Vielä kerran Finnmarkkiin

 Tervehdys!

Niin onnellisestihan siinä kävi, että päästiin vielä viime viikolla käymään Finnmarkissa. Jarin kanssa soviteltiin reissua keskiviikolta sunnuntaihin. Kun aikataulut natsasivat vielä Petellekin, sovittiin että koukataan hänet kyytiin Kemistä. Keskiviikkoaamuiset uutiset tulevista rajoitteista aiheuttivat vielä harmaita hiuksia ja pari varmistussoittoa. Onneksi Finnmarkissa ei ole Koronasta ollut juuri mitään tietoa, monessa kunnassa on ollut korkeintaan yhtä tartuntaa ja niitäkin maaliskuulla (Norjan terveydenhuoltolaitoksen sivut ovat kyllä kätevät). Sain työasiat hoideltua sille mallille, että pääsin lähtemään kotoa hieman ennen kahta. Auton olin pääosin pakannut jo illalla. Varoittelin jo etukäteen Peteä, että tavaraa on lähdössä siinä määrin, etten voi luvata istumapaikkaa kuin paluumatkalle, kun mukaan lähti mm. lihalaatikollinen polttopuita. Sehän ei sopeutuvaista Peteä haitannut. Matkanteko Kemiin on hidasta vieden puolisen tuntia normaalia kauemmin, kun yli puolet matkasta Oulusta Kemiin on tietöitä. Pete saatiin tavaroineen vielä mahdutettua kyytiin, mutta Tornion kauppareissun jälkeen alkoi olemaan jo melko ahdasta. Kontti oli kattoa myöten täynnä, samoin takapenkillä riitti roinaa. Selvästi oltiin pikku reissulle lähdössä. Kun Ylitorniolla vielä pysähdyttiin syömään ja käytiin turha visiitti valtionkaupan ovella (oli jo kiinni), kesti matka lopulta yhdeksisen tuntia ennen kuin olimme perillä. Sopivasti ehdittiin kasata teltat lisääntyvässä hämärässä ja viritellä kalavehkeet rauhassa, kunnes päästiin kalaan kellon kirittyä torstain puolelle.

Keli oli muuttunut kirkkaaksi ja selvästi oli tulossa viileä yö. Usvaakin oli jo nousemassa joelle. Arvelin jo silloin, ettei taida tulla mitään kuoriutumisilotulitusta. Eikä kyllä tullutkaan. Muutaman tunnin kalastuksen aikana näkyi vain muutama pintakäynti, jotka vaikuttivat harreilta, pari toki ihan kohtuullisen kokosilta. Minäkin heittelin suurimman osan yöstä virpalla ja suurimmaksi kalaksi jäi noin 35cm taimen. Lämpötila laski yöllä pariin kolmeen asteeseen.

Öistä kalastelua usvan keskellä

Sain nukuttua viitisen tuntia, kunnes nousin nuotion ja aamupalan laittoon. Pete nousi samoihin aikoihin. Siinä samalla huomattiin, että polttiaisia on vähintään riittävästi. Sääskiä ei onneksi ollut juurikaan. Paikallinen mies kävi vähän jutustelemassa, oli käynyt sieniä poimimassa. Aamupalan jälkeen sovittiin, että käydään iltapäivä kokeilemassa toista paikkaa. Sinne tuli viriteltyä nymfisetti seiskaluokan streamerkepin kaveriksi. Pientä kalaa nousikin kohtuudella, mutta isommista ei kuulunut evääkään. Jari kolusi alempana ja Pete siirtyi hieman ylemmäksi. Liekö turhan lyhyt yö tai liian vähäinen veden juonti päivän aikana nostatti ikävän pään säryn ja siirryin rantakivelle istuskelemaan. Tovin istuskelun jälkeen päätin vielä käydä hieman kokeilemassa streamerillä. Aika pian huomasin Petellä olevan vavan mutkalla. Seurailin väsyttelyä ja tovin junnailun jälkeen haavi heilahti. Komea 52cm taimenhan sieltä nousi Vicke Slim -rannikkovaapulla. En enää jaksanut kalastaa yltyvän pääkivun kanssa ja kohta Petekin käveli tyytyväisenä alavirtaan. Lähdettiin sitten autolle päin ja nappasin särkylääkkeen. Tovin kuluttua Jarikin tuli. Ahvenstreamerissa oli kuulema ollut ihan mukava taimen kiinni, mutta muuten oli löytynyt vain pieniä. Ajeltiin takaisin leirille ja ryhdyttiin ruuan laittoon.

