Onnistunut reissu Pohjois-Ruotsiin

Terve!

Heinäkuun toisella viikolla oli kesän kohokohdan vuoro, viikon reissu taimenten ja harjusten valtakuntaan. Normiksi muodostuneen kahdeksan yön sijaan saatiin Jarin kanssa raavittua yhteistä aikaa kuuden yön verran. Matkaan päästiin sunnuntaina aamupäivästä. Kohteeseen Norrbottenin eteläisempiin osiin oli luvattu illaksi aika kovaakin vesisadetta. Toiset ennusteet povasivat, että saatetaan ehtiä sopivasti ennen, toiset ennustivat että sade on jo alkanut. Sitäpä sitten jännittämään matkan ajaksi. Totta kai matkalla kuunneltiin Unelmia onkimassa -podcastia, mitäpäs muutakaan. Unelmoitiin taas suurtaimenista, kun niitä tiedettiin tulevilla kohteilla majailevan...

Matka sujui ongelmitta ja perillä oltiin ennen kuutta paikallista aikaa. Pakkailtiin puolivalmiit rinkat loppuun ja juuri kun olimme saamassa kaiken valmiiksi, taivas repesi. Heti kerrasta alkoi sataa ihan kunnolla vettä. Äkkiä sadesuojaa rinkkaan ja itselle takkia niskaan. Sitten tossua vaan toisen eteen. Tällä kertaa matka ei ollut hirveän pitkä ja välillä pidimme vain yhden juomatauon. Hikisinä saavuimme jokivarteen, laskimme rinkat ja aloimme etsiä teltalle paikkaa. Yhden tulipaikan vierestä juuri ja juuri teltalle sopivahko riittävän tasainen kolo löytyikin, ei muuta kuin leirin valmistukseen. Laitoin ensin tarpin, jotta saimme rinkat sadesuojaan. Sovittiin, että kasataan teltta kun sade hieman laantuu. Vaihdeltiin kuivempaa ja lämpimämpää päälle. Kasailtiin ensi hätään virvelit, kohde kun oli laaja ja päävirta varsin kaukana perhokalastajalle. Heiteltiin tovin aikaa, kunnes tuli sopiva hetki teltan kasaamiseen. Myöhäisillan kalasteluun mukaan lähti myös vitosluokan Red Truck, josko vaikka pupakuoriutumisia sattuisi tulemaan. Vesiperhosta kyllä näkyikin jonkin verran, mutta yhtään vauraampaa kalaa ei näkynyt pinnalla. Pientä sitten senkin edestä. Sokkoheittäminen ei oikein innostanut, kun pieniä saisi irrotella melkein joka heitolla. Ilta ja yö meni aika vaisuissa merkeissä ja nukkumaan tuli mentyä jo kahden maissa, eli taimenenkalastajalle varsin aikaisin.

Leiripaikka

Heräiltiin aamupäivästä hienoon keliin, ilma oli muuttunut totaalisesti. Tukevan aamiaisen jälkeen lähimmälle koskelle kalaan. Aloitin nymfisetillä ja kolusin kosken alaosan ja loppuliuvun. Pienempiä kaloja tuli reilusti, päälle 30 ylös saakka. Suurimpana noin 40cm harrit ja noin 30cm taimen. Pikku paussin jälkeen kävin heittämässä loppuliuvun reunan tinselillä. Saaliiksi tulikin pari reilumpaa harria, joista toinen jo ihan komea paksu 49cm sekä toinenkin yli 40cm, sekä pulska noin 35cm taimen. Mutta haave graavitaimenesta eli edelleen vahvana. 

Liki puolimetrinen tinselinpurija

Iltapäivästä päätin kokeilla loppuliuvun sileitä loppupyörteitä virvelillä nirhaa heittäen. Sellaiset lähes sileät, mutta hieman röpelöiset pinnat on aiemminkin olleet hyviä nirhan uittamiseen. Kalat eivät säiky ainakaan siimaa niin herkästi. Pyrin uittamaan nirhaa siten, että nirha tulee pää alaspäin hieman vanaa piirtäen, eli heitin hieman yli päävirran, annoin virran kaapata siimaa siten että se meni hieman pussille ja sitten lähdin hieman kiristämään. Onnistuneilla heitoilla näin sai 15-20 metrin uittoja aikaiseksi. Toinen heitto omatekoisella 13cm Rapala Originaalista tehdyllä savumuikun värisellä nirhalla, kun komea taimen hyppää korkealle ilmaan ja alas mennessään nappaa nirhan suuhunsa. Pussilla olevan siiman ja hieman häkeltyneen kalastajan vuoksi tartutus jäi hieman pehmoiseksi, mutta kala ampaisi mukavaan spurttiin siiman kiristyttyä. Parin vedon jälkeen kala tuli jo aika lähelle. Jarikin saapui sopivasti paikan päälle seuraamaan. Pian kala ui rauhallisesti parin metrin päästä edestäni, kääntyy, ja yhtäkkiä nirha lentää suusta rannalle. Aaaghhh! Kala oli selvästi komea, todennäköisesti yli 60cm. Huomasin reissun aikana, että taimenten koot tuli järkiään aliarvioitua. Sitä se hauen kalastus teettää. Heittelin alueella tovin, mutta muita kaloja ei kuulunut, ja tuulikin haittasi pitkien heittojen onnistumista. Kevyen nirhan heittäminen kauas on melkoista taiteilua, välillä joka viides onnistui ja sain nirhan uimaan haluamallani tavalla. Jos nirha lähti yhtään pyörimään, lyheni heittopituus 10 metriä.

Komean kalan karkuutus toki sapetti jonkin verran, mutta samalla tuntui hyvältä kun sellaisen sai nirhaan iskemään. Yksikätisellä perhovavalla kalalle ei olisi millään yltänyt heittämään, kohdassa ranta on syvä ja puita aivan rantapenkassa, edes rullausheittoja ei tahdo pystyä heittämään, saatikka että heittäisit 30 metrin päähän. Eikä rannassa oleva akanvirta eli väärään suuntaan virtaava rantavesi yhtään auta asiaa. Hetken kalastelujen jälkeen oli ruokatauon aika. 

Ruokailun ja jälkiruokakahvin jälkeen oli aika jatkaa vähitellen kalastelua. Ensin kävin tuijottelemassa tovin niskaa, mutta mitään isompaa ei pinnassa näkynyt. Ei tosin hyönteisiäkään. Jari jäi koluamaan pinturin kanssa lähemmäs niskaa, kun päätin siirtyä iltapäivän ottipaikalle. Sama paikka oli saanut olla kolmisen tuntia rauhassa, kun alkuillasta suuntasin jälleen nirhani kanssa heittämään. Toinen heitto onnistui täydellisesti ja sain hienon uiton aikaiseksi. Tosin nirha pysähtyi jo kymmenen metrin uiton jälkeen, kun kirkas ja kookkaan oloinen kala kävi rauhallisesti nappaamassa aterian suuhunsa. Tällä kertaa olin valmiina ja sain hyvän tartutuksen tehtyä. Kalan käytös oli hyvin samantyyppistä, pari spurttia ja vähitellen lähemmäs. Huomasin tämänkin kalan olevan komea. Lähellä kala esitteli vielä parit komeat hypyt, kunnes antautui viimein haaviin. Olipa upea kala! Soittelin heti Jarille, että jos joutaa, tulla ihmettelemään. Odotellessa irrottelin kalan ja mittasin, komeat 65cm. 

Upea kala

Hetken nautiskelin olotilasta ja katselin jokea. Olipa hieno aloitus reissulle, kaksi isomusta muutaman tunnin sisään siiman päässä. Iltapäiväiset harmituksen harmaat pilvet kaikkosivat välittömästi. Hieman myöhemmin Jari lähti koluamaan kuulapäisellä tinselillä samaa virran reunaa, mistä sain päivällä pari parempaa harjusta. Aika pian vapa olikin mutkalla. Ihan mukava 45cm harri. Ilta ja yö meni pintaelämää odotellen ja toki siinä ohessa kalastellen, mutta selkeä ja selvästi viileämpi yö ei tuntunut vesiperhosia innostavan kuoriutumisiin. Hieman tuli sokkonakin heitettyä pupaa ja pinturia, mutta kun koko ajan sai irrotella pieniä kaloja perhosta, meni siihen äkkiä maku. Mitään mainittavampaa ei loppuiltaan tai yöhön enää sattunut ja lopetimme kalastuksen jopa hieman edellisiltaa aiemmin. Tovin aikaa tulisteltiin ja lämmiteltiin rommikaakaolla ennen unille menoa.

