Yhteenvetoa kesästä Kainuun koskilla

Terve!

Ajattelin tässä perhokauden päätyttyä vähän niputtaa kasaan kuluneen vuoden kalastustani Kuhmossa ja osin muualla Kainuussa. Jos vaikka joku saa ideoita perhorasioiden täyttöön talven aikana, tai pohtiessaan kalastustekniikoita ja niiden käyttöä eri tilanteissa. 

Kuluva vuosi on ollut monella tapaa poikkeava esimerkiksi viime vuoteen nähden. Kevät oli reilusti jäljessä, tulvahuiput saavutettiin Kuhmossa monin paikoin vasta kesäkuun alussa. Kesä oli niin sateinen, että muutamilla koskilla ei normaaliin kesäveteen päästy missään vaiheessa. Ja runsaat sateet syyskuussa varmistivat sen, ettei syyskalastustakaan päässyt matalalla vedellä kokemaan ainakaan suurilla koskilla. Korkea vesihän ei sinällään kalastamista estä ja voi tarjota hienoja elämyksiä, mutta usein se tekee hommasta haastavampaa.

Kevätkauden kokemuksia

Vaikka kevät oli myöhässä ja vettä reilusti etenkin alkukesästä, toi "poikkeuksellinen" tilanne myös jotain positiivista tullessaan. Hankikorreja kuoriutui vielä toukokuun puolivälissä ja pääsin kalastamaan pintaperholla aina toukokuun 18. päivä saakka. Ennen kevättulvaa vedet ovat kirkkaita, koska humusta ei talven aikana juuri virran mukana liiku. Aurinkoiset ja tyynet kevätpäivät tuovat myös paljon haasteita pintaperhokalastukseen. Välillä olikin päiviä, etten saanut pintaperhoihin kriittisiä kaloja ottamaan, vaan kalakontaktit sain ainoastaan nymfeillä kalvon alta tai välivedestä sekä simpuilla pohjan tuntumasta. Mikäli aurinko painui pilveen, tuntui kalan saaminen olevan taas helpompaa. 

Korreja näkyi runsaasti 16.5.

Pidentynyt korrikausi antoi mahdollisuuden viritellä ottiperhoja. Testailin useita erilaisia simppuperhoja, joista erittäin simppelit zonkerista kiertämällä tehdyt perhot päätyivät jalostuksessa pisimmälle. Kokeilin tehdä niistä koukku ylöspäin uivia, erilaisilla painotuksilla. Kevein, matalaan veteen tarkotettu, tuli painotettua joko ketjusilmillä tai sitten laittamalla lyijyä köliksi koukun selkäpuolelle. Kolmella pätkällä vahvaa lyijyä sai koukun jo kääntymään, kun piti huolen siitä, että myös zonkeria oli riittävästi eli hieman enemmän koukun vatsapuolella kannattelemassa uintiasentoa. Keskipainoisen tein joko messinkisillä painosilmillä, jolloin uinnista saa jigimäisen poukkoilevan, tai messinki coneheadilla ja edellisen kaltaisella kölipainotuksella. Painavimmassa päähän tuli volfram-conehead ja yleensä vielä runkoon lyijyä. Näillä pärjäsi jo varsin monissa tilanteissa, niin matalassa lähes seisovassa vedessä erittäin hitailla uitoilla, kuin syvempien ja virtaavien monttujen koluamisessa. Näillä simpuilla tuli useita taimenia keväällä ja myös kesällä. Mielessä pyöri myös testiversio upposiimakalastukseen, johon oli tarkoitus tehdä rungon pohjustus foamista ja perho olisi tietenkin ilman painotuksia. Upposiimoilla oikein kevennetty perho leijuisi aivan pohjan yläpuolella ja mahdollistaisi tarvittaessa pitkätkin stopit. 

Evänsä menettänyt volframisimppu on ainoa jäljellä oleva kevään testisidoksista

Nymfeissä tänä vuonna oli ensimmäistä kertaa testissä kumijalkaiset korrinymfit, jotka tuntuivat kyllä toimivan erinomaisesti. Mustalla kumijalkanymfillä sain useita taimenia. Näitä tulee tehtyä myös tuleville reissuille, sekä kehiteltyä vielä uusia versioita. Pintaperhojen virittelyssä rantut kalat aiheuttivat harmaita hiuksia. Kun tutut ottiperhot, kuten Potemkin, eivät tuntuneet toimivan kuin harvoin, tuli kokeiltua muutamia uusia perhomalleja. Tuleville kausille teen testiin Pohjolan Perhokalastajassakin esiteltyjä foamikorreja.

Kovia kokeneita kumijalkanymfejä, toisesta pyrstökin lähtenyt

Eräs korripinturitesti, yksi taimen kelpuutti tämän

Kaiken kaikkiaan pitkittynyt korrikausi oli erinomaista opiskeluaikaa. Kalastin monipuolisilla tekniikoilla: pintaperholla tai kahdella pintaperholla, pintaperholla sekä nymfillä rigissä koukunmutkassa, painottamattomilla nymfeillä sekä vapaasti ajeessa että uittaen, painotetuilla nymfeillä pohjan läheltä sekä vapaasti että uittaen ja myös kohottelemalla, liitseillä, simpuilla sekä välivedestä että pohjasta, muilla streamereilla pintakalvosta pohjaan. Streamerkalastuksessa käytin sekä kelluvia että lasi-inter -siimoja. Intersiimat ja erittäin kevyt simppu antoi parilla reissulla mukavasti tapahtumia. Ongelmana oli vain kohtalaisen runsas simppukato perhorasiassa, tämän myötä ideoinkin koukku ylöspäin uivaa mallia. Koitin myös surffia ja nirhoja, ne ovat ajoittain tehokkaita. Virvelillä testasin simppuheittoliitsejä ja nirhaa hyvin tuloksin. Tehokkaimpia tekniikoita oli simppukalastus sekä painottamattomilla nymfeillä kalastus rauhallisesti uittaen. Välillä sain kaloja nousemaan pintaperhoihinkin. Taimenten keskikoko oli huhti-toukokuussa kohtuullinen, hieman yli 50cm. Aika paljon tuli sellaisia 53-54cm kaloja, mutta yhtään isoa en ylös saanut. Yksi vauraamman oloinen kala kävi tärppäämässä, lisäksi näin pari kertaa isomman kalan pintakäynnin. 

Toki täytyy huomioida, että korrikauden alkuvaiheet ovat mun kokemuksella erilaisia verrattuna loppuhetkiin. Varsinkin koskilla, missä pyyntipainetta on kevättalvella, kalat tuntuvat muuttuvan tarkemmiksi ja varovaisemmiksi aika nopeasti. Toukokuussa saattaa myös olla jo muitakin hyönteisiä liikkeellä eri lailla kuin kauden alussa. Vesien virtausten lisääntyessä saattaa kalojen olinpaikat muuttua reilustikin, joten kalojen käyttäytymiseen kannattaa paneutua. Seisovassa ja lähes seisovassa vedessä kalojen etsiminen on hidasta, jos pintakäyntejä ei näy. Erittäin hitaalla uitolla parin kymmenen metrin heiton uitto voi kestää pari minuuttia (esimerkiksi 30-40cm sisäänvedot 3-5 sekunnin pysäytyksillä). Jos kalastaa metrin parin haarukalla, kestää pitkän suvannon perkaaminen kohtuuttoman kauan.

Alkukesän kalastus

Alkukesä, tai se miten itse sen ajattelen, oli tänä vuonna lyhyt viivästyneen kevään myötä. Lehti tuli hetkessä puihin ja vedet alkoivat lämpeämään ja tulvat laskemaan kohtalaisen nopeasti kevään selätettyään. Tulvavedellä kalastaminen jäi itseasiassa aika vähälle. Kalastelin silloin pääosin pienemmillä joilla, missä vedet laskevat nopeammin mukavalle tasolle. Toki kävin suuremmillakin koskilla fiilistelemässä ja odottelemassa kauden kunnollista alkamista. Osaavahan ottaa kaloja tulvavedestäkin, mutta mulla ei tänä keväänä oikein löytynyt siihen pakottavaa tarvetta lähteä kunnolla yrittämäänkään. Kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna kalastelin näennäisesti mm. Yli-Vuokissa laihoin tuloksin. Esimerkiksi Änättijärvestä olivat jäät juuri lähteneet, mittasin koskiveden 2,5 -asteiseksi ohi ajellessani. Muutamilla reissuillani harvat kalakontaktit olivat mm. painoahvenessa. Taisin surffiinkin saada jonkin kalan nousemaan. Kävinkin testaamassa keväällä hankkimaani kelluntarengasta järvellä haukien ja ahventen perässä. Aika meni lähinnä renkaalla liikkumisen opetteluun ja ainoat kalatkin sain vasta rantaan tultuani.

Pajakan niska on keväälläkin kalastettavissa. Vesi tosin nousi tästä vielä reilusti

Keskikesä

Kesäkuun toisesta viikosta alkaen kuljin taas koskilla ahkerammin. Harjukset alkoivat kudusta selvittyään puremaan perhoja ahkerasti. Kesäkuun loppupuoli oli mukavaa streamer- ja surffikalastuksen aikaa. Sainkin silloin kesän suurimmat kalani. Tänäkin vuonna erityisesti ahvensävytteiset streamerit vakiinnuttivat entisestään asemaansa ottiperhoinani. Ahvensurffi, "kuituahven" ja zonkerista tehty painoahven antoivat hyvin kaloja. Ahventinselilläkin sain ainakin pari kalaa. Musta surffi toimi hyvin juhannukseen saakka, sen jälkeen teho hieman hiipui ennen kuin yöt alkoivat taas pimetä. Mustalla streamerilla sain myös ainakin pari kalaa. Tinseleillä ja muilla salakoilla sain vain muutaman kalan. 

Tällainen painoahven antoi hyvin kaloja

Pohjan tuntumasta sain mm. vihreällä ja vaaleanruskealla larvalla sekä oliivilla ja pheasant tail nymfillä. Juhannuksesta eteenpäin kuulapäisistä perhoista parhaiten toimi vaalea jäniksenkarvanymfi, jolla sain erityisesti rasvaevällisiä taimenia. Perho tuntui olevan parhaimmillaan kahden perhon nymfilitkan ylempänä perhona välivirrassa uitettuna. Näinä viikkoina kuoriutui jonkin verran vaaleanruskeaa päivänkorentoa. Ensimmäisen pupakalani sain tänä vuonna vasta heinäkuun alussa. Uskon tässä olleen vähän kalastajassakin vikaa. Kesäkuun korkea vesi vaikutti osin myös pupakuoriutumispaikkoihin, tai ainkain niihin mitä havaitsin.

Tänä vuonna kalastin varsin paljon foamisuperpupilla, jotka nostivat kovasti luottoani. Kokohaarukalla #12-16 pärjäsi hyvin ja käytin vain kahta väriä. Kuvia näistä löytyy kesän kirjoituksistani. Toki perinteisillä chenilleperäisillä jatkoperäpupilla sain myös, mutta niitä käytin aiempaa vähemmän. Kesällä käytin pintaperhoja turhan vähän. Parhaiten toimi tuttu caddis. Heinäkuussa satuin sitkeällä yrityksellä useita kertoja pupakuoriutumisen hetkelle, toki muutamia kertoja myös myöhässä. Välillä pintovat kalat tuntuivat olevan "kateissa", mutta toisina iltoina niitä löytyi tutuilta paikoilta. Viime vuotisiin muutamiin kokemuksiin erittäin rantuista kaloista en tänä vuonna juurikaan törmännyt. Mikäli löysin kalan heittokantamalta ja pääsin uittamaan perhoa riittävän hyvin ja tarkasti, kala aika usein hyväksyi perhon. Tänä kesänä tuli vain muuten tupeloitua ihmeen monta kalaa karkuutusten ja siimankatkotusten myötä.

Hieman edustavampi noin 55cm suorapyrstöinen eväleikattu taimen

Yhtenä iltana näin kaksi taimenta 10-15 metrin päässä minusta pintovan pupan perässä. Ajattelin kokeilla kuvata videolle kuinka kalastan niitä. Kun sain kameran aseteltua järkevästi, ei toista kalaa enää näkynyt eikä toinenkaan käynyt pinnassa enää kuin kerran. Kaksi kolmen minuutin videon pätkää kuvasin kalastustani ilman onnistumista ja luovutin. Jatkoin kalastusta ilman kameraa ja kolmannella heitolla suurempi taimen hyväksyikin pupani ja sain hetken pidellä mukavan kokoista kalaa. Olisi varmaan pitänyt siis ottaa vielä kolmas "otto" niin olisi voinut videoltakin tapahtumaa ihmetellä.

Loppukesä

Koska työt loppuivat Kuhmossa jo heinäkuun kolmannella viikolla, ei kotiin "muuton" jälkeen Kuhmossa ehtinyt juuri kalastella. Loppukesän kalastelut jäivät siis hyvin vähiin. 400km matka rajoittaa aika hyvin perheellisen kulkua, varsinkin kun on jo viikkoja ollut pois perheen parista. Elokuun lopussa oli vielä pakko päästä pikaisesti Kuhmon koskille. Yhden yön pikareissu ei kummoisia kalastuksellisesti tarjonnut, kelikin oli kolea ja kostea. Yleensä kesän lopun reissut ovat olleet sieltä parhaasta päästä kalastuksellisesti, nyt oli sitten toisenlaisen kokemuksen vuoro. Harjukset purivat pohjan tuntumasta ihan kohtalaisesti ja sainkin vähintään puolen tusinaa mitallista harria reissulla. Taimenia sain siiman päähän muutamia ja ainoat tapahtumat taisivat olla mustassa surffissa sekä kuulapäissä pohjan tuntumassa.

Summausta

Päiväkirjan pitäminen ei ole ollut aktiivista useaan vuoteen, mutta nyt näinä Kuhmon kesinä halusin pitää tarkempaa kirjaa, jo ihan oppimismielessäkin. Onhan noita mukava ollut lueskella itsekin jälkenpäin, enkä kyllä muistaisi millään ottiperhoja ja kalastustekniikoita jälkeenpäin yhtä tarkasti. Tämä blogi toimii myös hienosti asioiden tarkistuksessa.

Kaiken kaikkiaan kalastelin Kuhmon ja Kainuun koskilla tänä vuonna noin 40:nä päivänä. Reissut vaihtelivat tunnin parin pistoista koko päivän mittaisiin ja yön yli reissuihin. Varhain aamulla en kalastanut juuri lainkaan, reissut painottuivat iltaan ja alkuyöhön. Yli 40 cm taimenia sain nelisenkymmentä, joista yli 50cm oli liki puolet. 60 cm rikkoontui yhden kalan toimesta, tosin kaksi kertaa. Mittasin sen toisella kerralla aika tarkkaan 62,5cm pituiseksi ja painoa oli vähintään kolmisen kiloa. Pari muuta kalaa olisi voinut rajan myös rikkoa ylös tullessaan. Kaloista kolmannes oli rasvaevällisiä, loput tuoreempia tai vanhempia eväleikattuja. Pienempiä rasvaevällisiä tuli jonkin verran. Yli 40cm harjuksia sain 15-20 kpl. Niitä tuli jälleen varsin monelta koskelta, pikamuistelulla ainakin seitsemältä kohteelta. Suurimmat olivat 45cm luokkaa. Ruokapöytään päätyi kolme eväleikattua taimenta.

Iso musta surffi kiinnosti useaa reilumman kokoista taimenta

Mitään valtavaa kalojen suoltamista kesä ei siis ollut, mutta siihen vaikutti olosuhteiden lisäksi myös oma kalastustapani. Aika usein patsastelin etsiskelemässä pupakuoriutumisia, heitellen silloin tällöin lämpimikseni ja mielen virkistykseksi. Testailin myös uusia perhoja ja opettelin kalastustekniikoita. Sen verran on jo kalastusvuosia takana, ettei pelkkä kalojen saaminen ole enää erityisen tärkeää. Jos onnistun saamaan kalan oletettavasti "oikealla" menetelmällä eli osaan tarjota oikean tyyppistä ravintoa siihen hetkeen tietylle kalalle, tuottaa se minulle paljon suuremman onnistumisen kokemuksen kuin jatkuva kosken pommittaminen ja pelkkä pohjien ruoppaus, vaikka saalismäärät olisivatkin laihempia. Pintaelämältään hiljaisina päivinä sitä tulee kyllä edelleen harrastettua ja välillä ihan lähtökohtaisestikin, mutta koko ajan se on mulla vähentynyt. Niitä asioitahan sitä kannattaa koskilla tehdä mistä tykkää. Ja onhan se kalan saaminenkin melko mukavaa, varsinkin hiljaisempien päivien jälkeen. Kesä tarjosi kuitenkin mukavasti onnistumisen kokemuksia.

Kaikesta huolimatta parhaiten kesästä jäi mieleeni mukavat keskustelut koskien rannoilla, sain tavata uusia hienoja ihmisiä sekä huomata edelleen sen mahtavan tunteen tuntemisen, kuinka hienoa Kuhmossa on kalastaa. Ehkä ajoittain olen itsekin sen kuuluisan sinisen ajatuksen äärellä. Yhtenä mainiona esimerkkinä vaikka alkuyöstä veneellä Lentuan poikki koskelle ajamisen pienellä veneellä kesäyönä Vannisen Antin tarinoidessa ja kertoessa Havukka-ahon ajattelijan kotimaisemista ja muusta alueeseen liittyvästä. Tyytyväisin mielin jatkan tästä kohti uutta kalastuskautta.

Toivottavasti löydän talven aikana kateissa olleen sidontamotivaationi. Ostin jopa uuden Stonfon penkinkin Black Fridaysta. Nyt en voi siis syyttää enää edes vanhan penkin kuluneita leukoja, joissa koukku ei tahdo enää pysyä. Mielessä on monenlaisia uusia ideoita ja vanhojen ottiperhojen kohdilla on rasioissa ammottavia aukkoja. Perhokalastajat.netin tuoreen keskustelun myötä, missä kalastajat esittelevät välineistöään millä pyytävät, ajattelin tehdä vastaavan tyyppinen blogijutun talven aikana. Koitan siinä esitellä välineeni ja kertoa mitä koskella kulkee mukana ja miksi.