Entrecotepihvit, perunat ja salaatit vetivät miehet hieman veteliksi, mutta kahvin jälkeen lähdettiin kuitenkin ihmettelemään jokirantaan. Keli oli jonkin asteen lämpimämpi, joten toiveita mahdollisista kuoriutumisista eläteltiin. Ainakin me perhomiehet. Alkuun kaloja ei kuulunut, joten suunnattiin ylöspäin. Jari jäi välille koluamaan yhtä hyvännäköistä paikkaa, me siirryttiin Peten kanssa aika nopeasti ylöspäin. Ylempää alkoi pikku hiljaa löytymään kalojakin. Tinselissä kävi pari kalaa pyörähtämässä, mutteivat ottaneet kiinni. Päätin lähteä vielä ylöspäin Peten jäädessä niille seutuville. Ylhäällä oli ihmeen hiljaista. Tutuista kohdista ei tuntunut löytyvän yhtään kalaa kiinnostumaan streamereistä ja pupista. Lähdinkin valuttelemaan takaisin päin. Tyydyin streamerin heittoon, kun ylempänä ei näkynyt yhtään pintakäyntiä. Pian Peteltä tuli kuvaviestiä. Oli saanut 50cm:n juuri niiltä paikoilta missä tinseliinkin oli kiinnostusta. Pete oli saanut myös noin 35cm:n ja lisäksi oli ollut muutama tärppi, kaikki samalla vieheellä. Jarikin ilmoitteli alempaa, että kohtuullisen kokoisia harreja oli tullut, suurimmat 47-48cm paikkeilla. Taimenten suhteen oli ollut hiljaista.

Kun olin jo alle 50 metrin päässä Petestä, kävi mustaa streameria kurkkaamassa mukavan oloinen kala kahdesti, muttei tarttunut. Pete huikkasikin alempaa, että juuri niillä main oli kohtuullisen kokoinen taimen melskannutkin aiemmin. Annoin paikan hetken rauhoittua ja vaihdoin mustan surffin. Menin hieman alemmas heittämään ja valuttelin surffia. Luulin surffin menneen jo kohdan ohi, kun perhon kohdalla kävi imaisu. Tunsin vastaiskusta kalaa vain vähän ja hetken jo ajattelin sen olleen vain iso harri. Kun mietin tilannetta uudelleen, tajusin kalan käyneen hyvinkin tarkoin siinä kohdin streamerissa, eikä se kala todellakaan ollut harri. Isohko taimen oli käynyt nätisti imaisemassa surffin, mutta harmikseni ei tarttunut. Pete lähti jo alaspäin, kun minä jäin niitä seutuja koluamaan surffilaudalla. Sainkin vielä pari kalaa nousemaan siihen. Toinen niistä olisi voinut olla 50cm kokoluokkaa, toinen alle 40cm, mutta kumpikaan ei tarttunut. Kun kaloja ei enempää kuulunut, vaihdoin pienehkön mustan streamerin. Siinä kävi melkein heti yksi kala, mutta sitten oli hetken hiljaista. Menin vielä heittelemään hieman ylemmäksi, missä surffissa oli ollut parempi kala. Niiltä main sainkin keskempää tartutettua 45cm:n taimenen. Tulipahan viimein yksi kala ylöskin.

Noin 45cm mustalla streamerillä

Pete oli samoihin aikoihin karkuuttanut monsterin. Todella iso kala oli hetken juronut, kunnes oli oikonut kohtuu jämerän koukun. Harmitusta oli riittänyt hetken aikaa. Aika pian kalani jälkeen Jarikin sai virpalla taimenpelin auki noin 40cm kalalla. Laskeuduin pikku hiljaa alaspäin, kunnes näin kohdallani kohtuullisen kokoisen harrin läsäyttävän pinnassa. Tarjoilin pupaa ja parin uiton jälkeen räsähti. Hoikahko, mutta aika pitkä kala kävi käsissä pyörähtämässä. Kun katselin kalaa, hoksasin sen olevan olettamaani pidempi. Ajattelin käyttää sitä vapamitalla, mutta kala oli eri mieltä ja ponkaisi veteen. Siinä olisi voinut olla vaikka 50cm kala, ei varmasti ollut kaukana. Hoikkuus vaan hämäsi alkuun kalan kokoa, kun arvelin sen olevan 45-47cm. Kalojen aktiivisuus tuntui hiljenevän ja jatkoimme matkaa alavirtaan. Polttiaiset olivat tehneet työtään ja otsaa ja korvia kuumotti jo valtavasti. On se jännä, kun mikään myrkky ei tunnu niihin tepsivän. Aurinkokin alkoi jo nousemaan ja valoisuus lisääntyi vauhdilla. Kun toviin kaloista ei kuulunut enään oikein mitään, lopettelimme kalastuksen neljän viiden välillä. Hetken jaksoimme tulistella ja paistoimme makkarat, mutta väsy vei miehet aika pian telttoihin. Parempi, mutta edelleen hieman vaisu yö. Peten kala olisi toki ollut kiva nähdä.

Heräsin taas noin viiden tunnin unien jälkeen, mutta tovin yrityksen jälkeen sain vielä tunteroisen nukuttua. Ihmeen tiukassa on uni. Pete oli hetkeä aiemmin noussut aamutulia virittelemään. Edessä oli leirin kasaaminen ja paikan vaihto. Siinä pakkaillessa kävi suomalaismies hetken porinoilla. Oli melkeinpä samoilta seuduiltakin kuin me. Harria oli saanut, mutta taimenten suhteen oli ollut hiljaisempaa. Hän oli myös ihmetellyt, kun taimenet eivät aktivoidu pintaan vaikka oli sattunut pupahätsiinkin. Iltapäivä käytetään yhteen paikkaan ja sitten pystytetään leiri loppuajaksi eri paikkaan. Iltapäivä ja alkuilta ei paljoa muisteltavaa tarjoa. Pientä taimenta löytyi ja jokunen siikakin, mutta vain yksi "ehkäparempi" kävi perhoa maistamassa. Suurin ylös tullut taimen oli reilu 30cm, minä sain vajaa kymmenen kalaa ylös. Päätettiin ajella leirin pystytykseen ja ruuan laittoon.

Taimenfileitä paistellessa alkoi elämää näkymään joella. Taimenet vaikuttivat ajavan mutuja. No nyt alkaa näyttämään paremmalta. Muusit ja taimenfileet hävisivät lautasilta joutuin, mutta kahvia odotellessa kalojen aktiivisuus tuntui jo hiipuvan. Lähdettiin virittelemään vapoja valmiiksi. Juha ja Masakin tulivat saunareissultaan parin muun kaverin kanssa. Äkkiähän siinä hyvä tovi vierähti turinoidessa ja vapoja kasaillessa. Jarilta oli sen verran puhti pois, että päätti vetäytyä telttaan nukkumaan.

Lähdettiin Peten kanssa alavirtaan tutkimaan. Otin mukaani vain nelosluokan vavan pupahätsien toiveessa. Ensimmäisestä potentiaalisesta paikasta Pete nappasikin melkein heti 47cm taimenen pienellä Lotolla. Kuulimme hämärässä pari loiskausta, joten kokeilin tarjoilla muutamia pupiakin, mutta niihin ei tuntunut olevan lainkaan kiinnostusta. Sitten ryöpsäytti ensimmäisen sadekuuron, jonka jälkeen tuli hetkeksi tyyntä ja miljoonat polttiaiset ilmestyivät taas iloksemme. Iho oli niistä jo niin ärtynyt, että jokisen pureman tunsi turhan selvästi. Pete lähti kalastelemaan alaspäin. Minä päätin vielä hetken odotella kuuluuko kaloja. Kun kaloja ei kuulunut, eikä pupiin vaikuttaneet kalat innostuvan, päätin sirtyä hieman reilummasti alavirtaan. Huomasin heti lähtiessäni todella synkät pilvet ja hetken jo mietin, että onkohan tässä järkeä jatkaa. Loppureissulle oli lupailtu varsin epävakaista ja tuulista, huonolla tuurilla vettä tulisi varsin paljon. En ehtinyt edes kävellä perille kun taivas aukeni kunnolla. Vettä tuli liki kaatamalla vartin verran. Kyhjöttelin perille päästyäni koivupuskan alla ja nautiskelin oluen. Onneksi sade kuitenkin hellitti ja keli vaikutti hieman kirkastuvan. Harmikseni vaan samalla alkoi tuuli yltymään, eikä nelosluokan vavalla heittäminen ollut kovinkaan nautittavaa.

Yhtään kalaa ei edelleenkään näkynyt. Näin hiljaista en muista juuri koskaan nähneeni. Heittelin hetken sokkona pupia, mutta sitten päätin laittaa pientä vihertävää tinseliä siiman päähän. Petekin saavutti minut, väliltä ei ollut löytynyt mitään mainittavaa. Pete meni hieman alapuolelleni heittelemään. Aika pian Vicke Slim-vaapussa oli taas tärppi. Ja vain hetki alempana uusi, tällä kertaa pysyi kiinnikin. Heti otteista näki, että nyt on parempi kala. Lähdin haavikaveriksi ja kohta haavissa lepäili komea taimen. Mittaa saatiin kalalle 58cm. Aika pian Petellä kävi vielä yksi kala muttei tarttunut. Sitten hyppäsi mun vihreään pikkutinseliin taimen kynttiläloikalla kiinni. Sain kalan jo liki haavimisetäisyydelle, kunnes tämä arviolta 40-42cm kala irtosi. Pete ihmetteli noin kymmensenttistä vaaleahkoa ahventa rantavedessä. Nappasin sen käsin kiinni ja ihastelimme sitä hetken. Kauniin värisiä on kirkkaiden vesien ahvenetkin. Kun muuten kaloja ei enää kuulunut, lädettiin kokeilemaan vielä alempaa loppuliukua. 

Pete saikin melkein heti hauen. Pian mulla kävi tinselin perässä pyöräyttämässä kohtuullisesti, mutta en saanut kalaa enää uudestaaan ottamaan. Ei ottanut Peten vaappuunkaan (tai lusikka se melkeinpä ennemmin on), mutta reilusti alempaa perhon ulottumattomista Pete narautti yli 40cm taimenen. Tuuli oli jo yltynyt melkoiseksi, heittäminen perholla oli mahdollista enää sivumyötäiseen tai myötätuuleen. Puuskat olivat varmasti jo lähempänä kymmentä metriä sekunnissa. Kun loppuliu'usta ei muuta kuulunut, palattiin vielä aiempaan ottikohtaan. Aurinko oli ehtinyt nousta jo reilusti ja valoa riitti mukavasti. Ajattelin tinselinkin kelpaavan nyt paremmin. Onnekseni tuulen suunta oli hieman taaempana ja sain heittoihin pari metriä lisäpituutta. Kovin kauaa en ehtinytkään tinseliä tarjoilla, kun jälleen taimen iski komealla kynttiläloikalla kiinni. Tällä kertaa kala pysyi haaviin saakka. Mittaa paksulla kalalla oli noin 42-43cm. 

Kynttilähyppääjä

Juuri kun vapautin kalaa, kuului minun ja Peten välistä mosaus. Minä en aivan tarkasti nähnyt, vain suunnilleen, mutta Petellä oli tarkka käsitys kohdasta. Ryhdyinkin heti kokeilemaan, mutta kala oli hiukan kaukana ja vaati tuulessa nelosen välineillä varsin onnistuneen heiton. Heti, kun heitto onnistui ja sain tinselin valutettua oletetulle kalan kohdalle, pinnassa posahti. Tunsin heti, että kala on edellistä suurempi. Elättelin toiveita jo 50cm rajan rikkoutumisesta, mutta haavissa totesin kalan olevan hieman pienempi. Jälleen pulska kala, pituutta noin 46cm. Tämän jälkeen oli hetken hiljaisempaa ja miehistäkin alkoi loppumaan virta. Sain kuitenkin vielä hieman alempaa tärpin. Arviolta hieman alle 40cm kuitenkin irtosi aivan lähelläni. Sen jälkeen lopettelimme kalastuksen ja lompsimme väsyneinä miehinä pienen marssin teltoille. Kello oli yli kuuden paikallista aikaa. Tulistelimme vielä hetken aikaa, kunnes kömmimme nukkumaan lähempänä kahdeksaa.

46cm voimanpesä

Jostakin syystä uni ei taaskaan meinannut maistua. Kuulin kaikki tapahtumat ympärillä, nukkuminen oli lähinnä silmät kiinni torkkuilua. Kunnon koiran unta. Jari nousi ennen yhtätoista. Kun uni ei meinannut millään tulla silmään ja kuulin Jarin viritelevän kalavermeitään, kävin tovin ylhäällä kertoilemassa yön kalastuksesta ja kyselemässä Jarin kalastussuunnitelmia. Menin kuitenkin takaisin pötköttelemään ja surffailin tunteroisen puhelimella. Päätin vielä ennen yhtä yrittää nukkua. Onneksi torkahdin vielä reiluksi tunniksi ja nousin kahden jälkeen melkoisen nuutuneena. Pete oli jo ylhäällä. Nautiskeltiin aamupalaa rauhassa. Tuuli oli edelleen kova ja pari pientä sadekuuroakin pudotteli. Tulilla istuskeli muitakin ja aika kului vauhdilla turinoidessa. Jarilla oli pidellyt kalalla hiljaista, pieniä oli tullut. Olikohan yksi paremman oloinen käynyt tärppäämässä. Kellon lähestyessä jo alkuiltaa, päätettiin laittaa ruoka ja lähteä sitten viimeiseksi yöksi kalalle. Kasvishernari palvilihalla, sipulilla ja sinapilla höystettynä maistui kyllä joen äärellä erinomaiselle. Jälkkäriksi vielä kahvit cookien kera. Pannaria vaille täydellinen ateria. 

Onneksemme hetkeen ei ollut enää satanut. Ennusteen mukaan sateita voisi tulla pitkin yötä, joten oli tuurista kiinni miltä puolelta tuntureita pilvet sattuvat liikkumaan. Kahdeksan jälkeen otimme siirtymän autolla ja sitten laitoimme hyvän tovin tossua toisen eteen. Tällä kertaa varustauduin kutosen streamervavalla ja pupa-/pinturikalastusta varten kasasin lasikuidun, vaikka tuulta luvattiin pitelevän läpi yön. Mukavat pintahiet saatuamme päästiin viimein jokivarteen. Hikeä kuivatellessa katseltiin näkyisikö kaloja. Yhtään pintakäyntiä ei näkynyt, eikä kyllä vesiperhosiakaan. Alkoi vaikuttamaan siltä, ettei pupia tarvita tänäkään yönä. Hien kuivattua jäimme Jarin kanssa niille seuduille heittämään, Pete meni alapuolen loppuliu'ulle. Kaloista ei kuulunut mitään. Hämärä eteni vauhdilla, päätin lähteä alavirtaan katselemaan näkyisikö kaloja. Seuraavilla paikoillakaan ei tovin katselun jälkeen näkynyt kaloja, mutta päätin silti heittää hieman pupaa. Tuulen ja hieman haastavan virtauksen vuoksi into tyssähti pariin kymmeneen heittoon ilman tulosta. Mutta lasikuituun hommaamani Cortland 444 persikka wf tuntui kyllä tuovan enempi lasikuidun henkeä esiin mitä aiemmat siimakokeiluni. Jari tuli alapuolelleni kalastamaan, päätin itse mennä yläpuolen niskaa koluamaan tinselillä. Kahlailin varovasti niskalla ja heittelin niskalta yläpuolelle suvannon puolelle. Aika lailla heti, kun heitin päävirran keskelle reilusti nielun yläpuolelle, alas valuvaan tinseliin posautti komeasti. No nyt on parempi kala kiinni! Kalassa riitti virtaa ja hetki sinä meni ennen kuin se antautui haaviin. Kahlasin rantaan mittaamaan kalan ja otin pari kuvaa. Oikein kaunis ja hyväkuntoinen 54cm taimen. Sitä vapautellessa huomasin Petellä olevan otsalamppu päällä edellisessä loppuliu'ussa. Jahas, sielläkin on kala. Pian tulikin viestiä 43cm taimenen verran. Joku parempikin oli käynyt pari kertaa räsäyttämässä tarttumatta.