Seuraavana päivänä suuntana oli alempi koski, etenkin sen niska vaikutti potentiaaliselta suurharjuspaikalta. Tosin lähes olematon pinta-aktiivisuus hieman huoletti, harjuksia kuitenkin yleensä näkee aika hyvinkin pintovan. Ensin päätin kuitenkin käydä crocsit jalassa heittämässä pikaisesti nirhaa ottipaikalle. Tuuli haittasi hieman heittämistä, mutta aika lailla ensimmäinen tai toinen onnistunut heitto valui jälleen kivasti tasaisemmassa virrassa hieman päävirran takana. Ja eiköhän sieltä noussut jälleen taimen komealla pintatärpillä kiinni! Kala otti alkuun 10 metrin syöksyn, tuli sitten aika reilusti lähemmäs, kunnes päätti lähteä taas syöksymään. Ja samalla löystyi, siima poikki! Mitä kummaa, kuitusiima antoi kyllä liian helpolla periksi. Joko nirha oli hyvin suussa ja hammas tms. leikkautti siiman poikki tai sitten lähellä nirhaa oli jokin nirhauma mitä en ollut huomannut. Hieman kyllä harmitti, hyvän kokoinen kala tämäkin oli, tosin tärpistä arvelin hieman edellispäivän kaloja pienemmäksi. Sinne meni ottipelikin. Harmissani kävelin teltalle.

Sitten suunta alavirtaan. Niska vaikuttikin oletusten mukaisesti aivan kuolleelta, eikä siinä kauaa käytetty aikaa. Koskessa oli hienon näköisiä peilejä ja tasavirtoja, mutta pieniä kummempaa emme niistä tavoittaneet. Päävirran reunaan oli oikeastaan mahdoton kahlata, eikä siihen yltänyt perholla kuin parista kohdasta. Sitä tulikin koluttua sitten virvelillä, tosin heikoin tuloksin. Parin tunnin  jälkeen olin takaisin niskalla. Heittelin ensin isohkoa lippaa, jolla sainkin komean 35cm ahvenen. Toinen seurasi perässä rannan tuntumaan saakka ja iskikin hieman yllättäen heti seuraavalla heitolla, mutten nähnyt kalan tulevan ja tartutus jäi heikoksi, kun olin juuri nostamassa lippaa vedestä. Kokeilin vielä hetken aikaa perholitkalla, mutta laajan niska-alueen sokkokalastus on toki melkoisen epätoivoista ja aikaa vievää. Kun alkoi taas tuulemaankin, oli sopiva aika lopetella ja lähteä teltalle ruuan laittoon.

Juuri kun olimme syöneet ja kahvit olivat tulossa, alkoi taimen mosuamaan kovasti keskellä jokea aivan leirimme kohdilla. Katseltiin, että virpalla varmaan juuri ja juuri yltää. Minulla oli vielä perholitka viriteltynä, joten Jari kokeili solakkaa hopeavoittoista lusikkaa. Jari koitti houkutella minua heittämään litkaa, mutta omaan silmään käytös näytti pikkukalan saalistukselta, kuten mutuajoissa. Ensin Jari sai hieman ylempää noin 30cm taimenen, mutta muutama heitto myöhemmin juuri mosuamiskohdasta vapa niiaa. Hetken kala laittoi mukavasti hanttiin kunnes onnistuin haavimaan kalan hyvin matalassa rannassa rouhaisemalla läjän soraa samalla, kun crocsit jalassa ei veteen kastumatta voinut mennä. Upea 55cm varsin hopeinen kala päätyi graaviksi ja illalliseksi.

Nautiskeltiin kahvit seuraillen joelle päin, näkyisikö muualla ajoja, mutta muuten joki vaikutti hiljaiselta. Pikku hiljaa suunnattiin ylempää koskea kohti. Kokeilin pienempää 8cm Nils Masterin nirhaa, mutta se ei lentänyt yhtä hyvin. Oikein nappiheitolla sen sai suhteellisen lähelle ottialuetta, mutta ne heitot olivat harvassa. Kellunta-asentokin on erilainen ja tämän nirhan täytyy olla aina liikkeessä, muuten perä tippuu ja nirha muistuttaa kohoa. Välillä tuli heiteltyä streameria ja kokeiltua pupiakin, mutta edelleenkään pikkukaloja kummempia ei pinnassa näkynyt, tosin heikkoa oli kuoriutuminenkin. Jari sai pienellä kuulapäätinselillä yhden reilun 40cm harrin, mutta muuten ilta oli aika vaisu. Käytiin sitten tekemässä taimenesta kunnon illallinen, perunavoittoiset nyytit tein kylkeen. Oli hyvää. Jälkiruuaksi nautittiin vielä rommikaakaot.

Tuhti ja hyvä illallinen

 

Vähitellen aurinko alkoi nousemaan, joten piti lähteä vielä kokeilemaan, josko se aktivoisi kalojakin. Mutta mitään ei paremmista kaloista kuulunut. Auringon noustessa hyvää vauhtia istuskelin vain rannalla virtaa tuijottaen. Havahduin siihen, että olin jo nyt saavuttanut sen mitä näiltä reissuilta kaipaan eniten. Ei mihinkään mitään kiirettä, saa vain olla eikä tarvitse tietää yhtään mitä kello edes on. Ai että tuntui taas hyvältä. Siinä vierähtikin tovi ja varjot ehtivät siirtyä reilun matkaa ennen kuin siirryin nukkumaan.

Aamulla oli aika ryhtyä pakkailemaan aamiaisen lomassa. Graavitaimen oli taas superhyvää. Tokihan sitä piti käydä vielä pikaisesti kokeilemassa ottipaikkaa nirhalla, mutta nyt oli aivan hiljaista. Aika rauhassa laiteltiin kaikki kasaan, oli aika irrotella taas hikeä ja tarpoa autolle päin. Paluumatka sujui myös yhden juomatauon taktiikalla kun vauhdin piti sopivana. Katseltiin sääennusteen lupailevan varsin reipasta sadetta puolilta öin aina pitkälle iltapäivään saakka. Hetken mietittyämme vuokrasimme loppuajaksi mökin, joka sijaitsee lähellä koskea.

Reissujen eniten odotettu herkku, graavi

Matka mökille sujui rattoisasti, matkalla pistäydyimme kaupassa täydentämässä ruokavarantoja. Mökille päästyä suihku maittoi. Sitten tehtailtiin maukkaat hamppariateriat. Ranskikset saa näköjään aivan hyviksi paistinpannullakin. Sen verran jäseniin tuhti ateria meni, että hetki piti oikaista ennen kalalle suuntaamista. Jari päätti ottaa ihan kunnon nokoset, kun minä ryhdyin kasaamaan perhovapoja.

Iltasessioon mukaani lähti seiskaluokan Red Truck Diesel sekä vitosluokkaisena sama vapa. Ilta oli pilvinen, joten elättelin toiveita pupakuoriutumisista. Muutenkin olo oli odottava, keli vaikutti hyvältä. Tutkailin hetken erästä peilialuetta ja näinkin siinä pari pintakäyntiä, joten päätin kokeilla ensin pupaa. Into pariin erilaiseen pupaan oli vain todella heikkoa, lähinnä pari kurkkausta tai selvää hylkyä. Yksi pienempi sentään otti jo kiinnikin. Selkeästi perhot tai uittotyyli eivät olleet oikeita. Kun kalat eivät kuitenkaan olleet mitään erityisen suuria, päätin ryhtyä kalastamaan streamerilla. Siiman päähän oli valikoitunut noin 8cm kultatinseli. Peilialueesta en saanut siihen pikkuräpsyä kummempaa, joten siirryin alaspäin. Seuraavan "hyllyn" keskiosasta keskeltä virtaa tulikin sitten kunnon tälli. Kala lähti heti 15-20 metriä alaspäin ja pysähtyi alempana olevan kovemman ryöpsyn päälle. Jarrut olivat perinteiseen tyyliini tapissa Orvis Accessissani, mutta silti kala määräsi tahdin. Paine oli kuitenkin niin kova, että kala intoutui hyppäämään pari komeaa loikkaa muutaman sekunnin välein. Ja toisesta loikasta onnistuikin irrottamaan itsensä. Aijai! Kala oli komea, arvelin hyvinkin 60cm kalaksi. 

Koska tiesin, että niillä main on aiemminkin ollut useampia aktiivisia kaloja yhtä aikaa, siirryin heti hieman alempaa heittämään että olen lähempänä mahdollista seuraavaa tärppiä. Heittelin alueen aika tarkoin ja kolusin jo virran taustaa, kun yllätyksekseni perhon ollessa jo liki alapuolella päävirran rannan puolen kiven vierestä löikin kala kiinni, parikymmentä metriä alapuolellani. Ja taas oltiin saman ryöpsyn päällä missä edellinen irtosi. Tiukalla pidin nytkin ja tämä kala lähti onnekseni uimaan ylävirtaan ja tuli lähelleni varsin nopeastikin. Parin minuutin väännön jälkeen sain kahlattua hieman parempaan paikkaan ja koppasin kalan haaviin. Komea oli tämäkin, arvelin että 55-60cm. Mittailujen jälkeen totesin, että karvan päälle 60cm kalahan se oli. No nyt taas hymyilytti.

Kultatinseliin haksahtanut

Ilmoittelin Jarille onnistumisista, joka oli jäänyt mökille seuraamaan futista. Aikoi tulla pelin jälkeen kalastelemaan. Kun tärppien välillä oli vain kymmenisen minuuttia, jatkoin aika pikaisesti saman alueen koluamista, mutta enempää kaloja ei kuulunut. Kävin sitten heittämässä loppuliuvun, josta ei kuitenkaan kuulunut mitään. Pikku hiljaa Jarikin ilmestyi kalalle. Parista kohdasta löysin muutamia pienempiä pinta-aktiivisia kaloja, jotka napsivat todennäköisesti kuoriutuvia vesiperhosia. Tarjoilin aika nopeasti niille pupia ja sainkin pari tärppiä, mutta isompia kaloja ei näkynyt. Kävin sitten heittämässä niskalla, josko sieltä löytyisi aktiivisia kaloja. Hiljaista oli. Vähitellen keli muuttui tuulisemmaksi ja alkoi myös tihuuttaa. Tuuli haittasi heittämistä jo aika paljon. Kun kalakin tuntui olevan selvästi passiivisempaa, lähti Jari mökille. Itsekin pidin taukoa hyvän aikaa, odottelin josko sateen myötä tuuli hieman rauhoittuisi ja kello etenisi sen verran, että olisi auringonnousun aika. 

Sen verran ilkeä keli oli, että itsekin aloin jo miettimään mökille lähtemistä. Väsyttikin kun ei tullut hetkeen kalastettua. Mutta kellon käydessä hieman yli kahta paikallista aikaa päätin lähteä kokeilemaan illan ottialuetta ja sitten jos jaksan, vielä loppuliukua. Illan paikka oli nyt hiljainen, kokeilin parilla erilaisella streamerilla. Siirryin loppuliukuun, tosin sinne menoa vielä emmin kun paikka on aika ikävä kahlata. Päätin kuitenkin käydä sen nopeasti kopaisemassa. Siiman päässä oli noin 10cm hoikka musta streamer. Tuulta oli edelleen, mutta seiskan siimat jaksoivat aika hyvin lentää siinä tuulessa vielä. Vesi vihmoi naamaan kun tuuli alavirran puolelta. Viimeiseen näkyvään huopeeseen piti heittää jo melko pitkälle, yli 25 metriä. Sain onnistuneen heiton ja valuttelin perhon huopeeseen. Sitten iski! Ajattelin ensin kala olevan taas ihan hyvän kokoinen, mutta mielessä pyöri reilun 50cm kala. Aika tiukilla pitäen kala kuitenkin otti pari vahvahkoa syöksyä. Kala myös ui aika reipasta vauhtia ylävirtaan välissä. Sain kalan ohjattua kovasta virrasta pois reunemmaksi ja aika nopeasti lähelleni. Pari askelta piti taas liukkailla kivillä kahlata reunemmaksi, jotta kalan pystyy haavimaan. Pari pientä pyristelyä vielä, mutta alle kolmeen minuuttiin haavi heilahti. Ohhoh, jopas haavi tulikin täyden oloiseksi! Tämän on pakko olla yli 60cm. Sitten tajusin kalan olevan varsin suuri. Kahlailin hieman parempaan paikkaan, mutta haavissa olevan kalan ja liukkaiden suurien kivien kanssa sai olla tarkkana. Löysin erään pintakiven takaa sopivan huopeen, jossa sain mitattua kalan ja napsittua pari kuvaa. Alkuun mittasin kalan 67cm pituiseksi, mutta huomasin sitten kalan olevan vielä aika mutkalla. Sain haavin ja toisen polveni paremmin kalan alle ja uusintamittaus osoitti kalan olevan upeat 69cm pitkä. Ai ettien että! Oli komea kala, ja ihan pulskassa kunnossakin.

