Terve!
Kuten edellisessä jutussani mainitsin, on talven mittaan tullut sidoskeltua perhoja. Sen verran innokkuutta on piisannut, että niitä on valmistunut selkeästi viime talvia enemmän. Lisäksi rakentelin pari vapaa, toisen itselleni ja toisen "tilaustyönä". Ajattelin tässä esitellä valmistuneita vapoja sekä tietenkin sidoksia, osa kun sattuu kuulumaan myös omiin suosikeihin käytännössäkin. Toki uusia viritelmiä pitää aina tehdä ja tuleva näyttää, mitä kalat niistä pitävät.
Rakensin itselleni varsin kevyen nymfivavan nykyaikaista eurooppalaista nymfikalastusta ajatellen. Pari talvea sitten rakensin Jarille Taniwhan #1/2 10-jalkaisen nymfivavan, joka tuntui pienellä testillä omaankin käteen varsin hyvältä. Tuntuma perhoihin oli toista luokkaa kuin Flextecissä, jolla olen nymfaillut jo ainakin kuusi kesää. Koska tuota kevyintä aihiota ei ole enää Taniwhalta saanut, tilasin aihion 3-luokkaisena ja 10-jalkaisena. Ajattelin tehdä vavasta mahdollisimman kevyen, tasapainon vuoksi laittaa alaslukittavan kelakiinnikkeen ja pyrkiä säilyttämään kärjen herkkyyden käyttämällä mahdollisimman pieniä yksijalkaisia vaparenkaita.
Olin jo aikanaan ostanut valmiiksi kevyen mustan alumiinisen alaslukittavan "skeletonin" eli kelakiinnikkeen osat ilman inserttiä. Metalliosat painoivat vain 7 grammaa. Sorvasin siihen insertin korkista. Kahvasta tein myös hieman normaalia lyhyemmän sekä sorvasin sen varsin "slimmiksi" eli kahva on etuosastaan varsin ohut. Tämä mahdollistaa erilaiset otteet nymfatessa, sekä hyvän tuntuman aihioon. Sidoksista tein yksinkertaiset, enkä laittanut mitään metallilankoja muualle kuin dekaalin ympärille kahvan etupuolelle turhaa kimaltelua välttääkseni. Lopputuloksena oli aika simppeli, mutta kivasti siniharmaata hohkaava vapa, jolla on painoa vain 68 grammaa. Testasin pikaisesti tasapainon löytyvän varsin helposti ainakin nykyisellä Guideline Haze 24 -kelalla, mutta tuntuma jäi, että kevyemmänkin vielä voi laittaa.
Toisena vapana kasailin vaihteeksi Red Truck Dieselin, tällä kertaa luokassa #5 ja 9-jalkaisena. Tulevan omistajan toiveena oli, että sidokset ja ulkoasu saisivat olla mahdollisimman samat kuin viime talvisessa kuutosluokkaisessa. Vavan omistaja oli valinnut valmiiksi kelakiinnikkeen ja kahvat, yhteistuumin katsottiin sopivat vaparenkaat, koukunpidike ja winding check. Tähän vapaan tuli kromiset vaparenkaat kuutosluokkaisen tummien sijaan. Sidoksista tein identtisiä aiemman kanssa ja lankana oli taas ProWrap Nylonin Burgundy.
Lopputuloksesta tuli aivan onnistunut, vaikkakin tuskailin ajoittain mikrokuplien kanssa. Niitä ei paljaalla silmillä erota kuin korkeintaan kirkkaassa auringonvalossa, mutta kun lakkailuvaiheessa tarkistan lakkauksia varsin kirkkaalla lampulla, paljastaa se nämä ongelmat. Talvella muuten päivitin sidontatelinettäni asentamalla siihen lisäksi ompelukoneen moottorin ja polkimen. Oma värkkääminenhän siinä oli, mutta sidosten tekoa sillä saa mukavasti joudutettua. Lakkaamiseen en sitä saanut ainakaan vielä säädettyä sopivalle. Joko vauhtia tuli liikaa tai sitten se hiipui pikku hiljaa pois. Katsotaan tuleeko sitä ensi talveksi vielä modattua vai päivitänkö erikseen lakkausmoottoria sopivaksi.