54cm niskalta illan pimetessä

Hetken fiilistelyjen jälkeen kahlailin niskalle jatkamaan. Yön pimetessä vaihdoin pienen mustan streamerin ja jatkoin heittelyä. Aika pian yksi kala kävikin läsäyttämässä perhoon, muttei tarttunut, eikä noussut enää uudelleen. Uusi Guidelinen Highwater Evolve siima tuntui aika passelilta luokkaisenaan BVK:hon ja pitkäbellyisenä (14,5m) siimana oli helppo käsitellä pitkälläkin siimalla. Voimaa riitti oikoa vielä pienehköt streamerit hyvin, vaikkei varsinainen stramersiima olekaan. Tuulisten kelien monikäyttösiimaksi pohjoiseen ja korriaikaan sitä kaavailinkin. Joko en ehtinyt päästä siiman kanssa aivan sinuiksi, tai aivan Rio Grandin veroiselta speijailusiimalta siima ei tuntunut. Asiansa ajavalta siimalta kyllä vaikutti. Kun enempää kalakontakteja ei kuulunut, lähdin sitten alaspäin. Pete oli siirtynyt alapuolelleni loppuliukuun, tai olisiko ennemmin välivirta. Jari oli heitellyt lähettyvillä hetken, mutta piteli taukoa kivellä istuen. Lähdettiin Jarin kanssa alaspäin seuraaville virroille. Jonkin verran alempana kuulimme Jes! -huutoja yläpuolelta. Tovin kuluttua tulikin kuvaa komeasta 63cm taimenesta. Harmi vain pikaisesti pimeässä napattu kuva oli pahasti heilahtanut. Kauaa emme ehtineet kalastaa seuraavalla virralla kun Pete soitteli ja ehdotteli makkaratulien virittelyä. Kalalle ei kuulema ollut enää kiirettä. Meillä Jarin kanssa poltetta vielä oli, joten Pete tallusteli seuraamme ja istahti toviksi kivelle. Mulla kävi streamerissa melkein heti kala, joka irtosi muutaman sekunnin jälkeen. Tuntui "normikokoiselta" eli arvelin sen 40-45cm kalaksi potkujen perusteella. Muita kaloja ei virrasta kuulunut. Istuttiin kolmestaan toviksi alas ja ihmeteltiin pimeää virtaa. Kaloista ei vaan kuulunut eikä näkynyt mitään. Ihmeellistä. 

Tovin istuskelun jälkeen lähdettiin katsomaan vielä seuraava virta. Sieltä Pete saikin melkein heti taas samalla luottopelillään reilun 40cm taimenen ja karkuutti pari. Paikka oli perhomiehelle hieman hankala pusikoiden vuoksi, joten hirveän kauaa en siinä jaksanut huiskia. Yhtäkkiä synkkien pilvien sijaan yläpuolella kajasti valoa. Katsoin ylöspäin ja leuka loksahti auki. Pilviverho rakoili juuri yläpuolellamme ja taivaalla loisti upea, liki valkoinen revontuli loimutellen. Kauaa ei tätä ehditty ihastella, kun se alkoi häipymään. Muutama tähti näkyi vielä jokusen minuutin, kunnes taivas peittyi taas pilveen. Olipa lähes maaginen hetki. Harmi kun ei heti älynnyt kaivaa puhelinta esille kuvaa varten. Siirryttiin takaisin ylemmälle virralle, jota Pete alkoi ronkkimaan uistimellaan. Ja johan löytyi aktiivisia kaloja. Harmikseen Pete sai vain yhden ylös. Noin nelikymppisen, jonka haavitsin. Yksi kala oli tuntunut ihan mukavalta. Mahtavasti oli nyt ottia uistimiin. Sanoinkin Petelle jo aiemmin, että nyt kannattaa nauttia ja "antaa palaa", kun kerrankin kala on hyvällä otilla uistimeen. Kunnon hyönteishätsien aikana saa yleensä virvelimies ihastella muiden touhuja. Silloin on kalan saaminen todella haasteellista uistimella.

Pilviverho repeää yöllä. Uuden puhelimen pimeäkuvauskyky on kyllä huikea

Peten koluttua koko virta jatkettiin matkaa ylävirtaan. Pikku hiljaa yön pimein hetki alkoi taittumaan. Kävin kokeilemassa samaa niskaa uudestaan. Mustaan streameriin ei tapahtumia. Laitoin seuraavaksi oranssirunkoisen cree-siipisen matukastreamerin. Melko pian niskan päällä kala kävi "merkkaamassa", muttei ottanut kiinni. Eikä suostunut enää uudestaan ottamaan. Peten otsalamppu syttyi pariinkin otteeseen alempana. Jari oli kaverina, lähinnä Peten kalastusta katsellen ja kuvia ottaen. Valuttelin myös hetken pientä vihertävää surffia tuloksetta. Vaihdoin sitten tutun vihertävän tinselin paikalleen. Niska tuntui hiljentyneen. Siirryin heittelemään välivirtaa. Pete kävi huikkaamassa matkalla ylöspäin, että 56cm ja 45cm oli tullut samasta paikasta, mistä 63cm tuli aiemmin. Silloin oli heittänyt siihen vain kaksi heittoa. Aikoi lähteä ottamaan revanssia ylempään loppuliukuun aiemmasta räsäyttelijästä.

Välivirta oli hiljainen. Menin Jarin kaveriksi heittelemään hetkeksi vielä hieman alemmas, mutta tuuli haittasi siinä pidemmän heiton heittämistä siinä määrin, etten montaa heittoa jaksanut. Jarikin lähti hieman edelläni jo kävelemään Peten luokse. Jo kävellessäni kuulin Peten mehustelevan jollakin kalalla Jarille. No sen revanssinhan mies oli saanut, paksun 56cm:n taimenen. Kaukaa oli ottanut, varmaan 40 metrin päästä suvannon puolelta loppuliu'usta, joten eipä olisi ollut perhomiehellä edes asiaa sille kalalle tarjota perhoa. 

Peten saama pulska 56cm

Pete oli vinkannut Jarille virran tauksen pajupuskista, joiden luota Peten kaverit olivat saaneet taimenia viime kesänä. Tuuli vaan haittasi inhottavasti ylävirran puolelta. Vettäkin alkoi satamaan, välillä aika reilustikin. Lopulta Jari sai perhon kunnolla virran takareunaan, eikä perho valunut varmaan kuin metrin pari, kun pinnassa posahti. No nyt on Jarillakin pirteä menijä siiman päässä. Haavin hetken kuluttua kalan. Oikein mukava 50cm taimen, hieman hoikahko tosin. Jari jatkoi heittelyä ja siirtyi vähitellen hieman ylemmäksi. Niinpä minä päätin kokeilla vielä pari metriä kauempaa toisen pajupuskan juurelta, joka oli jo hieman virrasta irti, mutta mukavan pyörteen vieressä. Ylävirrasta tuleva tuuli oli vasurille hankala ja tarkan heiton saaminen vaati matalaa heittoa tiukalla loopilla. Muutamalla yrityksellä sain kuitenkin perukkeen oikeamaan suoraan eikä alavirtaan ja perho tipahti puolen metrin päähän puskasta. Eikä perho ehtinyt mennä metriäkään kun vedenpinta jälleen repesi. Kalassa oli mahdottomasti virtaa ja se veti vauhdilla sivulle. Hetken jo ihmettelin, että ottiko koskihauki kiinni, kun niin jännästi vei sivulle. Kala puski jopa ylävirtaan melkoista vauhtia. Aika nopeasti väsyessään kala lopulta paljastui mukavan kokoiseksi taimeneksi, jonka suupielessä perho oli aivan sivulla. Niinpä haaviin solahti komea 53cm taimen, joka oli jonkin verran paremmassa lihassa kuin Jarin kala. 

Jarin 50cm

Ja mun 53cm

Kun laskin kalan takaisin, huomasin molempien kalojen huilivan parin metrin päässä toisistaan. Hieno näky. Jari yritti vielä koluta loppuliukua, mutta tuuli teki hommasta vaikeaa. Minäkin kokeilin vielä hetken, mutten saanut kuin perhon kiinni perholiiveihin lapaluun kohdalla.. Mutta hieno lopetus saatiin reissulle! Kaikki saivat komeat kalat varmaan puolen tunnin sisään. Tyytyväisin mielin, mutta väsynein askelin taapersimme takaisin autolle. Sen verran loppuhuipennus venytti reissua, että olimme autolla vasta viiden jälkeen Norjan aikaa. Paistoimme leirillä pikaisesti makkarat ja kömmimme nukkumaan puoli seitsemän aikaan. Nukkumisaikaa jäi ruhtinaalliset neljä tuntia ennen kellon soittoa.

Herääminen oli oletetun mukaisesti varsin nihkeää. Vettäkin sateli lähes tauotta. Teltan pohja oli päästänyt vettä läpi kastellen makuualustan pohjan. Pakattuani omat nukkumavälineeni lähdin laittamaan aamupalaa. Pete ja Jari kokosivat sillä välin teltat. Kevyehkön ja pikaisen aamupalan jälkeen odotti reissun huipennus, pesulla käynti. Raikas jokivesi vesisateessa ei ehkä aivan kotisuihkulle ja saunalle vedä vertoja, mutta kyllä se kummasti piristi. Sitten oli edessä Juhan ja Masan hyvästeleminen ja pitkä kotimatka sai alkaa. Vettä ja kovia ukkosia riittikin yli puolet matkasta. Välillä vettä tuli niin, ettei auton konepeltiä nähnyt. Autoja oli ajanut parkkiin pysäkeille ja tien laitoihin odottelemaan, mutta meillä ei ollut siihen aikaa. Kieli keskellä suuta ajaen päästiin kotiin.

Rankka, mutta jälleen mukava reissu. En tiedä mihin unet on tänä kesänä kadonneet, normaalisti nukun kuitenkin kohtalaisesti reissussa. Harvoin mitään pitkiä unia kylläkään, mutta sellaisia 6-8 tunnin unia, joilla jaksaa jo aivan hyvin. Tämä reissu jää mieleen erityisesti Peten hienona onnistumisena, nyt oli uistinmiehen olosuhteet. Eipä se ole meiltä muilta pois, mahtavaa oli seurata sitä touhua ja miehen iloa. Mielelläni olisin toki tarjoillut pupiani pupahätsien keskellä lätiseville taimenille, mutta eipä sitä voi luonnon touhuja määräillä, vaan on mukauduttava niihin olosuhteisiin mitä tarjotaan. Mulla oli tapahtumamäärältään harvinaisen vähäinen reissu, mutta jokunen kala kävi sentään haavissa saakka. Yleensä on tosiaan vähintään tärppejä ja karkuutuksia tullut, jos saatujen kalojen määrä on ollut vähäistä. Hieno revontuli keskellä synkkiä sadepilviä oli myös mieleen painuva kokemus. Polttiaisia oli myös todella paljon ja ne kiristivät väliin jo hermojakin. Se on jännä, ettei niitä oikein millään myrkyllä saa pidettyä loitolla. Perjantai-iltana oli otsa ja korvat jo niin hellänä kuppaamisesta, ettei oikeastaan edes pystynyt laittamaan myrkkyä kun se kirveli niin paljon. Tuulessa ja sateessa oli se hyvä puoli, että silloin niistä ei ollut lainkaan haittaa ja iho sai huokaista.

Tässäpä taisi olla tämän vuoden virtavesikalastukset, jollei sitten taimenen rauhoituksen jälkeen vielä jonnekin Kainuuseen eksy. Tai vaihteeksi harriongelle. Todennäköisimmin kuitenkin keskityn hauen pyyntiin. Ja niin, sain kuin sainkin Jarin Red Truckin tehtyä ennen reissua. Aika voimakas ja pitkäheittoinen vapa on kyllä kyseessä. Tyvessä riittää vääntöä ja toiminta on aika kärkipainotteisestikin progressiisinen ja nopea. Tai näin minä pienellä kokeilulla tunsin. Vavalla heittää varmasti seiskaluokan siimojakin, mutta uskon sopivilla kutosen siimoilla hyvän rytmin löytyessä olevan melkoisen pitkäheittoinen.

Jarin Red Truck #6 9´

Ostin hiljattain uuden puhelimen, joten toivottavasti kuvien laatu hieman paranee. Ainakin tuolla Huawei P30 Prolla saa todella upeita kuvia ja hämäräkuvaus on käsittämätöntä. Pimeässäkin saa selviä kuvia. Talven tullen tulee varmaan taas jotain vavanrakennusta kehiteltyä. Pari ideaa on jo muhinut mielessä. Ja niitä perhoja. Kukahan niitä tekisi..? Mielessä on jo hetken ollut, että sitoisin streamer- ja pinturirasiat kuta kuinkin uusiksi. Sieltä löytyy jo joitain aika vanhojakin perhoja, jotka ovat ihan ok näköisiä, mutta kovin harvoin päätyvät siiman päähän. Vaatinevat siis pientä päivitystä, jotta nekin saisivat mahdollisuuksia siiman päässä. Aika harvoja perhoja kalat hakevat suoraan askista. Korkeintaan salalarvan.