Aamuyön mahtikala

Sen verran kalasta tuli virtaa, että päätin vielä kokeilla niin kaukaa kuin vain yllän, muutaman heiton verran siis. Tosin perho meinasi mennä herkästi sotkulle pitkissä heitoissa, joten muutamaan heittoon sisältyi paljon rannarin lappamista ja perhon tarkistelua. Mutta kymmenisen minuuttia siinä vielä heittelin kunnes totesin, että vesisateessa ja tuulessa huitominen saa kyllä nyt riittää. Tyytyväinen mies tallusteli mökille, levitteli märät kamppeet kuivumaan ja nautiskeli aamuista iltapalaa valkoviinikuksan ja pienen savunmakuisen ylämaalaisen napsun kera kuvia ja videoita katsellen illan ja yön tapahtumista. Olihan se upea ilta, kolme kunnon kalaa kiinni ja kaksi 60cm ylitystä haaviin saakkakin.

Jari heräili tietämättömänä aamuyön tapahtumista. Olin laittanut kuitenkin väsyttelyvideon whatsappiin. Pian Jari hoksasikin että jotain onnistumista oli tullut. Kerrattiin illan ja yön tapahtumia vähitellen aamutoimiin ryhtyessä. Vettä sateli edelleen, harmillisen oikeassa olivat ennusteet. Kun sade hieman taukosi, päätettiin lähteä katsomaan koskea vähän tarkemmin ja samalla katsottiin hyvän näköiset nymfailukohteet valmiiksi, sitä oli tarkoitus harrastaa sateen laannuttua. Vinkkailin myös Jarille taimenten ottikohtia. Kun vesisadetta ja tihkua tuntui jatkuvan, ei lopulta nymfivapaa tullut vielä otettua mukaan, vaan samat pinturi- ja streamervavat kuin illalla. Käytiin heittelemässä reilu parituntinen ilman suurempia tapahtumia. Yksi lähes 40cm taimen oli tovin kiinni, se mahtoi olla suurin tapahtuma. Lähdettiin ruuan laittoon.

Reissuilla pitää muistaa syödä

Päivälliseksi nautittiin taas kevyttä tuokaa, tällä kertaa pekoniburgerit. Pieni selän oikaisu oli taas tarpeen ennen iltakalaan suuntaamista. Jälleen tuli hieman kokeiltua pupia, mutta yhtä pientä harjusta kummempaa en pienellä kopaisulla saanut. Mainittavan kokoisia ei pinnalla näkynyt, eikä kuoriutumistakaan selvästikään ollut edellispäivän veroisesti. Jari meni kokeilemaan yhtä katsottua spottia ja tarjoili siihen pienehköä kultatinseliä. Tovin heittelyn jälkeen löikin taimen kiinni. Sain kuvailtua väsyttelyä Goprollekin, kun Jari tovin väännön jälkeen sai kalan haaviin. Komea 48cm kala.

Kalan saatuaan Jari säikähti hukanneensa puhelimen, kun hieman kompuroi siirtyessään alemmas parempaan haavimispaikkaan. Ei löytänyt sitä mistään, tietenkin olisi halunnut kuvan ottaa kalasta. Kokeilin soittaakin ja puhelin hälytti. Niinpä Jari lähti etsimään puhelinta mökiltä, josta se onneksi sitten löytyikin. Heittelin aika lailla samat paikat läpi mitä edellisiltana, mutta nyt oli hiljaista. Siirryin vähitellen ylemmäksi koskea. Parissa peilissä oli jälleen pintaelämää, jopa edellisiltaa enemmänkin. Yhdessä peilissä oli selvästi yli 40cm taimen, jota jahtasin hyvän aikaa tuloksetta. Pintaperhot ja pintapupat eivät herättäneet minkäänlaista kiinnostusta. Rannempana näki hyvin, kun pienetkin kalat saattoivat käydä kääntymässä perhon alapuolella ottamatta sitä. Tietenkin olin jättänyt tällä kertaa kuulapupat mökille. Alkoi näyttämään vahvasti siltä, että kalat söivät vedessä kuoriutuvia vesiperhosia ja pääosin kalvon alta. Pintaa pitkin tuleva perho tuli väärällä tavalla, perhon olisi pitänyt nousta vedestä pintaa kohti. Kuten esimerkiksi kuulapupia voi Leiseringin nostolla uittaa. Myönsin tappioni ja jatkoin matkaa.

Kävin heittämässä niskaa ja hieman sen alla olevaa tasavirtaa. Palailin vähitellen alaspäin ja näin Jaria. Jari oli karkuuttanut kirvelevästi arviolta 55-60cm kalan ja harmitteli sitä. Oli väsytellyt jo hetken aikaa ennen kuin oli karannut. No, tällä reissulla on kuitenkin ollut Jarilla siiman päässä parempia kaloja, joinakin vuosina on ollut tosi vaikeaa. Kokeilin monia eri virran osia, mutta pääosin aika pinnasta. Aktiivisia kaloja en löytänyt, joten aloin taas odottelemaan auringonnousun hetkeä. Ja suunnilleen samoihin aikoihin heittelin samat paikat läpi mitä edellisyönä, mutta nyt oli aamuyökin hiljaista. Pari pienempää taimenta taisi olla yön saldo. Neljän maissa suuntasin mökille nukkumaan, Jari oli mennyt jo jonkin verran aiemmin.

Aamupäivällä ei pidelty kiirettä aamutoimien kanssa, vaikka edessä oli viimeinen kalastuspäivä. Tuuli oli aika reipasta, mikä ei nostanut liikaa innostusta. Päivällä suuntasimme kuitenkin nymfaamaan, otin mukaan myös streamervavan. Kala tuntui olevan aika vaisulla otilla ja hyviä paikkoja kolutenkin tärpit olivat harvassa. Perhojen vaihdollakaan ei tuntunut oikein tilanne muuttuvan. Muutamia pienempiä taimenia ja harjuksia sain parin tunnin session aikana, mutta paremmista kaloista en saanut merkkiäkään. Eikä Jarillakaan ollut suuremmista kaloista havaintoja. Lähdettiin vähitellen mökille ruuanlaittohommiin.

Pideltiin jonkin aikaa taukoa syönnin ohessa, mutta alkuilta houkutteli kokeilemaan pintureita ja pupia. Tuuli oli sen verran reipasta että se hieman latisti ja Jari ei pidellyt niin kiirettä lähdön suhteen. Katselin hetken peilialuetta, jossa näinkin pari pintakäyntiä, eivät tosin mitään järin suuria. Heitin alkuun pikaisesti siiman päässä valmiiksi ollutta ruskeaa Pajakkapupaa, mutta siihen ei tullut kuin yksi tärppi. Päätin vaihtaa pinturiin. Peruke oli jo sen verran lyhyt, että sitä piti jatkaa. Olin käyttänyt illalla ja yöllä kovassa virrassa 0,21mm eli 2x kärkeä, jotta taimenille voi vähän enemmän painetta antaa, mutta nyt päätin jatkaa 3x:llä eli 0,18mm kärjellä. Ja varmaan seitsemäs tai kahdeksas heitto, kun parempi taimen haki rusehtavan foamiperäisen peurankarvasiipisen vesiperhosjäljitelmän pinnalta. Kala ampaisi ensin keskivirtaan napakalla syöksyllä, mutta palaili sitten ottipaikkaa kohti lähemmäksi. Siitä kala pintamulauksen jälkeen päättikin lähteä kunnolla alavirtaan. Hardyn räikkäjarrusta ei ollut oikein apua, joten jarruttelin kädellä puolan reunasta, jotta saan edes hieman kalaa hidastettua. Kala teki hyvin pienen hidastuksen kymmenen metrin spurtin jälkeen, mutta jatkoi siitä edelleen alaspäin. Kala meni jo varsin alhaalla ja olin paikassa, mistä oli hyvin vaikea lähteä perään, joten koitin hieman kiristää painetta jotta kala pysähtyisi. Puolan reuna kuumotti jo aika reilusti sormenpäitä, kun yllättäen löysäsi. 3x oli antautunut. Kala oli varsin hyvän kokoinen, ilman muuta reilusti yli 50cm, mutta olisi voinut olla vaikka 60cm kala. Olisihan se ollut komea pinturikala. Harmittelin hetken sitä, etten jatkanut peruketta edelleen 2x:llä, mutta sitä ei sitten taas tiedä, olisiko paksumpi kärki haitannut jopa kalan tärppiä, jos kärki olisi erottunut enemmän. No, minkäpä tuollekaan voi. Kalahan olisi saattanut pysähtyä jossain vaiheessa alempana, mutta olisi se ollut melkoinen homma saada sieltä hivuteltua ylös ja haaviin saakka. Väsytysajasta olisi äkkiä tullut kohtuuttoman pitkä. Soittelin Jarille, että onko vielä mökillä, jotta voi tuoda pinturirasian mukanaan, missä on lisää vastaavia perhoja. 