Sitten perhonsidontaan. Streamerrasioita tutkiessani viime vuoden lopulla totesin, että useista suosikkimalleista on varakappaleet vähissä ja käytössä olleet muuttuneet turhan karskin näköisiksi. Nypin surutta liki puolet pois ykkösstremeraskistani ja tein listaa sidottavista perhoista. Koska olen äärimmäisen huono sarjasitoja, olen tehnyt streamereita silloin tällöin muutamia kerrallaan. Pikku hiljaa alkaa askit olemaan miellyttävämmällä mallilla. Olen sitonut lähinnä erilaisia ja -kokoisia tinseleitä, surffeja, simppuja, painoahvenia, mustia hahmoperhoja ja jokusen klassisemman streamerinkin. Joitakin olen tehnyt vain yksittäiskappaleita, mutta muutamia on tullut 3-4kpl tehtyä. Painoahvenessa tykästyin kanista dubbauslenkillä tehtyyn päähän, jonka leikkelin sopivaan muotoon. Mukavan nopea tehdä ja lopputulos ihan siisti. Silmät on volframia ja runkoonkin laitan painoa. Osan tinseleistä olen painottanut, osan haluan kulkevan ihan kalvossa ylävirtaheitoillakin. Näissä pyrin tekemään enemmän hahmoa perhoon, syvemmälle haluamani sidon hieman solakoimmiksi. Suurimmat tinselit ovat sellaisia karvan vajaa 20cm pitkiä, normikoko 12-13cm. Alla olevia kuvia on tullut räpsittyä talven aikana, enkä kyllä ole kaikkia perhoja kuvannutkaan. Mutta eiköhän näistä jyvälle pääse minkätyyppisiä olen tehnyt.
Nymfiaskiin on tullut sidottua joitakin itselleni aivan uusiakin malleja. Heinäkuussa olisi tarkoitus päästä Siikakoskelle kalaan ensimmäistä kertaa ja sitäkin silmällä pitäen on tullut pieniä nymfejä tehtyä. Yhtenä uutena mallina itselle on mm. kilpakalastajien suosiossa oleva Red Ribbed Killer. Tähän mennessä olen sitonut pääosin #14-16 koukkuihin, mutta #12 -koukkuunkin on joitakin tehtävä, samoin muutama #18. Muutamia perusmallejakin pitää vielä sitoa, mm. perus jäniksenkarvanymfit ja oliivit nymfit vaikuttivat aika kalutuilta tarkemmin syynätessä. Näitä onneksi sitoo äkkiä kourallisen lisää, joten olen jättänyt nyt loppujen sidonnan loppukeväälle ja keskittynyt viime viikot korrikauden perhoihin.
Pinturien sidontaan olen hakenut pitkästä aikaa lisää motivaatiota. Askeistani löytyy aivan liian vanhojakin tekeleitä, jotka eivät miellytä silmää enää. Talvella tuli mm. katseltua pitkästä aikaa Davie McPhailin videoita ja siten innostuin sitomaan kymmenkunta päivänkorentojäljitelmää. Aivan kaikki eivät täysin miellytä silmää, mutta on joukossa aivan onnistuneitakin yksilöitä. Lisäksi olen sitonut erilaisia caddiksiä, kuten Nyblomin tapaisia, Nelson Caddiksiä ja Streaking Caddiksiä. Korripintureita olen tehnyt parisenkymmentä. Eniten olen sitonut erilaisia foamirunkoisia jatkoperällisiä, niin vasta kuoriutuneita oranssinruskeita kuin mustiakin. Toki myös perinteisiä Potemkineja ja sen variantteja olen sidoskellut. Tälle talvelle tuli viimein hankittua vaalean harmaata Para Postia, niin saa siipiinkin vähän variaatioita. Siipimateriaaleina olen käyttänyt niin polypropyleenia, Para Postia kuin CDC:täkin. Lisäksi muutamia pintapupia ja kalvon tuntumassa uitettavia korrinymfejä on tullut sidottua. Viime talvina kumijalkainen korrinymfi on ollut kalastavin korrijäljitelmäni ja niitä löytyy askistani eri koossa ja väreissä.
Pikku hiljaa perhoja on putkahdellut lisää penkistä ja nyt pääsiäisenä tulee varmasti myös sidottua. Haukiperhojakin olisi ajatuksena saada muutama tehtyä kevään aikana. Josko tänä kesänä malttaisi jonkin reissun perhovavan kanssakin tehdä haukien perässä. Joka tapauksessa on mukava laittaa perhorasiat uuteen kuosiin, kun on taas paremmin perhoja mitä mielellään laittaa siiman päähän.
Viikon päästä olisi tarkoitus käydä Kuhmossa korrireissulla. Toivottavasti näkisi joitakin pintovia kaloja ja vielä hienompaa olisi, jos jonkin niistä saisi ongittuakin. Täytyy siitä kirjoitella sitten oma juttunsa. Sen jälkeen alkaakin hauenkalastuskausi itselläni.
Kaikille lukijoille oikein mukavaa kauden odotusta tai kauden alkua jos sen on päässyt jo korkkaamaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti