Kevätterveisiä

Tervehdys!

Onpa aikaa vierähtänyt viimeisestä blogitekstistä. Pahoitteluni. Mutta koitetaan taas terästäytyä, kun kevätaurinkokin jo komeasti paistaa.

Talvi on vierähtänyt kalastuksen suhteen pääosin vavanrakennuspuuhissa, kuinkas muuten. Perhojakin on tullut sidottua muutama kymmen, hieman aiempiin talviin nähden piristystä. Pari pikaista hauenkalastuspistoa olen myös tehnyt, mutta ylös saakka kaloja ei ole vielä tullut. Yhden oikein komean hauen näin kuitenkin etäältä. Kuhmossa käytiin viime viikonloppuna korrikalastusviikonloppu, mutta siitä ei juuri kerrottavaa ole.

Aloitetaan perhoista. Kun olimme Kuhmon korriviikkojen puuhamiesten kanssa sopineet, että pidän esitelmää taimenen koskikalastuksesta Kuhmossa ja sidotutan parit ottiperhot, aikaa vierähti usea ilta niihin valmistautuessa. Ajatuksena oli sidotuttaa kumijalkainen korrinymfi, joka on ollut yksi suosikeistani viime keväinä. Siitä olen kehitellyt erilaisia värimuunnoksia oranssin, ruskean ja mustan sävyin. Sidoskelinkin muutaman kymmenen korriperhoa niin pintaan kuin pinnan alle reissuun valmistautuessani. Sidoin myös muutaman ruskean liitsin ja simpun, jotta voi kalastella myös syvempää.

Mm. nämä korriperhot tuli sidottua

Ja tällaisia simppuja

Haukiperhoja olen myös muutamia tehnyt. Esimerkiksi tämän Saksa-teemaisen.

Vavanrakennus on vienyt runsaasti aikaa. Tammikuussa värkkäilin ensimmäisen "tilausvapani", kun loppuvuodesta eräs oululainen perhonsitojamestari sellaista tiedusteli. Kasailin hänelle Red Truck Dieselin #6 9':n "peruskilkkeistä" ilman sen suurempia krumeluureja. Aivan onnistunut väriyhdistelmä siitä tuli, tosin hitusen korostuneemmin olisi viininpunainen voinut näkyä myös pilvisellä kelillä. Auringonpaisteessa on varmasti näyttävä. 

"Tilaustyö" Red Truck Diesel #6 9'

Seuraavaksi otin työn alle hieman spesiaalimman aihion. Tutustuin viime kesänä Finnmarkissa amerikkalaiseen Staniin. Hän on myös rakennellut vapoja, erityisesti lasikuituja. Ihastelin hienoa klassiseen tyyliin toteutettua mustaa lasikuituvapaa. Hän kertoi aihion olevan hänen ystävänsä James Greenin itse tekemä. Olin nähnyt joitain Jamesin aihioita amerikkalaisella lasikuituvapojen rakentelijoiden foorumilla, mutta alkuun en osannut siihen yhdistää. Talven aikana sain Stanilta Jamesin yhteystiedot ja helmikuun alussa sain odotetun paketin, Greenin Explorer-sarjaa viitosluokassa. Siitä alkoikin sitten suunnittelu ja mieleisten komponenttien etsintä. Ajatuksissa oli, että haluan perinteisen tyylin kahvan sekä liukurenkaisen alas lukittavan kelakiinnikkeen. Jälkimmäisestä tulikin sitten melkoinen haaste. Tilasin pari erilaista liukurenkaista kelakiinnikettä, mutta molemmissa oli puuinsertti niin nafti, ettei siihen meinannut millään saada paksun lasikuituaihion kokoista reikää tehtyä. Tiedustelin insertin kokoja vielä mm. Lemken toimittajalta, mutta häneltäkään ei löytynyt sopivaa. Varalta tilasin vielä pari perinteisempää kierrettävää alas lukittavaa kelakiinnikettä, mutta ne eivät silmiä miellyttäneet. Päädyin lopulta laittamaan liukurenkaisen kelakiinnikkeen siten, että se ei ole täysin keskitettynä, kun sitä ei siten saanut tehtyä. Painopiste on hieman enemmän kelan puolella, mikä ei kyllä haittaa yhtään. Ongelma on enemmän esteettinen.

Myös lakkausten kanssa riitti haasteita. Kohentelin sidonta-/vavanrakennusnurkkausta helmikuussa. Ostin liimalevytason ja tein siitä koko seinän mittaisen vavanrakennuspöydän. Käsittelin pinnat kiinanpuuöljyllä, pyyhin ylimääräiset pois ja annoin kuivaa pari päivää viileähkössä autotallissa. Sisälle tuotuani pöytä tuoksui alkuun hyvin voimakkaasti, harrastehuoneen ovea piti pitää kiinni, kun muuten koko talo tuoksui öljylle. Huoneessa puuhastellessa silmiä alkoi kirveltämään ja kuivaa yskää pukkaamaan. Ilmeisesti lakka ei tykännyt näistä öljyhöyryistä, ja mulla oli valtavia ongelmia mikrokuplien kanssa. Pariin kertaan rappasin lakat ja sidokset kokonaan pois, kun lakkauksista tuli niin ruman sameita. Lakka on kuitenkin itselleni tuttua, olen sillä useita vapoja tehnyt, joten en keksi mitään muuta syytä, kuin tuo puuöljy, miksi lakkaus kerta toisensa perään epäonnistui. Lopulta sain sellaisen lopputuloksen, minkä kanssa voin jo (ehkä) elää. Aurinkoisella kelillä mikrokuplia vielä erottanee, mutta muuten lopputulos näyttää aika hyvältä.

Eniten harmittaa kuitenkin se, että kun kerrankin saa aika uniikin tuotteen, niin heti meinaa joka asia tökkiä. Mietin ensin, että nimeän vavan Via Dolorosaksi, mutta lopulta vapa sai yhden hienon taimenjoen nimekseen. Toivottavasti vapa pääsee käyttöön ensi kesänä jossain päin Finnmarkia. Nimeksi mietin myös Rhyacophilaa ja Vulgataa, mutta olisiko vapaa silloin voinut käyttää muuhun kuin yhteen tarkoitukseen? 😄 Koska liukurenkainen kelakiinnike on varsin kevyt, laitoin vavan tyveen sisälle 6-7 grammaa lisäpainoa tasapainottamaan. Silti painoa vavalle kertyi vain 84 grammaa. Vapaan ei voi hirveän kevyttä nykyaikaista kelaa laittaa, jos haluaa pitää vavan tasapainoisena. Nyt käytössä on painavahko Hardy Angel2 4/5, hieman kevyemmän pystyy vielä laittamaan.

Kahvasta tein Ritz-henkisen perinteiseen tyyliin. Muotoilu on hyvin vähäistä ja kahva paksunee eteenpäin. Yllättävän miellyttävä pitää ja heittää. Vaparenkaat ovat varsin pienet. James ohjeisti näin, jotta vavan etupainoisuutta ei korosta entisestään.  Kärkirenkaan putkea lyhensin reilun millin tämän takia. Sidokset ovat ruosteenruskeaa silkkiä pienin valkoisin koristein. Siimanohjain on klassinen agaattisisuksinen kahvi-vaalea -sävyssä. Puuinsertti on jotain juuripahkaa.

Ristin vavan yhden hienon joen mukaan

Aika hillitty lopputulos

Tyylikäs, kivan tuntuinen aihio vavassa on. Kohtalaisen pehmeä, mutta kuitenkin yllättävän nopeasti palauttava. Ei mikään heittolinko, parhaimmillaan 10-15 metrin etäisyyksiin. Hyvissä olosuhteissa ja oikealla siimalla ei 20 metriä ole silti mikään ongelma. Toivottavasti pääsen kokemaan hienoja pintaperhokalastushetkiä vavan kanssa. Tytötkin testasivat vapaa takapihalla. Meillä ei aloitetakaan perhon heiton harjoittelua millään halpisvavalla, vaan heti uniikilla lasikuidulla. 😄

Seuraavaksi siirryin haukivavan kimppuun. Tilasin loppuvuodesta Amerikasta hyvästä alennuksesta Hook&Hackle Xi #10 9':n. Tämä kauppa teettää aihiot jollakin amerikkalaisella valmistajalla, edellinen sarja kuulosti olevan G-Loomisin tehtaalta. Aihioita on kehuttu hinta-laatusuhteeltaan erinomaisiksi ja niissä on elinikäinen takuu. Tähän oli mielessä jo melko valmiit suunnitelman ja tarvittavat komponentin oli jo tilattu valmiiksi. Niinpä vapa valmistui alle viikossa, insertin kävin tosin sorvaamassa jo aiemmin. Alkuun suunnitelmissa oli laittaa sidoksiin myös hieman oranssia twistiä, mutta kyllä lopputulos tuollaisenaan on ihan kiva. Akryyli on puuta painavampi insertissä, samoin kiinnikkeen metalliosat ovat tuhtia tavaraa, joten kelakiinnikkeestä tuli kohtuu painava. Samoin Duplon/EVA on hieman korkkia painavampaa, joten vavasta ei tullut huippukevyttä, mutta toisaalta se mahdollistaa hieman keveämmän kelan käytön. Vavan valmistuttua pääsiäisenä lähdin heti seuraavana päivänä testaamaan sitä. Kymppiluokan Big Mama interinä oli todella helppo heitettävä, renkaastakin sai helpolla heiteltyä 20 metrin siivuja. Ja nyt isotkin perhot lentävät ongelmitta. Lyhyellä testireissulla ei kalakontakteja tullut, joten aihion toiminnan arvioimista kalojen kanssa joutuu vielä odottelemaan. Hintaisekseen tuntuu erinomaiselta vavalta. Vapa painaa 124 grammaa, mikä on kymppiluokkaiseksi vielä kohtalaisen kevyt. Uskoisin, että tasapainon löytää vielä noin 160-170 grammaisella kelalla.

Niin kutsuttu "Fade wrap" -sidos istuu hauskasti aihioon

Duplon kahva on yllättävän miellyttävä kylmällä kelillä

Akryyli on kovahkoa työstää insertiksi, mutta lopputulos tuo erilaisuutta

Niin se korrireissu. No, se meni pääosin ulkoilmaa ottaessa. Meitä piti olla muutaman hengen porukka kalastelemassa, mutta lopulta olimme Jarin kanssa kahdestaan. Seuranamme oli joka päivä paikallinen uistinmaisteri Hannu, myös raahelaisen Jaskan ja kaverinsa Joelin kanssa kalastettiin päivä. Olosuhteet olivat haasteelliset. Perjantai-iltana ja lauantaina keli oli todella vaihtelevaa, pääosin varsin tuulista. Perjantaina Hannu onnistui kuitenkin uistimella nappaamaan noin 55cm istukkaan. Välillä tuli lumi- räntä ja raekuuroja. Tuuli teki perhon heitosta vaikeaa eikä me nähty koko lauantaipäivän aikana ainuttakaan pintakäyntiä. Muutamia korreja päivän aikana näkyi. Jari onnistui kuitenkin saamaan Hannun itsetekemällä lusikalla noin 55cm:n taimenen malliksi. Samaan aikaan Jaska kuitenkin ilmoitti toiselta koskelta, että kaloja näkyy pinnassa ja tapahtumiakin piisaa. Lopulta saivat ylös vain yhden 51cm kalan streamerilla, mutta mahdollisuuksia oli ollut useampaan. Erityisesti se ihmetytti, että edes yhtään harjusta ei napannut perhoihin, vaikka kokeiltiin välillä myös pohjan tuntumasta risukopilla ja liitseillä.

55cm taimen Hannun tekemällä kevennetyllä lusikalla

Huhtikuussa on monenlaista keliä tarjolla

Sunnuntaina olimme koko viiden hengen porukka samalla koskella. Koski oli liki kuollut. Hannulla kävi yksi taimen uistimen perässä pyöräyttämässä ja sama kala mahdollisesti myös Jaskan streamerin perässä. Yhtään kalaa ei ollut kenelläkään kiinni koko päivän aikana, muutamia pintakäyntejä sentään näimme. Sitä oli vaikeaa ymmärtää, ettei edes pieniä kaloja tullut yhtään, kun niitä on tuolta tainnut aina tulla jokunen parempien kalojen lisäksi. Montaa korria emme päivän aikana nähneet. Jaska ja Joel lähtivät kotimatkalle kolmen maissa, Hannu luovutti neljän maissa ja me Jarin kanssa viideltä. Reissu oli mulla täysin tärpitön, ensimmäistä kertaa koskaan. Toki tällä reissulla ei ollut aivan normaaliin tapaan inspiraatiota alkaa "kaivamaan" kaloja, mutta tuli sitäkin kuitenkin jonkin verran kokeiltua ja useita perhoja pohjaan jätettyä. Jos sitä olisi jaksanut systemaattisesti harrastaa, olisi jokin tärppi voinut tulla vaivan palkaksi. Mutta nyt näin. Tällaista se korrikalastussesonki on, välillä todella vaikeaa. Jälkeen päin on kantautunut huhuja, että eräällä koskella majaili oikea mahtitaimen. Odotellaan jännityksellä, saisiko joku sen pyydettyä jopa näytille saakka.

Jos kalat ovat passiivisia, voi keskittyä olennaiseen

Aiemmin viikolla oli ollut runsasta kuoriutumista. Eivät odotelleet viikonloppua

Tälle keväälle olen kalastanut vain muutamana päivänä, toki osa vain parin tunnin pistoja, mutta yhtään kalaa en ole vielä saanut. Rima ei ole ainakaan kovin korkealla tulevia reissuja ajatellen. Nyt on aika keskittyä hauen kalastukseen, siinä mennee toukokuu jouhevasti. Jarin kanssa ollaan etsiskelty edullista tasaperävenettä, josta olisi näppärämpi heittokalastaa kuin soutuveneestä. Aikeissa olisi etsiskellä uusia kalapaikkoja joten vene pitäisi olla kevyesti liikuteltava. Lauantaina löytyikin Torista pari vaihtoehtoa. Toinen meni heti, mutta toisesta ehdittiin jo sopia, että tulemme sunnuntaina sitä katsomaan Keski-Suomeen saakka. Ehdin jo illalla laittaa kärrynkin auton perään, kun Jaska laitteli kuvaviestiä, että olisikohan meille passeli paatti myynnissä. No olihan se ja alkoi tosissaan kiinnostamaan. Pelican Intruder, painaa vain 57kg, mutta kahdelle hengelle oikein passeli "täsmäpulkka". Pian selvisi, että vene on Rovaniemellä, jossa näinkin veneen kerran tositoimissa. Kova hauenkalastaja möi sitä, kun oli saanut uutta projektia itselleen. Illan aikana soittelut päätyivät kauppojen sopimiseen saakka. Ensi viikonloppuna saamme paatin uuteen kotiin. Samaan syssyyn saamme tuliterän viistokaiun. Se helpottaa heittokalastajan touhua kovasti, kun voi matalassakin vedessä luotailla sivuillekin, näkyykö kasvillisuutta, karikoita tai vaikka jopa kaloja. Jännä nähdä miten kalastus sen kanssa lähtee sujumaan.

Sunnuntaina kävin tyttöjen kanssa retkellä ja samalla muisteltiin virvelillä heittämistä. Itse en montaa heittoa ehtinyt heitellä, kun irrottelin uistimia koivuista ja selvittelin sotkuja. Siitä se taas lähtee ja niin kivaa oli, että vappuna mennään koko perheen voimin retkeilemään ja kalastamaan.

Eiköhän toukokuun aikana tule muutama perhokin tehtyä. Yksi vapa-aihiokin odottelee, Jarille pitäisi vielä vapa rakennella. Keväiseen HK Openiinkin tuli taas ilmoittauduttua, joten hauenkalastusta kevät varmasti pääosin tulee olemaan. Tälle keväälle kisa jaettiin kahteen sarjaan, Kaikki peliin ja Rennosti -sarjoihin. Koettiin jälkimmäinen meille paremmin soveltuvaksi, ei me niin tosissaan sitä osata ottaa. Haukivieheitä on tullut jokunen talven aikana taas hamstrattua. Siirryin myös väkäsettömiin koukkuihin, nyt alkuun vain linttaan väkäset, mutta seuraavat uudet koukut ovat sitten ilman väkäsiä. Aika näyttää pysyykö kalat yhtä hyvin kiinni. Ainakaan perhokalastuksessa eroa en ole juuri huomannut.

Eiköhän blogikin heräile taas talviuniltaan. Aika on kyllä ollut vähän kortilla, kun työn teon lisäksi pitää huolehtia kahden koululaisen opettamisesta. Töitä on sitten tehty iltaisin ja viikonloppuisinkin. Toivottavasti tilanne kohta normalisoituu. Eihän tässä ole osannut haaveilla kesän pohjoisen reissuistakaan vielä, kun ei tiedä pääseekö sitä mihinkään matkaamaan. Toivottavasti pääsee.

Mukavaa ja kalaisaa kevättä!