Jari tulikin tovin päästä rasian kera, pitelin sen aikaa taukoa ja tutkailin veden pintaa. Kaloja ei tuntunut näkyvän, ei tosin kuoriutumistakaan ollut oikein mitään. Heittelin vielä hetken pinturia, kunnes siirryin streamerhommiin. Perkasin kohtuu tarkoin hyviä alueita, mutta streamereihin ei oikein tuntunut löytyvän innokkaita kaloja. Jarilla kävi joku parempi kala suunnilleen samoilla kohdilla, mistä sai sen 48cm kalan, mutta ei saanut sitä pysymään kiinni. Sen verran tuultakin vielä oli, että pidemmät heitot olivat aika vaikeita saada heitettyä ilman että perho meni sotkulle, vaikka kokeilin paria kolmea erilaista tarjoilla. Pitkähkö peruke ja pitkät takaheitot ovat tuulessa vähän vaikea yhdistelmä tuulessa. Toki perhon rakenteella voi siihen vaikuttaa.

Ilta kului kuitenkin ilman mainittavia kalahavaintoja. Pyrin kalastamaan aika tarkoin sellaisia kohtia, mistä ei ollut vielä taimenia löytynyt, mutta hyvin varmasti sellaisia niistä löytyisi. Taimenet tuntuivat vaan olevan nyt aika heikolla otilla. Yöllä tein aika pitkän laskun, mutta tärpit olivat tiukassa. Välillä kokeilin grammaisen lyijypainon kerakin, mutta kovemmassa virrassa painoa olisi saanut olla reilusti enemmän jos olisi oikeasti syvemmälle laittaa perhoa. Se ei oikein nyt sytyttänyt, pinnasta kalastaminen on vaan niin paljon mielekkäämpää. Vähitellen alkoi olla auringonnousun aika ja päätin mennä vielä kokeilemaan ensimmäisen illan paikat. Tällä kertaa en parilla eri perholla löytänyt yhtään aktiivista kalaa, mutta se ei haitannut. Hetken nautiskelin jokimaisemasta, virtaavasta vedestä ja kelailin mielessäni onnistumisia edellispäiviltä. Upea reissu oli tulossa päätökseen.

Auringonnousu

Aamupäivästä heräiltiin, siivoiltiin ja luovutettiin mökki. Oli kotimatkan aika. Sain pidellä reissulla useita suurtaimenia ja monta niistä jäi vielä saamatta, mutta se ei haitannut yhtään. Toki kahdet siiman katkeamiset on hieman liikaa. Uudet kuitusiimat onkin jo hommattu virveliin. Jännää oli se, etten tainnut saada siiman päähän yhtään 40-50cm taimenta, mikä on yleensä aika peruskoko. Sellaiset ovat vaan kahden hengen reissuilla parhaan kokoisia ruokakaloja. Saatiin me toki nauttia reissussa niin paistettua taimenta kuin graaviakin, joten ei valittamista. Ainoastaan hieman vaisu pintaelämä jäi hieman kaivelemaan. Normaalisti pidemmällä reissulla kyllä aina sattuu joku hetki, jolloin suuremmat harrit tai paremman kokoiset taimenet innostuvat ruokailemaan pinnasta, mutta nyt sellaista ei tullut. Pienempiä toki pintoi monena iltana reilusti. 

Toiveissa on vielä, että pääsisi käymään Finnmarkissakin pienen reissun elokuun lopulla tai syyskuun alussa. Katsotaan miten käy. Uudet nirhatkin on tehty, jos tulee taas mentyä kohteelle missä ei joka paikassa tahdo kaloille yltää heittää perhovavalla.