesän istukkaita, "siimankatkojaksi" laitettu viikkoa aiemmin. Itellä on tän kesän suurin reilu 62cm eväleikattu, jonka sain kahdesti muutaman päivän sisään. Olen karkuuttanut pari vaurasta kalaa, molemmat saattoivat olla +60cm. Toinen otti viime viikolla hienosti mustaan surffiin alavirtaan päin perään hypäten, mutten saanut kunnolla tartutettua kun kala kääntyi heti tärpin jälkeen pää ylävirtaan. Se matsi jäi viiden sekunnin mittaiseksi, mutta loikka jäi mieleen pidemmäksi aikaa. Eilen sain kesän kauneimman kalan, paksun ja melko kirkkaan 53cm rasvaevällisen kalan, jolla oli kyllä mainiosti virtaa.

Näitä on kiva pyytää

Ihmettelyä on herättänyt myös se, etten ole bongannut kunnon salakkaparvia koskista. Varmasti niitä jo monissa koskissa on, mutta niissä mitä olen parin viime viikon aikana iltapistoilla käynyt kalastelemassa, salakat ovat olleet oikeastaan koskien alaosissa. Siis näillä suuremmilla reittikoskilla. Pikkujoissahan vedenkorkeudet ovat jo hyvinkin kesävedellä. Pupahätseihinkään en ole vielä törmännyt. Yhden suurehkon head and tail tuikin olen nähnyt, luultavasti päikkärin perässä, suvannossa. Lohtua tähän pintaelämän hiljaiseloon on tuonut surffikalastus, joka on kyllä mainiota ajanvietettä. Kaloja on tullut määrällisesti enemmän painoahvenilla ja tinseleillä sekä larvoilla, mutta surffilla keskikoko on ollut parempi. Käyttämäni surffit ovat aika kookkaita, 10-12cm. Koukkuna Kamasanin B800 #2. Saattaapa jossain olla #1, en muista tarkalleen.

Koskilla onkin ollut hyvin aikaa jutustella muiden kalastajien kanssa. Eilen iltapistollakaan ei aktiivista kalastusta ajallisesti paljoa kertynyt, mutta mukavaa ajatusten vaihtoa kalastuksesta sitäkin enemmän. Työkaverille ja hänen siskon pojalle koitin opettaa koskikalastuksen saloja haastavissa olosuhteissa viime viikolla. Ilman sääskimyrkkyä sinnittelimme itikka-armeijan keskellä parisen tuntia matalahkossa ja kivisessä koskessa, mutta vaivannäkö palkittiin parilla reilusti yli 40cm harrilla. Siskon poika oli kuulema reissun jälkeen tilannut itselleen perhosetin, joten hukkaan reissu ei mennyt. 

Perhonsidonnassa olen viime viikkoina lähinnä täydennellyt rasioihin ilmestyviä koloja. Tekasin myös kaverille parinkymmenen perhon setin Finnmarkin reissulle, toivottavasti pelittää. Itelläkin näyttäis toteutuvan elokuun alkuun jonkinmoinen pohjoisen reissu ja sitä pitäisi alkaa suunnittelemaan. Normaalisti reissut on tullut jo talven aikana aika pitkälti suunniteltua. Tykkään viettää aikaa ilmakuvien, karttojen ja googlen äärellä. 

Mm. tällainen päikkärisetti lähti kavereille

Huomenna onkin edessä taas hyödyllinen ilta, toivottavasti. Käymme kunnostamassa yhtä puroa. Sen vaivannäön ja pienen mahdollisuuden nämä Kuhmon vedet ansaitsevat. Ja vaivannäön palkaksi kuulema meillekin sauna lämpiää.

Kyllä ne pupahätsitkin vielä alkavat. Myös silloin, kun minäkin olen koskella.